Hei ihmiset. Sattui käymään niin, että me (blogin ylläpitäjä Topias, sekä Topiaksen ystävä Oswald) voitimme kilpailussa matkan Intiaan ja Nepaliin. Me, jotka emme koskaan ole käyneet Intiassa tai ylipäänsä juurikaan länsimaiden ulkopuolella.
Olemme olleet kaksi päivää Delhissä. Mitäs tähän sanoa? Paljon etukäteen sanottu, että Delhi, ja Intia ylipäänsä aiheuttaa valtavan kulttuurishokin, joka pistää pään sekaisin. Kaikki on erilaista, hektistä ja täysin käsittämätöntä länsimaihin tottuneelle.
Allekirjoitamme joka sanan. Ja nautimme täysin rinnoin tästä kulttuurishokista. Delhin liikenne on "accident waiting to happen", ihmiset, lehmät, mopot, autot, tuctucit, riksat ja koirat kulkevat kadulla kaikki sekasin kaikki eri suntiin, ja ainoa puskuri näiden välillä on tööttäys. Voisimme mainiosti kuvitella Delhin taustamusiikiksi sirkusmusiikin. Tai jos yrittää ylittää katua, taustamusiikkina kuuluisi olla Indiana Jonesin tunnari.
Mitäs Delhistä sanoa?
Kuvitelkaa kaikki kliseet, kaikki mielikuvat ja ennakkokäsitykset Delhistä. Ne ovat kaikki valhetta. Ne ovat kaikki vääristelyä. Todellinen Delhi on 10 tai 100 kertaa tuo. Majapaikkamme jossain Chudna Mandissa (tai mikä lie paikka) on aivan käsittämätön. Ajattelimme ottaa kuvia hienoista taloista ja niin edelleen, mutta luovutimme heti alkuunsa. Tämä kaupunginosa on uskomaattoman filmaattinen. Täynnä kujia, pieniä portaita, hienoja rakennuksia, katukoiria, pyhiä lehmiä, katumyyjiä, riksoja ja ties mitä. Siis voi kiesus sentään.
On aivan turhaa ottaa kuvia filmaattisista ja mielenkiintoisista kujista ja rakennuksista ja kojuista, koska koko helvatin kaupunginosa on yhtä silkkaa intialaista postikorttia. (Näin väliin huomautettakoon, että kun kävimme Alpeilla 2009, niin olimme yllättyneitä, kuinka Alpit oikeasti ovat sellaista 100% postikorttimaisemaa, jota ei vain voi uskoa todeksi.)
Tällaiset kujat ovat täysin tavallisia ja normaaleja Delhissä sillä alueella, jossa nukumme. Ai niin, bongaa kuvasta koditon kadulla nukkuva ihminen! |
Äh, tässä vaiheessa unohdin, mitä piti kirjoittaa kokonaisuudessaan. Kertokaamme, vain mitä tapahtui viimeisen parin tunnin aikana. Menimme Intian Valtion matkatoimistoon kysymään mistä saa kaljaa. Joku semisti englantia puhuva virkailija otti meidät kyytiin ja lähti kaahaamaan kohti kaljakauppaa. Paikallinen Alko oli vain tiski kadulla, jossa ihmiset huusivat setelit kädessä mitä haluavat juoda. Ostimme kaljaa, ja menimme random-oppaamme kanssa takaisin Intian matkatoimiston eteen. Istuimme autossa ja joimme kaljaa. Äkkiä kuski kysyi haluammeko hänen oman firmansa toimistolle juomaan kaljaa.
Päädyimme jonkun humalaisen intialaisen matkaoppaan kyydissä ilmaiseksi syrjäiselle alueelle juomaan toisen matkatoimiston konttorissa kaljaa paikallisten kanssa. |
Ja muuten, turisteilta pyydetään valtavaa ylihintaa. Tulimme noin vartti sitten hotellillemme riksalla, joka maksoi 20 rupiaa, eli 30 senttiä varmaan? Ennen kyydin alkua viereemme tuli tuc-tuc, joka olis veloittanut samasta matkasta 200 rupiaa.
Intiassa kanattaa olla röyhkeä.
Huomenna lähtee lentomme Goaan. Yritämme blogittaa parhaamme mukaan, nettiyhteyksistä riippuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi elämääni!