Kodin evoluutio!

Viimeisin kirjoitukseni oli sitä asiatekstipuolta. Nyt vuorossa tällainen ihana lifestyle-blogitus kämppäni evoluutiosta. Juuri sellainen, mikä saa virpisalmien tiskialtaat tulvimaan yli.

Tähän aikaan tykkäsin sinisestä ja tummista sävyistä. Ikea on aika hyvin edustettuna, anteeksi siitä, mutta yksinkertaiset muodot iskevät minuun. Ja huomatkaa visuaalisesti intuiivinen tapa järjestää kirjat! Seinällä taulu, jonka ostin 160 eurolla suoraan artistilta, ja sain luvan pistää sen väärin päin seinälle. Oikeasti sen pitäisi olla tuosta 90 astetta vastapäivään käännetty :O

Hyvässä sisustuksessa on se ilo, että se näyttää sekaisenakin jokseenkin siedettävältä. Ja laavalamput, ne on kivoja. Seinällä itse styroksista ja asetonista tekemäni tekele.

Värejä on muitakin kuin valkoista, myös valoissa. Iltasella värikäs tunnelmavalaistus on, noh, tunnelmallista. Haters gonna hate.

Jossain vaiheessa preussinsininen seinä alkoi tympiä. Se oli yksinkertaisesti liian synkkä. Halusin jotain pirtsakkaa ja selailin paljon 60- ja 70-luvun sisustusta netistä ideoiksi. Inspiraatiota tuli myös japanilaisten seinäpaneeleiden sommittelusta "suuria isoja juttuja seinällä epäsymmetrisesti". Tuo vaaleanvihreä sävy on itse asiassa otettu suoraan Greenpeacen raportin takasivusta :O

Ostin pinkin riisipaperivarjostimen, UFFilta vuosikymmenet vanhat verhot ja löysin roskiksesta ruskean vakosamettisen nojatuolin. Mikäs sen mukavampaa! Tässä vaiheessa kämppäni on jo ihan erityyppinen kuin alussa.

UFFilta löytyi vielä toisetkin hienot verhot. Oli pakko ostaa. Tämä on kämppäni nykyinen kuosi, joskin sänky on nykyään tuossa takanurkassa. Taulun sijainti on kaikissa kuvissa sama, joten voi vähän päätellä mistä suunnasta mikäkin kuva on. Ja ai niin, tämän kuvan alkuperäinen tarkoitus oli ottaa lähikuva naamastani, mutta vahingossa kämppäni tuli myös hyvin edustetuksi tähän.

Mutta taas on muutoksen tuulet edessä. Kämpässäni on liikaa vihreää! Ja ei ole tarpeeksi pirteää! Seuraavaksi haluan keltaisen seinän. Jotain tämän sävyistä:

Mukasuomalaiset Suomessa

Suomessa pesii joukko ihmisiä, jotka näennäisesti vaikuttavat suomalaisilta, mutta eivät oikeasti ole!

Sotaveteraanit ovat oikeita suomalaisia. Heitä pitää kutsua enemmän Linnan juhliin, koska he puolustivat vapautta ja demokratiaa, mahdollisuutta kehittää suomalaista yhteiskuntaa vapaana maana eteenpäin. Tosin jos sotaveteraani sattuu olemaan homo, ei häntä saa kutsua. Demokratia ja vapaus kun eivät kuulu homoille, eivätkä homot saa sitä puolustaa, käyttää tai juhlia.

Linnan juhliin pitää kutsua myös enemmän tavallisia suomalaisia. Paitsi jos ne on homoja ja lesboja. Ne kun ei ole tavallisia suomalaisia, vaan ne on homoja ja lesboja.

