tiistai 18. syyskuuta 2012

Sauli Niinistö, liike-elämän, ei tasavallan presidentti

Niinistön paljon parjattu syrjäytymistä ehkäisevä kampanjaräpelmä ja sen ympärillä vellova keskustelu sai minun silmissäni taas tänään uuden käänteen. Itselleni tämän uutisen luettuani tuli saman tien "no mitäs helvettiä" -fiilis:

Että tällainen ulostolo Niinistöltä tänään. Linkki uutiseen.

Niinistö sanoo näin:

"olen johdonmukaisesti pyrkinyt pitämään työryhmällekin sitä aitaa, että emme lähde vaatimaan rahaa tai lainsäädäntömuutoksia. Se herättäisi välittömästi ankaran vastarinnan. Ja aivan oikein. Jätetään poliittiselle kentälle ja eduskunnalle se, mikä sille on tarkoitettu."

Vaikka suorat vaikutuskeinot sisäpolitiikkaan ovat olemattomia, eikä presidentin odoteta puuttuvan päivänpolitiikkaan, niin syrjäytyminen on kuitenkin suuri yhteiskunnallinen kysymys, ja presidentillä on kuitenkin edelleen paljon arvovaltaa kommentoida ja ottaa kantaa politiikkaan. Presidentin tehtävä on edelleen poliittinen tehtävä, ja siten presidentillä on edelleen tilaa esittää kannanottoja politiikasta.

Ja niin hei, herra tasavallan presidentti. Jos politiikan kommentointi ei kuulu teidän kentällenne, niin mistä lähtien Suomen tasavallan presidentin tehtäväksi on vaihtunut liike-elämän ohjailu? Millä ihmeen ilveellä katsotte, ettei tasavallan presidentti saa kehottaa politiikkaa toimimaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta tasavallan presidentti saa kehottaa yrityksiä palkkaamaan nuoria? Eikö presidentti tässä muka astu liike-elämän kentälle?

Keväällä HBL:n vaalikoneessa Niinistö oli samaa mieltä seuraanvan väitteen kanssa: "kasvavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei voida tasoittaa sisäpoliittisilla päätöksillä". Perustelut hänellä olivat näin:

"Tarvitsemme erilaisia tekoja. Esimerkiksi kaikki yhteiskunnalliset tahot ovat vakaasti päättäneet torjua nuorten syrjäytymistä. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain."

Niin, meistä jokainen voi tehdä jotain. Paitsi sisäpolitiikka. Niinistö presidenttinä voi patistaa yrityksiä palkkaamaan nuoria, patistaa perheitä antamaan kohtuudella viikkorahaa ja viettämään laatuaikaa omenapiirakan äärellä. Mutta ei, sisäpolitiikkaa presidentti ei voi kehottaa tekemään mitään, koska pressa ei saisi näitä asioita kommentoida ja sisäpolitiikka ei mukamas voi tehdä mitään. Ainoastaan yksityiset ihmiset ja yritykset voivat muuttaa yhteiskuntaa. Jostain maagisesta syystä politiikalla ei muka ole mahdollisuutta ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.

Tää nyt vaan on tätä perinteistä oikeistolaisuutta, jossa valtion (ja siten presidentin) poliittisen ohjauksen kuuluu olla heikkoa, julkiset palvelut ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu ulkoistetaan yksityisille ihmisille ja pääomaa kerääville yrityksille ja tuloerojen ja eriarvoistumisen pitää voida kasvaa koska rikkaat ja köyhät ansaitsevat osansa. Mutta mikä minä olen toisten poliittisia kantoja vähättelemään.


PS. Vielä tammikuussa Niinistön syrjäytymistä ehkäisevistä suunnitelmista uutisoitiin näin:

"Niinistö sanoi Café Ursulassa Helsingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa perustavansa korkean tason työryhmän selvittämään, millä keinoin lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin nykyisestä parantaa.


Ryhmän tehtävänä olisi tuottaa ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun."

(HS.fi)


Olipas kiva vaalimainos!