perjantai 9. maaliskuuta 2012

Saapuminen Goaan


Delhi-piehtarointimme jalkeen olemme viimein saapuneet Goaan Intian lansirannikolle!

Aivan sattumalta toisena paivanamme taalla sattui olemaan hindujen juhlapaiva, holi, jolloin intialaiset unohtavat tabut ja normit ja pitavat hauskaa, juovat ja massailevat ja ennen kaikkea kadulla heittelevat toisiaan kirkkailla varijauheilla. Kavelimme vain hetken paakatua, ja saimme osaksemme raikuvaa kirkkaankeltaista, pinkkia, sinista, violettia, vihreaa ja ties minka varisia jauheita. Suurin piirtein tahan tapaan. Kaikki nauroivat kaduilla ja siella sun taalla ihmiset tanssivat. Ja Goa on viela hillitty alue taman suhteen. Jos me kaksi lansimaalaista olisimme olleet Pohjois-Intiassa holin aikaan, olisimme olleet taysin varin peitossa.

Ilmasto on taydellisen sopiva. Paivalla voi varjossa juoda intialaista Kingfisher-olutta ja katsoa rantamaisemia ja illemmalla seikkailla rannoilla ja kallioilla. Goa on tietaakseni Portugalin siirtomaa pitkalle 1900-luvulle, ja se nakyy taalla hyvin hauskalla tavalla. Katolisia kirkkoja on melko paljon, ja tavallisilla kaduilla ja puodeissa on pienia katolisia alttareita ja risteja, joissa on kukkaseppeleita. En ole ikina kaynyt missaan latinalaisen amerikan maassa, mutta Goa, tai ainakin Arambol Pohjois-Goassa vaikuttaa aika paljolti yhdistelmalta latinalaista amerikkaa ja intiaa. Intialaista arkkitehtuuria ei ole missaan, sen sijaan taalla on varikkaita vanhoja lansimaalaistyylisia taloja maalattuna pinkilla, sinisella, keltaisella ja vihrealla.

Ja kaiken taman valissa kasvaa kookospalmuja siella sun taalla huojumassa tuulessa. Tama Arambolin ranta jatkuu silmankantamattomiin etelaan, ja pohjoisessa on suuri kallio, jonka rinteita kiemurtelee pieni polku, jossa kookospalmut, laavakivesta vuollut portaat, kulkukoirat, suitsukkeilta tuoksuvat kojut ja rinteilta auringonlaskuun avautuvat ravintolat muodostavat oman pienen maailmansa. Fiilis on oikeastaan hyvin paljon kuin vanhan ajan merirosvokyla. Mieleeni tulee myos hyvin paljon Monkey Island -sarjan pelit, varsinkin illalla kun meri kuohuaa rantakallioilla lepaavia ravintoloita vasten ja kookospalmuja valaisevat taysikuu ja pienten ravintoloiden varikkaat tuulessa heiluvat valot. Tama kuva ehka osittain vangitsee paikan henkea.

Tanaan joimme juuri nailla kalliorannoilla rommia ja fiilistelimme alla kuohuvaa merta. Istuessamme siina todistimme myos kookospahkinan putoamista! En tieda, onko se tavatonta, mutta tuntui kuitenkin absurdilta nahda, etta kookokset oikeasti kasvavat luonnossa kuin rikkaruohot ja pudottelevat pahkinoita sinne sun tanne. Illemmalla menimme rinteilla ja kallioilla mutkittelevaa polkua pitkin kohti pohjoista, jossa on pieni ranta parilla ravintolalla, ja laguuni rannan takana. Sadekaudella laguunista laskee joki mereen, mutta nyt kuivana kautena laguuni on enemmankin vain lampi. Otimme myos valokuvia tahtitaivaasta, joka nakyy tausikuusta huolimatta hyvin kirkkaana.

Talla hetkella kun kirjoitan tata, kello on kymmenen illalla taalla, ja olen hieman hiprakassa, joten ilmaisuni ei ole valttamatta kovin hienoa, mutta piti paasta kaikesta huolimatta akkia kirjoittamaan tasta.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Intia & Nepal 2012


Hei ihmiset. Sattui käymään niin, että me (blogin ylläpitäjä Topias, sekä Topiaksen ystävä Oswald) voitimme kilpailussa matkan Intiaan ja Nepaliin. Me, jotka emme koskaan ole käyneet Intiassa tai ylipäänsä juurikaan länsimaiden ulkopuolella.

Olemme olleet kaksi päivää Delhissä. Mitäs tähän sanoa? Paljon etukäteen sanottu, että Delhi, ja Intia ylipäänsä aiheuttaa valtavan kulttuurishokin, joka pistää pään sekaisin. Kaikki on erilaista, hektistä ja täysin käsittämätöntä länsimaihin tottuneelle.

