Sauli Niinistö, liike-elämän, ei tasavallan presidentti

Niinistön paljon parjattu syrjäytymistä ehkäisevä kampanjaräpelmä ja sen ympärillä vellova keskustelu sai minun silmissäni taas tänään uuden käänteen. Itselleni tämän uutisen luettuani tuli saman tien "no mitäs helvettiä" -fiilis:

Että tällainen ulostolo Niinistöltä tänään. Linkki uutiseen.

Niinistö sanoo näin:

"olen johdonmukaisesti pyrkinyt pitämään työryhmällekin sitä aitaa, että emme lähde vaatimaan rahaa tai lainsäädäntömuutoksia. Se herättäisi välittömästi ankaran vastarinnan. Ja aivan oikein. Jätetään poliittiselle kentälle ja eduskunnalle se, mikä sille on tarkoitettu."

Vaikka suorat vaikutuskeinot sisäpolitiikkaan ovat olemattomia, eikä presidentin odoteta puuttuvan päivänpolitiikkaan, niin syrjäytyminen on kuitenkin suuri yhteiskunnallinen kysymys, ja presidentillä on kuitenkin edelleen paljon arvovaltaa kommentoida ja ottaa kantaa politiikkaan. Presidentin tehtävä on edelleen poliittinen tehtävä, ja siten presidentillä on edelleen tilaa esittää kannanottoja politiikasta.

Ja niin hei, herra tasavallan presidentti. Jos politiikan kommentointi ei kuulu teidän kentällenne, niin mistä lähtien Suomen tasavallan presidentin tehtäväksi on vaihtunut liike-elämän ohjailu? Millä ihmeen ilveellä katsotte, ettei tasavallan presidentti saa kehottaa politiikkaa toimimaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta tasavallan presidentti saa kehottaa yrityksiä palkkaamaan nuoria? Eikö presidentti tässä muka astu liike-elämän kentälle?

Keväällä HBL:n vaalikoneessa Niinistö oli samaa mieltä seuraanvan väitteen kanssa: "kasvavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei voida tasoittaa sisäpoliittisilla päätöksillä". Perustelut hänellä olivat näin:

"Tarvitsemme erilaisia tekoja. Esimerkiksi kaikki yhteiskunnalliset tahot ovat vakaasti päättäneet torjua nuorten syrjäytymistä. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain."

(Lähde)

Niin, meistä jokainen voi tehdä jotain. Paitsi sisäpolitiikka. Niinistö presidenttinä voi patistaa yrityksiä palkkaamaan nuoria, patistaa perheitä antamaan kohtuudella viikkorahaa ja viettämään laatuaikaa omenapiirakan äärellä. Mutta ei, sisäpolitiikkaa presidentti ei voi kehottaa tekemään mitään, koska pressa ei saisi näitä asioita kommentoida ja sisäpolitiikka ei mukamas voi tehdä mitään. Ainoastaan yksityiset ihmiset ja yritykset voivat muuttaa yhteiskuntaa. Jostain maagisesta syystä politiikalla ei muka ole mahdollisuutta ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.

Tää nyt vaan on tätä perinteistä oikeistolaisuutta, jossa valtion (ja siten presidentin) poliittisen ohjauksen kuuluu olla heikkoa, julkiset palvelut ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu ulkoistetaan yksityisille ihmisille ja pääomaa kerääville yrityksille ja tuloerojen ja eriarvoistumisen pitää voida kasvaa koska rikkaat ja köyhät ansaitsevat osansa. Mutta mikä minä olen toisten poliittisia kantoja vähättelemään.

PS. Vielä tammikuussa Niinistön syrjäytymistä ehkäisevistä suunnitelmista uutisoitiin näin:

"Niinistö sanoi Café Ursulassa Helsingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa perustavansa korkean tason työryhmän selvittämään, millä keinoin lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin nykyisestä parantaa.

Ryhmän tehtävänä olisi tuottaa ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun."

(HS.fi)

Olipas kiva vaalimainos!

Mitä vaaleissa tapahtui? - Jälkipuintia Haaviston kannattajalta

Onnea Sauli Niinistölle huikeasta vaalivoitostaan, näin alkuun.

Olen melkoisen kovaa ääntä tässä blogissa pitänyt Haavistosta, ja vaalien aikana blogini näyttökerrat räjähtivät lähes 250 000 tuhanteen. Aikamoista, ja kiitos lukijoille!