Itsenäisyyspäivän aikana pitäisi juhlia suomalaisten saavutuksia ja identiteettiä! Pitäisi esimerkiks juhlia ja muistaa kultakauden suomalaista taidetta, joka vahvistaa suomalaista identiteettiä! Pitäisi järjestää hienoja näyttelyitä ja lahjoittaa kultaukauden taidetta suomalaisten koteihin. Tosin kultakauden Magnus Enckellin taidetta ei saa tukea, sillä hän oli homo, ja maalasi alastomien naisten sijaan alastomia miehiä. Rappiotaidetta ja haitallista. Saattaisi vahvistaa suomalaisten homojen ja lesbojen identiteettiä, mutta kun ne ei ole suomalaisia, pitää Enckellistä vaieta.

Ja vaikka Tove Janssonin ja Touko Laaksosen teokset ovat maailmalla tunnetuinta suomalaista kulttuuria, ei näitäkään pidä muistaa, sillä ne on rappiollista homo- ja lesbotaidetta.

Jos Tove ja Touko ja Magnus eläisivät vielä, ei heitä saisi kutsua Linnan juhliin, kun ne ei ole oikeita suomalaisia. Tovekin puhui ruotsia.

Kun kaveeraat homoseksuaalin kanssa, kaveeraat Stalinin kanssa!

Mukasuomalaista rappiotaidetta

Uusi blogi, uudet tuulet

Olen pitänyt aikaisemmin blogia Livejournalissa vajaa kymmenen vuotta sitten, ja vajaa parisen vuotta Puheenvuorossa. Nyt taas vaihteeksi uusi blogi, jota varmaan kirjoitan jonkin verran ristiin Puheenvuoron blogini kanssa.

Mistä aloittaa? No, ajattelin kirjoittaa hienon etiikkaa käsittelevän kirjoituksen. Mikä on moraalikäsitykseni, mistä moraali tulee ynnä muuta vastaavaa pohdintaa. Aihe oli kuitenkin niin valtava, että se alkoi rönsyillä heti alkumetreillä. Luulin, että voisin kirjoittaa pähkinänkuoressa jonkin maailmaamullistavan Hienon kirjoituksen, joka saisi muut haukkomaan henkeään. Mutta sitten se vähän karkasi käsistä. Tässä ote luonnoksesta mitä olin kirjoittanut:

"...moraali on ihmisen käsitys siitä, mitkä ovat yleispätevät tavat käyttäytyä. Moraali on ihmisten käsitys siitä, millainen toiminta on yleisesti hyväksyttävää ja millainen toiminta on yleisesti paheksuttavaa. Toisin sanoen koska moraali on olemassa vain suhtautumisena yleiseen hyväksyttävyyteen ja paheksuttavuuteen, moraalin olemassaolo edellyttää useampaa kuin yhtä henkilöä. Jos maailmassa olisi vain yksi henkilö..."

Ja niin edelleen. Blaah, ihan saatanan kuivaa tekstiä. Haukotus.

Loppujen lopuksi takerruin sitten itsekin ajatuksiini ja tajusin etten itsekään ole ihan varma mitä ajattelen. Se niistä hienoista ylväistä suunnitelmista! Mutta pitäkää varanne, aion kyllä vielä jalostaa ajatuksiani ja kirjoittaa oikein hienon kirjoituksen moraalista. Alkuperäinen ajatukseni vaan pitää jaotella useammaksi tekstiksi. Huomasin nääs, että hieno pohdintani meni sitten siihen, että aloin määrittelemään sanoja kuin sanakirjat. "X tarkoittaa Y, ja Y taas on F, joka taas on Z".

No, sillä aikaa kun haudutan hienoja moraalikäsityksiäni, niin kysyn lukijoilta (jotka tällä hetkellä lienevät lähinnä sosiaalisesta mediasta tänne linkkejäni seuranneet tutut ja stalkkerit), että mikäpä mahtaisi olla mielenkiintoinen blogittamisen aihe? Mikä teitä kiinnostaa?

Koska en kuitenkaan aivan kaikesta kirjoita, niin annanpa vähän avainsanoja, joista aion kirjoittaa:

Ympäristönsuojelu, etiikka, seksuualisuus, sukupuolisuus, luonto, yhteiskunta, (ala)kulttuurit, elokuvat, psykologia, psykiatria, ihmismieli.