Timo Soinin kannattajille

Timo Soini on profiloitunut erityisesti EU-kriitikkona ja on tarjonnut sekä EU-kriittisille että perinteisiin puolueisiin pettyneille kansalaisille kanavan ilmaista tyytymättömyyttään Suomen ja Euroopan nykytilaan. Presidenttiehdokkaana hän tarjoaa jälleen keinon tämän tyytymättömyyden ilmaisuun.

Mutta EU-kriittisille haluisin nostaa esille sen kenties valitettavan lakimuutoksen, että ensi keväällä voimaan astuvaan uuteen perustuslakiimme on kirjattu Suomen olevan EU:n jäsen. Toisin sanoen Suomen eroaminen EU:sta olisi tulevan perustuslaimme vastaista. Täytyy sanoa, että minäkään en täysin ymmärrä miksi Suomen EU-jäsenyys piti kirjata perustuslakiimme asti. Johdonmukaisesti perussuomalaiset tätä lakimuutosta vastustivat, mutta presidenttinä ei perustuslakia voi muuttaa.

Uuden perustuslaimme mukaan EU-suhteissa myös Suomen korkeinta valtionjohtoa edustaa pääministerimme, ei presidenttimme. Tämä perustuslain muutos oli ratkaisu ns. kahden lautasen ongelmaan, joka ilmeni Tarja Halosen kaudella, eli sekä Halonen että pääminsterimme olivat menemässä EU:n huippukokouksiin Suomen ylimpänä johtona.

Uuden perustuslaimme mukaan myös EU:n sisäisissä suhteissa toimivalta on ensisijaisesti eduskunnalla ja valtioneuvostolla. Perustuslakimme mukaan presidenttimme myös johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, ja presidentin ja valtioneuvoston välisissä erimielisyyksissä eduskuntamme äänestää noudatammeko valtioneuvoston ehdotusta vai emme. Presidentin kanta ei siis ole viime kädessä se ratkaisija.

Toisin sanoen uuden perustuslakimme mukaan vaikuttaminen EU-asioissa on paljolti presidentin valtaoikeuksien ulkopuolella, valtioneuvoston ja eduskunnan käsissä. Perinteisesti presidentti myös eroaa puolueensa jäsenyydestä ottaen etäisyyttä päivänpolitiikkaan ja luonnollisesti luopuu eduskuntatehtävästään saadessaan uuden luottamustehtävän presidenttinä. Perussuomalainen presidentti olisi tietenkin eduksi EU-kriittisyydelle, mutta huomionarvoista on kysyä, että jos se EU-kriittinen presidentti on Soini, niin mikä sen hinta on Perussuomalaisten eduskuntatyölle oppositiojohtajana?

Eduskunta on lakiemme mukaan juuri se areena, jossa Suomen EU-politiikkaa sorvataan ja muovataan, myös opposition puolelta, joten presidenttinä Soini sitoisi käsiään ja rajoittaisi vaikutusmahdollisuuksiaan Suomen EU-politiikan muovaamisessa. Vertauksena voi vaikka katsoa paljonko Tarja Halonen on ollut viimeisen 12 vuoden aikana muovaamassa Suomen EU-politiikkaa? Hyvin vähän suhteessa eduskuntaan ja valtioneuvostoon. Ja jos Soini presidenttinä on eri mieltä valtioneuvoston kanssa ulkopoliittisissa asioissa, päätyy valtioneuvoston ehdotus eduskunnan äänestettäväksi, ja eduskunnassa Perussuomalaiset ovat oppositiossa ainakin kevääseen 2015.

Timo Soinin ollessa puolueensa puheenjohtaja ja opposition terävin miekka, joka saa pääministerimmekin ohimosuonet sykkimään, hän presidenttinä joutuisi luopumaan niin puoluejohtajuudesta ja eduskuntatehtävistään opposition johtajana. Perussuomalaisten suuri ja tuore eduskuntaryhmä menettäisi Soinin karismaattisena ja suoraviivaisena puoluejohtajana, joka myös terhakkaasti puolustaa Perussuomalaisia median ristitulelta. Tämä saattaisi jokseenkin vaarantaa Perussuomalaisten yhtenäisyyttä, julkikuvaa sekä eduskuntatyön suunnittelua ja muovaamista.

Jos minä olisin Perussuomalaisten jäsen, niin olisin kenties ehdottanut Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lerneriä. Hänellä ei tosin ole samanlaista magneettista vetovoimaa kuin Soinilla, mutta toisaalta hän (ainakin minun silmissäni) on rauhallinen ja kyseenalaistaa hyvin stereotyyppista kuvaa Perussuomalaisita "vihaisten heteromiesten joukkona". Ruohonen-Lerner presidenttinä jättäisi Perussuomalaisille edelleen Soinin rukiisena vipuvartena oppositiossa sekä Perussuomalaisten johtohahmona vaikuttamassa Suomen EU-politiikkaan.

Suomen valtiovallan ja perustuslain kannalta kun presidentinvaalit eivät ole keino vaikuttaa EU- ja europolitiikkaan. Soini presidenttinä nähdäkseni vähentäisi huomattavasti Perussuomalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja terävyyttä EU-politiikan ja eurokriisin suhteen. Siksi olen hieman ihmetellyt miksi presidenttikeskusteluissa puhutaan näin paljon EU:sta ja eurokriisistä.

No, tehty mikä tehty.

PS. Kuten aikaisemminkin olen sanonut, kannatan lämpimästi ajatustenvaihtoa asiasta, ja tämä blogi on tehty luettavaksi, joten rohkeasti vain linkittämään sosiaalisessa mediassa :)

(cross-postaus: http://topiassalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91304-timo-soini-presidenttina)