Mitkäpä ovat omat fiilikseni näin vaalien jälkeen? Tietenkin olen pettynyt ja harmittaa. Mutta niin pitääkin. Eihän vaaleissa äänestetä sen perusteella, että pelkää pettymystä ja harmia kun omaa ehdokasta ei valita. Vaaleissa äänestetään sen perusteella, kenet haluaa valituksi, ja niin minä tein. Pettymys on vain osoitus siitä mihin oikeasti uskoin ja mitä oikeasti toivoin, eikä minua hävetä se, mihin oikeasti uskoin ja oikeasti toivoin. Ylpeä minä siitä olen.

Toisekseen olen myös erittäin tyytyväinen näihin vaaleihin nimenomaan Haavisto-ilmiön takia. Olen ollut pitkään kansalaisjärjestöhommissa ja Suomessa kansalaisjärjestöillä on kovin usein ongelmana se, etteivät suomalaiset lähde liikkeelle heitä mietityttävien asioiden takia. Suomalaisille demokraattiset oikeudet ovat enemmänkin vain äänestämistä kuin kansalaisaktiivisuutta ja sananvapauden käyttöä. Haaviston kampanja oli valtavan ihana poikkeus siihen mitä olen tottunut näkemään.

Luulen, että yhdessä jos toisessakin suomalaisessa kansalaisjärjestössä nähdään vain utuisia haaveita siitä, että yksityiset suomalaiset ihmiset alkavat omaehtoisesti tuottaa yllin kyllin kampanjamateriaalia, asettaa itse banderolleja omiin ikkunoihinsa, tehdä videoita itse youtubeen ja niin edelleen. Näin kansalaisjärjestöaktiivina voin sanoa, että jokainen presidentinvaaleissa aktivoitunut ansaitsee olla erittäin ylpeä itsestään. Demokratia on muutakin kuin äänestämistä, ja meistä jokaisesta itse kukin laajensi käsitystään mitä demokraattinen vaikuttaminen itse asiassa on.

Kolmannekseen olen eräällä tapaa erittäin innoissani myös Haaviston saamista luvuista. Faktahan on, että Niinistö on saanut osakseen ennennäkemätöntä kansansuosiota presidentiksi jo kolmatta vuotta. (Tässä vaikka muutamia juttuja: Iltalehti 2009, Yle 2009, Yle 2010, Wikipedian kokonaiskataus). Joissain gallupeissa spekuloitiin, ettei toista kierrosta edes tarvita, sillä Niinistö voittaa jo ensimmäisellä kierroksella. Syy Haaviston suureen tappioon kakkoskierroksella ei siis selviä katsomalla vain Haavistoa: Niinistö oli jo ennen Haaviston ehdokkuutta erittäin suosittu ehdokas.

Toisin sanoen ei pidä lähteä ajattelemaan, että Haavisto hävisi vain koska on homosivarivihreäkasvissyöjä. Hän hävisi myös koska hänen vastaehdokkaansa oli jo ennestään niin suosittu. Ja siksi mielestäni erityisen siistiä onkin, että kaikista ehdokkaista kakkoskierrokselle Niinistön kanssa pääsi Haavisto.

Ajatelkaa nyt hetki, oikeasti ajatelkaa.

Lipponen on kaksinkertainen pääministeri ja suurpuolueen ehdokas. Väyrynen on myös neljänneksi suurimman puoleen ehdokas ja nelinkertainen ulkoministeri. Soinin puolue sai valtavan suosion viime eduskuntavaaleissa ja on kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtaja. Ja sitten takavasemmalta tulee kirkkoon kuulumaton kasvissyöjähomosivari, vihreäkin vielä, ja vaikka hävisikin Niinistölle, niin jumaliste tämä tyyppi voitti kuitenkin suurempien puolueiden isot pamput.

Okei, aivan taatusti Haaviston tappiolukuihin Niinistöä kohtaan vaikutti ainakin jonkin verran myös homous, sivarius, vihreys jne. seikat, mutta ajatelkaa hetki miten paljon Suomi on kuitenkin muuttunut. Voisimme keskittyä ajattelemaan vain niitä kiviä kengissä ja miten ennakkoluuloja vielä on, mutta itsekin punavihreänä homosivarina minua kyllä ihastuttaa että ylipäänsä on kengät, että ennakkoluuloista huolimatta tuollaiset asiat eivät ole enää niin suuri ongelma, että estäisivät pääsyä pressanvaalien kakkoskierrokselle.

