Luuletko äänestäväsi vapaasti?

Näinkö me äänestämme kansanvallassa?

Niin täällä kommenteissa kuin esimerkiksi Facebookissa ja Puheenvuorossa presidentinvaaleista keskustellessa olen törmännyt kummalliseen, mielestäni jokseenkin huolestututtavaan ilmiöön. Kun puhutaan ehdokkaista, niin melkoisen usein joku tulee sanomaan, että keskustelu on yhdentekevää, koska joka tapauksessa Niinistö voittaa, ja että sinun ehdokkaallasi X ei ole mitään merkitystä.

Onko kukaan tullut ajateleeksi mistä vaaleissa on kyse? Vaalit ovat niitä harvoja kertoja, kun kansalaiset pääsevät ilmaisemaan mitä he haluavat, mitä he tahtovat. Se, mitä gallupit sanovat tai mitä muut ihmiset ajattelevat ehdokkaani mahdollisuuksista, on täysin epäolennaista. Olennaista on mitä minä haluan. Jos miettiessäni ketä ehdokasta äänestäisin alan ajatella "mitähän muut ajattelevat ehdokasvalinnastani" olen luovuttanut omaa perustuslaillista äänivaltaani jo muille ihmisille

Otetaan tästä nyt yhtenä esimerkkinä aikaisempaa kirjoitustani nimellä Ylermi kommentoinut lukija. Hän sanoi, että vaikka Haavisto on "melko joviaali hahmo", hän ei äänestä Haavistoa, koska ei halua suoda Vihreille sitä iloa, että heidän ehdokkaansa voittaisi. Tämä on mielestäni helkutin kummallinen ajattelutapa. Käänteisesti ajatellen se on aivan sama ilmiö kuin esimerkiksi "Niinistö on itse asia aika tyhjänpäiväinen hahmo, mutta äänestän häntä koska haluan miellyttää hänen kannattajiaan". Mitä tapahtui omille mielipiteille, omille haluille, jotka ovat demokratialle elintärkeitä?

Ja jos ehdokasta miettiessäni ajattelen kriteerinä "onko hänellä edes mahdollisuuksia", olen silloin luovuttanut perustuslaillista äänivaltaani jo gallupeille. Kansanäänestyksissä ei pitäisi olla kyse siitä, että yritetään äänestämällä arvata vaalien voittajaa. Vaalit eivät ole mitään meteorologiaa, jossa äänestäjien tehtävänä on äänestyslapuissaan ennustaa tulevaisuutta. Ja äänestämisessä ei ole kyse siitä, että pyritään välttämään sitä pettymystä, että oma ehdokas ei päässytkään läpi ja äänesti "häviäjää". Kansanäänestyksessa kyse pitäisi olla siitä, mitä me itse haluamme.

Jos oma ehdokkaani ei menestykään, niin totta kai se harmittaa, mutta minä en ehdokkaitani valitessa yritä välttää pettymystä siitä, ettei ehdokkaani pääse läpi. Ei se ole ehdokasvalintani kriteeri, eikä se mielestäni saisi olla kenelläkään muullakaan. Minä vain äänestän sitä, jonka haluan nähdä edustavan minua. Jos hän ei pääse läpi, niin pettymykseni vain kertoo sen, että minä oikeasti halusin hänen menevän läpi. Minä oikeasti äänestin sen perusteella mitä minä itse halusin, en sen perusteella mitä muut ajattelivat tai mitä gallupit sanoivat. Vaikka ehdokkaani häviäisi, niin se, että äänestin oman mielipiteeni mukaan, en gallupien tai muiden mielipiteiden, on kuitenkin yksilökohtainen voitto demokratialle.

Joten mielestäni kaikenlainen "ehdokkaallasi X ei ole mahdollisuuksia" -kuittailu keskusteluissa on hölmöä ja totaalisen epäolennaista demokratian kannalta. Se, joka heittelee noita kuittauksia, on nähdäkseni hukannut demokratian olemuksen, eli sen mitä me yksilöinä haluamme.

Näin härskinä vertauksena mielestäni olisi esimerkiksi totaalisen hölmöä ja jopa vähän asiatonta Venäjällä sanoa opposition kannattajille, että "äänestäkää nyt vaan Putinia, ei niillä muilla mitään mahdollisuutta kuitenkaan ole".

(Luonnollisesti rohkaisen jakamaan kirjoituksiani sosiaalisessa mediassa, jos kirjoitukset iskevät sinuun.)