Allekirjoitamme joka sanan. Ja nautimme täysin rinnoin tästä kulttuurishokista. Delhin liikenne on "accident waiting to happen", ihmiset, lehmät, mopot, autot, tuctucit, riksat ja koirat kulkevat kadulla kaikki sekasin kaikki eri suntiin, ja ainoa puskuri näiden välillä on tööttäys. Voisimme mainiosti kuvitella Delhin taustamusiikiksi sirkusmusiikin. Tai jos yrittää ylittää katua, taustamusiikkina kuuluisi olla Indiana Jonesin tunnari.

Mitäs Delhistä sanoa?

Kuvitelkaa kaikki kliseet, kaikki mielikuvat ja ennakkokäsitykset Delhistä. Ne ovat kaikki valhetta. Ne ovat kaikki vääristelyä. Todellinen Delhi on 10 tai 100 kertaa tuo. Majapaikkamme jossain Chudna Mandissa (tai mikä lie paikka) on aivan käsittämätön. Ajattelimme ottaa kuvia hienoista taloista ja niin edelleen, mutta luovutimme heti alkuunsa. Tämä kaupunginosa on uskomaattoman filmaattinen. Täynnä kujia, pieniä portaita, hienoja rakennuksia, katukoiria, pyhiä lehmiä, katumyyjiä, riksoja ja ties mitä. Siis voi kiesus sentään.

On aivan turhaa ottaa kuvia filmaattisista ja mielenkiintoisista kujista ja rakennuksista ja kojuista, koska koko helvatin kaupunginosa on yhtä silkkaa intialaista postikorttia. (Näin väliin huomautettakoon, että kun kävimme Alpeilla 2009, niin olimme yllättyneitä, kuinka Alpit oikeasti ovat sellaista 100% postikorttimaisemaa, jota ei vain voi uskoa todeksi.)

Tällaiset kujat ovat täysin tavallisia ja normaaleja Delhissä sillä alueella, jossa nukumme. Ai niin, bongaa kuvasta koditon kadulla nukkuva ihminen!
Mitä näiden kahden päivän aikana on tapahtunut? Joku yritti veloittaa meiltä lentokentältä tuplahintaa 10 rupian vedestä. Kyytimme saapui, ja englantia puhumattomat kyydittäjät tarrasivat tavaroihimme ja juoksivat autollemme. Liikenne on yhtä kaaosta.

Äh, tässä vaiheessa unohdin, mitä piti kirjoittaa kokonaisuudessaan. Kertokaamme, vain mitä tapahtui viimeisen parin tunnin aikana. Menimme Intian Valtion matkatoimistoon kysymään mistä saa kaljaa. Joku semisti englantia puhuva virkailija otti meidät kyytiin ja lähti kaahaamaan kohti kaljakauppaa. Paikallinen Alko oli vain tiski kadulla, jossa ihmiset huusivat setelit kädessä mitä haluavat juoda. Ostimme kaljaa, ja menimme random-oppaamme kanssa takaisin Intian matkatoimiston eteen. Istuimme autossa ja joimme kaljaa. Äkkiä kuski kysyi haluammeko hänen oman firmansa toimistolle juomaan kaljaa.


Päädyimme jonkun humalaisen intialaisen matkaoppaan kyydissä ilmaiseksi syrjäiselle alueelle juomaan toisen matkatoimiston konttorissa kaljaa paikallisten kanssa.
Totta kai! Lähdimme hänen kaahaavassa kyydissä ties minne keskelle jotai syrjäistä paikkaa. Siellä kapusimme 40 cm leveät portaat ylös toiseen kerrokseen likaiseen toimistoon täynnä mukavia ihmisiä. (Ai niin, sanottakoon, että toisessa kerroksessa oli myös katukoiria nukkumassa jostain syystä.) Ryypiskelemme paikallisten kansa ja söimme DO NOT EAT -ruokaa, eli jotain viileähköä kojuruokaa slummialueella. Niin, olemme pari päivää olleet Delhissä, ja odottelemme vielä turistiripulia.

Ja muuten, turisteilta pyydetään valtavaa ylihintaa. Tulimme noin vartti sitten hotellillemme riksalla, joka maksoi 20 rupiaa, eli 30 senttiä varmaan? Ennen kyydin alkua viereemme tuli tuc-tuc, joka olis veloittanut samasta matkasta 200 rupiaa.

Intiassa kanattaa olla röyhkeä.

Huomenna lähtee lentomme Goaan. Yritämme blogittaa parhaamme mukaan, nettiyhteyksistä riippuen.