Haluan nyt siis vain muhia siinä tyytyväisyydessä, että paljon ennakkoluuloja on Suomessa kadonnut vuosikymmenten myötä, ja että suomalaiset vaaleissa uskaltautuivat ottamaan kantaa myös vaalikopin ulkopuolella, uskalsivat seistä ajatustensa takana ja uskalsivat kertoa mistä välittävät. Muistimme taas mitä demokratia mahdollistaa.

Niinistö taistelee ahneuden puolesta

Sauli Niinistö julisti yhdeksi vaaliteemakseen, että hän aikoo taistella presidenttinä ahneutta vastaan:

"'Minä tulen taistelemaan ahneutta vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa', Niinistö ilmoitti kannattajilleen kampanjoidessaan lauantaina Helsingissä. Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Niinistö ei konkretisoinut, millä tavoin hän ahneutta vastaan taistelisi tai miten hän siihen puuttuisi."

Tehdäänpä nyt hieman vertailua Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä, painottaen heidän kantojaan ja suhteitaan varallisuuteen, yritysmaailmaan ja tuloeroihin.

HBL:n vaalikoneesta 2012:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Kasvavia kuiluja yhteiskunnassa ei voi tasoittaa sisäpoliittisin päätöksin. 
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Ylen eduskuntavaalien 2007 vastauksista:
Tuloerojen kasvua pitää hillitä, sillä se johtaa ihmisten eriarvoistumiseen.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Suomessa pitää siirtyä kaikille yli 16-vuotiaille maksettavaan verottomaan kansalaispalkkaan, joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Täysin eri mieltä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on ensisijaisesti kohennettava lisäämällä opintolainan käyttöä.
Pekka Haavisto: Jokseenkin eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Iltalehden vaalikoneesta 2012 (vastaukset ovat liukuvalla asteikolla Samaa mieltä - Eri mieltä):
Hyvätuloisia (yli 7500/kk) pitäisi verottaa nykyistä ankarammin.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tuloerot Suomessa ovat aivan liian suuret.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavasta yrityksestä.
Pekka Haavisto: Eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tässä vielä pidemmälti Haaviston kantoja  HS:n eduskuntavaalikoneesta 2011, joskin pitää huomauttaa, ettei vertailua tuossa vaalikoneessa Niinistön kanssa voi tehdä, sillä hän ei ollut enää ehdolla 2011.

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti. Miten siihen pitäisi suhtautua?
Pekka Haavisto: Tuloeroja on kavennettava huomattavasti. Tuloerot vaikuttavat paljon yhteiskuntamoraaliin. Rapauttavia asioita ovat olleet esimerkiksi ylisuuret, osin ansaitsemattomat optiot ja erilaiset kultaiset kädenpuritukset ja jättieläkkeet, joista viimeisin esimerkki Outokummun johtajalle annettu jättieläke. Niiden yhtiöiden kohdalla, joissa valtiovalta on omistajana, näihin tulisi puuttua. Kannatan verotuksen progression säilyttämistä, en kannata tasaveroa. Pääomatuloveroa voidaan korottaa.

Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)
Pekka Haavisto: Pääomatuloveroa. Tulevalla eduskuntakaudella joudutaan todennäköisesti korottamaan pääomatuloveroa, ja lisäämään kertymää kulutus- ja ympäristöveroista. Suhtaudun varauksellisesti ansiotuloveron korotukseen, koska sillä voisi olla negatiivisin vaikutus työllisyystilanteeseen. Säilyttäisin tuloverotuksen progression - en kannata tasaveroa.

Kakkoskierroksen herrasmiehet.

Uutisissa on myös vertailtu millaiset ovat toisen kierrosten ehdokkaiden varallisuudet:

"Eniten arvopapereihin on sijoittanut kokoomuksen Sauli Niinistö, joka kertoi Ylelle sijoittaneensa joukkovelkakirjoihin ja rahasto-osuuksiin noin 500 000 euroa. Hänellä on myös osakesalkku, jonka arvo on runsaat 101 000 euroa. Lisäksi Niinistö arvioi omistamiensa kiinteistöjen yhteenlasketuksi arvoksi noin 375 000 euroa.

Sen sijaan Vihreiden Pekka Haavisto ei ole ilmoituksensa mukaan sijoittanut lainkaan rahaa osakkeisiin tai rahasto-osuuksiin. Omistusasuntonsa viime vuonna myynyt Haavisto asuu väliaikaisesti vuokralla."

On myös uutisoitu millaisin taustavoimin ja resurssein ehdokkaat ovat lähteneet kampanjoimaan.

"Sauli Niinistön kampanjan julkiset kulut nousivat ainakin 942 000 euroon. Kokoomusehdokkaan tukijoukoista löytyi runsaasti elinkeinoelämän vaikuttajia, pankkiireja ja suursijoittajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston saamien vaaliraha-ilmoitusten mukaan vihreiden Pekka Haaviston tukiryhmä väittää tulleensa näissä vaaleissa toimeen vain 250 000 eurolla. Näistä rahoista noin puolet on tullut omalta puolueelta. Tiettävästi Haavisto on kuitenkin saanut kampanjaansa huomattavasti ilmaista talkooapua ja konsultointia mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisilta. Ilosanomansa levittämisessä Haaviston kampanjaväki on tukeutunut pitkälti sosiaaliseen mediaan ja verkkoagitointiin, koska sillä ei ole ollut Niinistön tapaan yllinkyllin rahaa perinteiseen lehti- ja julistemainontaan." (Alleviivaus on lisäämäni)

Suosittelen myös katsomaan vertailua Niinistön ja Haaviston eduskunnassa tekemistä alotteista.

Että vaikka ajatus tavallisen kansan puolesta ahneutta vastaan taistelemisesta kuulostaa jalolta, eikä Niinistö ole mitenkään kammottava ihminen, niin tuo Euroopan investointipankin rikkaan ex-varapääjohtajan taistelu ahneutta vastaan vaikuttaa hieman ontolta pyrkimykseltä. Siksi minua hämmentää kun olen bongannut Niinistöstä lausahduksia tyyliin "Ääni Niinistölle on ääni köyhän ja unohdetun kansan puolesta eliittiä vastaan!"

Mutta viime kädessä jokainen tehköön itse päätelmänsä, kumpi vilpittömämmin puolustaa ihmisiä rahan ja ahneuden vallalta.

PS. kiitokset niille, jotka ovat eri lähteistä bonganeet noita vastauksia. Sosiaalisen median kautta minä noihin törmäsin ja osan etsin itse. Ja suosittelen lämpimästi jakamaan tekstiä edelleen Facebookissa ja ties missä, jos tulee sellainen olo, että keskustelu kaipaa tällaista tekstiä.

PPS. Jos joku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omista huonoista tuloistaan ja elämäntilanteestaan, niin sanokaa näille laman lapsille, että "oma syysi kun synnyit just ennen lama-aikaa".

Niinistö taistelee ahneutta vastaan - eikun hetkonen?

Sauli Niinistö julisti yhdeksi vaaliteemakseen, että hän aikoo taistella presidenttinä ahneutta vastaan:

"'Minä tulen taistelemaan ahneutta vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa', Niinistö ilmoitti kannattajilleen kampanjoidessaan lauantaina Helsingissä. Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Niinistö ei konkretisoinut, millä tavoin hän ahneutta vastaan taistelisi tai miten hän siihen puuttuisi."

Tehdäänpä nyt hieman vertailua Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä, painottaen heidän kantojaan ja suhteitaan varallisuuteen, yritysmaailmaan ja tuloeroihin.

HBL:n vaalikoneesta 2012:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Kasvavia kuiluja yhteiskunnassa ei voi tasoittaa sisäpoliittisin päätöksin. 
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Ylen eduskuntavaalien 2007 vastauksista:
Tuloerojen kasvua pitää hillitä, sillä se johtaa ihmisten eriarvoistumiseen.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Suomessa pitää siirtyä kaikille yli 16-vuotiaille maksettavaan verottomaan kansalaispalkkaan, joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Täysin eri mieltä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on ensisijaisesti kohennettava lisäämällä opintolainan käyttöä.
Pekka Haavisto: Jokseenkin eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Iltalehden vaalikoneesta 2012 (vastaukset ovat liukuvalla asteikolla Samaa mieltä - Eri mieltä):
Hyvätuloisia (yli 7500/kk) pitäisi verottaa nykyistä ankarammin.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tuloerot Suomessa ovat aivan liian suuret.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavasta yrityksestä.
Pekka Haavisto: Eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tässä vielä pidemmälti Haaviston kantoja  HS:n eduskuntavaalikoneesta 2011, joskin pitää huomauttaa, ettei vertailua tuossa vaalikoneessa Niinistön kanssa voi tehdä, sillä hän ei ollut enää ehdolla 2011.

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti. Miten siihen pitäisi suhtautua?
Pekka Haavisto: Tuloeroja on kavennettava huomattavasti. Tuloerot vaikuttavat paljon yhteiskuntamoraaliin. Rapauttavia asioita ovat olleet esimerkiksi ylisuuret, osin ansaitsemattomat optiot ja erilaiset kultaiset kädenpuritukset ja jättieläkkeet, joista viimeisin esimerkki Outokummun johtajalle annettu jättieläke. Niiden yhtiöiden kohdalla, joissa valtiovalta on omistajana, näihin tulisi puuttua. Kannatan verotuksen progression säilyttämistä, en kannata tasaveroa. Pääomatuloveroa voidaan korottaa.

Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)
Pekka Haavisto: Pääomatuloveroa. Tulevalla eduskuntakaudella joudutaan todennäköisesti korottamaan pääomatuloveroa, ja lisäämään kertymää kulutus- ja ympäristöveroista. Suhtaudun varauksellisesti ansiotuloveron korotukseen, koska sillä voisi olla negatiivisin vaikutus työllisyystilanteeseen. Säilyttäisin tuloverotuksen progression - en kannata tasaveroa.

Kakkoskierroksen herrasmiehet.

Uutisissa on myös vertailtu millaiset ovat toisen kierrosten ehdokkaiden varallisuudet:

"Eniten arvopapereihin on sijoittanut kokoomuksen Sauli Niinistö, joka kertoi Ylelle sijoittaneensa joukkovelkakirjoihin ja rahasto-osuuksiin noin 500 000 euroa. Hänellä on myös osakesalkku, jonka arvo on runsaat 101 000 euroa. Lisäksi Niinistö arvioi omistamiensa kiinteistöjen yhteenlasketuksi arvoksi noin 375 000 euroa.

Sen sijaan Vihreiden Pekka Haavisto ei ole ilmoituksensa mukaan sijoittanut lainkaan rahaa osakkeisiin tai rahasto-osuuksiin. Omistusasuntonsa viime vuonna myynyt Haavisto asuu väliaikaisesti vuokralla."

On myös uutisoitu millaisin taustavoimin ja resurssein ehdokkaat ovat lähteneet kampanjoimaan.

"Sauli Niinistön kampanjan julkiset kulut nousivat ainakin 942 000 euroon. Kokoomusehdokkaan tukijoukoista löytyi runsaasti elinkeinoelämän vaikuttajia, pankkiireja ja suursijoittajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston saamien vaaliraha-ilmoitusten mukaan vihreiden Pekka Haaviston tukiryhmä väittää tulleensa näissä vaaleissa toimeen vain 250 000 eurolla. Näistä rahoista noin puolet on tullut omalta puolueelta. Tiettävästi Haavisto on kuitenkin saanut kampanjaansa huomattavasti ilmaista talkooapua ja konsultointia mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisilta. Ilosanomansa levittämisessä Haaviston kampanjaväki on tukeutunut pitkälti sosiaaliseen mediaan ja verkkoagitointiin, koska sillä ei ole ollut Niinistön tapaan yllinkyllin rahaa perinteiseen lehti- ja julistemainontaan." (Alleviivaus on lisäämäni)

Suosittelen myös katsomaan vertailua Niinistön ja Haaviston eduskunnassa tekemien alotteiden välillä täältä.

Että vaikka ajatus tavallisen kansan puolesta ahneutta vastaan taistelemisesta kuulostaa jalolta, eikä Niinistö ole mitenkään kammottava ihminen, niin tuo Euroopan investointipankin rikkaan ex-varapääjohtajan taistelu ahneutta vastaan vaikuttaa hieman ontolta pyrkimykseltä. Siksi minua hämmentää kun olen bongannut Niinistöstä lausahduksia tyyliin "Ääni Niinistölle on ääni köyhän ja unohdetun kansan puolesta eliittiä vastaan!"

Mutta viime kädessä jokainen tehköön itse päätelmänsä, kumpi vilpittömämmin puolustaa ihmisiä rahan ja ahneuden vallalta.

PS. kiitokset niille, jotka ovat eri lähteistä bonganeet noita vastauksia. Sosiaalisen median kautta minä noihin törmäsin ja osan etsin itse. Ja suosittelen lämpimästi jakamaan tekstiä edelleen Facebookissa ja ties missä, jos tulee sellainen olo, että keskustelu kaipaa tällaista tekstiä.

PPS. Jos joku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omista huonoista tuloistaan ja elämäntilanteestaan, niin sanokaa näille laman lapsille, että "oma syysi kun synnyit just ennen lama-aikaa".

Kirjoitus Sauli Niinistön kannattamisesta - ja Haavistosta

Minä en ole kovin vahvasti puoluepoliittinen henkilö, enkä sinänsä koe mitään tarvetta sitoutua erityisesti mihinkään puolueeseen. Toki eduskunta- ja kunnallisvaaleissa otan ehdokkaan puolueen huomioon, mutta presidentinvaaleissa en hirveästi ajattele ehdokkaan puoluetta, vaan tarkastelen nimenomaan ehdokasta henkilönä, persoonana ja omien mielipiteidensä edustajana.

Vuoden 2006 Niinistön presidentinvaalikampanjan jälkeen on varmaan melko monelle jäänyt ajatus, että Niinistö tulee vuonna 2012 pyrkimään presidentiksi. Tätä on vuosien mittaa vähän väliä spekuloitu mediassa gallupien ja muiden uutisointien yhteydessä. Niinistön ollessa pitkään tällaisen spekulaation alla ajatus hänestä presidenttiehdokkaana - ja presidenttinä - on ehtinyt muhia päässäni paljon enemmän kuin muiden ehdokkaiden kohdalla. En ole äänestänyt eduskunta- enkä kunnallisvaaleissa Kokoomusta, mutta ajatus Sauli Niinistöstä presidenttinä ei kuitenkaan tuntunut pahalta sen muhiessa päässäni.

Minut tuntevat ehkä saattavat vetää pullakahvinsa väärään kurkkuun lukiessaan tämän, mutta tosiaan, en minä ajattele presidentinvaaleja puoluevaaleina. Niinistö ei vaikuta minusta mitenkään äärettömän jyrkältä henkilöltä. Niinistö on politiikassa kokenut ja ulkomaiden kokemusta hänellä on Euroopan pankkialalla. Hänellä on tiettyä arvovaltaista karismaa, jota on tullut myös eduskunnan puhemiehenä toimimisen myötä. Ajatus siitä, että voisin kenties äänestää häntä ikään kuin juurtui päähäni.

Kun muita ehdokkaita alkoi putkahtaa ilmoille, olivat monet minulle joko melkoisen tuntemattomia tai sitten vaikuttivat vain Niinistöä huonommilta vaihtoehdoilta presidentiksi. Paavo Väyrynen ei tunnu nähdäkseni sisäistäneen uutta perustuslakia ja presidentin kaventunutta toimivaltaa, ja hän on minulle ikään kuin jäänne Kekkosen itsevaltaisilta ajoilta, ja mieluummin näkisin presidentin katsovan tulevaisuuteen. Samoin Lipponen tuntuu minulle hieman jäänteeltä vanhoilta ajoilta, ja hänen Itämeren kaasuputken lobbauksensa on mielestäni hieman raskas taakka presidenttiehdokkaalle. Arhinmäki taas on mielestäni eduskunta-areenan tekijä, ja hänen olisi parempi siellä radikaalina nähdäkseni parempi pysyä, kuten aikaisemmin kirjoitin.

Essayah, Biaudet ja Haavisto olivat minulle paljolti tuntemattomia ehdokkaita. Joskus vuosi takaperin pidin hyvinkin mahdollisena, että äänestäisin Niinistöä ja että en välttämättä jaksa alkaa tehdä hirveää selvitystä kuka ehdokas nyt on mitäkin mieltä. Essayahista, Biaudetista ja Haavistosta sitten selvää ottaessani painopisteeni alkoi kuitenkin siirtyä.

Aloin miettiä "Haavisto vai Niinistö?" En Haavistosta ollut paljoa kuullut, hän oli riviharmaa vihreä kansanedustaja, jotain sellaista. Syy, miksi hänestä en paljoa tiennyt ja miksi hän ei paljoa minulle sanonut, selvisikin pian. Hän on lähes vuosikymmenen tehnyt EU:lle ja YK:lle tehtäviä erityisesti maailman kriisialueilla ja osallistunut rauhanneuvotteluihin. Rauhannobelistimme Martti Ahtisaari on sanonut pitävänsä Pekka Haavistoa seuraajanaan ja "todellisena kansainvälisenä osaajana", ja kriisitehtävistään Haavisto on saanut Suomessa myös sotilasansiomitalin. Minulle tuli melkoisesti puun takaa takavasemmalta tiedot Haavistosta. Miten hänestä ei ole puhuttu niin paljoa?

Haaviston kansainvälinen osaaminen alkoi tehdä minuun vaikutusta, mutta perehtyessäni henkilöön myös hänen persoonansa alkoi tehdä vaikutuksen minuun. Hän ei myöskään ole jyrkkä persoona ja hänessä on arvovaltaista karismaa. En ole toistaiseksi kertaakaan nähnyt Haaviston tuomitsevan toisia poliitikkoja tai käyttävän toisia pilkkaavaa retoriikkaa omien agendojensa ajamiseksi. Hän oikeasti tuntuu ymmärtävän, että ihmiset ovat eri mieltä, ja erimielisyydet ratkaistaan keskustelemalla ja yhteistyöllä, ei poteroissa pysymällä.

Erityisesti aloin huomioida, kuinka hän hyvin artikuloidusti ja perustellusti vastaa kysymyksiin ja osallistuu keskusteluihin esimerkiksi vaalitenteissä. Näin esimerkkinä vaikka tämä Ilta-Sanomien juttu, jossa muiden ehdokkaiden paljolti puhuessa onko jalkaväkimiinoista luopuminen hyvä vai huono juttu, Haavisto on se, joka vastaa itse esitettyyn kysymykseen tarkimmin.

Myös Helsingin Sanomien vaalikoneessa oli mielestäni hyvin hienoa, että esimerkiksi juuri Niinistöön verrattuna Haavisto on nähnyt vastauksissaan vaivaa kirjoittaa pitkällisempiä perusteluita ja selvennyksiä näkemyksilleen. Perustellut kannanotot ja halu ilmaista niitä muille on nähdäkseni tärkeää.

Perehtyessäni Haavistoon minun oli opeteltava eroon siitä juurtuneesta ajatuksesta, että kenties äänestäisin Niinistöä. Huomasin, että olin ottanut jo lähtökohdaksi ehdokkaita vertaillessani, että "miksi X eikä Niinistö" enkä missään vaiheessa oikein ollut miettinyt miksi Niinistö. Niinistö oli vain juurtunut minuun. Niinistö oli lähtökohta, josta poikkeaminen piti perustella. Ja ennestään tuntemattoman Haaviston äänestäminen tuntui jokseenkin vieraalta. Mutta kun aloin verrata Haaviston ja Niinistön kokemusta ja persoonaa, minun oli pakko pistää Haavisto ja Niinistö samalle viivalle, ja totesin että saakeli, kyllä sitä Haavistoa pitää äänestää. Muutkin ovat Haavistoon perehtyessään taipuneet Niinistöstä Haavistoon.

Ja entäs kysymys puolueesta? Minulle ajatus Niinistöstä todennäköisenä ehdokkaanani ei ollut mikään kynnyskysymys hänen puolueensa takia. Presidentinvaalit kun ovat henkilövaalit. Samoin jos jollekin ajatus vihreästä ehdokkaasta tuntuu kynnyskysymykseltä, niin olenkin kirjoittanut aikaisemmin miten Haavisto eroaa perinteisestä käsityksestä Vihreistä. Kannattaa lukea!

Jos tämä kirjoitus iskee millään muotoa, niin suosittelen jakamaan sosiaalisessa mediassa.

Luuletko äänestäväsi vapaasti?

Näinkö me äänestämme kansanvallassa?

Niin täällä kommenteissa kuin esimerkiksi Facebookissa ja Puheenvuorossa presidentinvaaleista keskustellessa olen törmännyt kummalliseen, mielestäni jokseenkin huolestututtavaan ilmiöön. Kun puhutaan ehdokkaista, niin melkoisen usein joku tulee sanomaan, että keskustelu on yhdentekevää, koska joka tapauksessa Niinistö voittaa, ja että sinun ehdokkaallasi X ei ole mitään merkitystä.

Onko kukaan tullut ajateleeksi mistä vaaleissa on kyse? Vaalit ovat niitä harvoja kertoja, kun kansalaiset pääsevät ilmaisemaan mitä he haluavat, mitä he tahtovat. Se, mitä gallupit sanovat tai mitä muut ihmiset ajattelevat ehdokkaani mahdollisuuksista, on täysin epäolennaista. Olennaista on mitä minä haluan. Jos miettiessäni ketä ehdokasta äänestäisin alan ajatella "mitähän muut ajattelevat ehdokasvalinnastani" olen luovuttanut omaa perustuslaillista äänivaltaani jo muille ihmisille

Otetaan tästä nyt yhtenä esimerkkinä aikaisempaa kirjoitustani nimellä Ylermi kommentoinut lukija. Hän sanoi, että vaikka Haavisto on "melko joviaali hahmo", hän ei äänestä Haavistoa, koska ei halua suoda Vihreille sitä iloa, että heidän ehdokkaansa voittaisi. Tämä on mielestäni helkutin kummallinen ajattelutapa. Käänteisesti ajatellen se on aivan sama ilmiö kuin esimerkiksi "Niinistö on itse asia aika tyhjänpäiväinen hahmo, mutta äänestän häntä koska haluan miellyttää hänen kannattajiaan". Mitä tapahtui omille mielipiteille, omille haluille, jotka ovat demokratialle elintärkeitä?

Ja jos ehdokasta miettiessäni ajattelen kriteerinä "onko hänellä edes mahdollisuuksia", olen silloin luovuttanut perustuslaillista äänivaltaani jo gallupeille. Kansanäänestyksissä ei pitäisi olla kyse siitä, että yritetään äänestämällä arvata vaalien voittajaa. Vaalit eivät ole mitään meteorologiaa, jossa äänestäjien tehtävänä on äänestyslapuissaan ennustaa tulevaisuutta. Ja äänestämisessä ei ole kyse siitä, että pyritään välttämään sitä pettymystä, että oma ehdokas ei päässytkään läpi ja äänesti "häviäjää". Kansanäänestyksessa kyse pitäisi olla siitä, mitä me itse haluamme.

Jos oma ehdokkaani ei menestykään, niin totta kai se harmittaa, mutta minä en ehdokkaitani valitessa yritä välttää pettymystä siitä, ettei ehdokkaani pääse läpi. Ei se ole ehdokasvalintani kriteeri, eikä se mielestäni saisi olla kenelläkään muullakaan. Minä vain äänestän sitä, jonka haluan nähdä edustavan minua. Jos hän ei pääse läpi, niin pettymykseni vain kertoo sen, että minä oikeasti halusin hänen menevän läpi. Minä oikeasti äänestin sen perusteella mitä minä itse halusin, en sen perusteella mitä muut ajattelivat tai mitä gallupit sanoivat. Vaikka ehdokkaani häviäisi, niin se, että äänestin oman mielipiteeni mukaan, en gallupien tai muiden mielipiteiden, on kuitenkin yksilökohtainen voitto demokratialle.

Joten mielestäni kaikenlainen "ehdokkaallasi X ei ole mahdollisuuksia" -kuittailu keskusteluissa on hölmöä ja totaalisen epäolennaista demokratian kannalta. Se, joka heittelee noita kuittauksia, on nähdäkseni hukannut demokratian olemuksen, eli sen mitä me yksilöinä haluamme.

Näin härskinä vertauksena mielestäni olisi esimerkiksi totaalisen hölmöä ja jopa vähän asiatonta Venäjällä sanoa opposition kannattajille, että "äänestäkää nyt vaan Putinia, ei niillä muilla mitään mahdollisuutta kuitenkaan ole".

(Luonnollisesti rohkaisen jakamaan kirjoituksiani sosiaalisessa mediassa, jos kirjoitukset iskevät sinuun.)