perjantai 5. lokakuuta 2012

Media hei, mitä helvettiä teille tapahtui?

Luin hetki sitten Journalistiliiton sivuilta kolumnin siitä, kuinka media on hyvin varovainen liittämään sään ääri-ilmiöitä ilmastonmuutokseen, vaikka syytä voisi olla. Päässäni on nyt pyörinyt muutaman päivän tämä sama asia: median vaikeneminen ilmastonmuutoksesta. Mutta kysymys on paljon laajempi kuin jostain säätiloista vaikenemisesta.

Oikeasti, mitä teille mediassa oikein tapahtui? Näin Jokeria mukaillakseni: putosivatko kiveksenne/munasarjanne kun yhtäkkiä ette koske aiheeseen pahemmin? Ilmastonmuutos on helvetin suuri uhka, mutta sen osa on olla marginaali-uutisia. Miksi ihmeessä?

Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan media uutisoi laajalti ilmastopolitiikan neuvotteluista, niiden käänteistä, ilmastonmuutoksesta ja niin edelleen. Kööpenhaminan ilmastokokouksen piti olla käännekohta, joka olisi viimeisiä tilaisuuksia saada ratkaiseva muutos 90-luvulta alkaneille ilmastokokouksille. Sen piti muuttaa ilmastopolitiikan suuntaa. Silloinen pääministerimme Matti Vanhanen esitti kokouksen merkityksen näin:

HS.fi 2009
Kokouksen lähestyessä pessimismi ja pelko kokouksen epäonnistumisesta alkoi lisääntyä. EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sanoi suoraan G20-maille, että ellei Kööpenhaminan sopimustekstejä saada setvittyä kunnollisiksi, tulee Kööpenhaminan lopputuloksesta "pisin koskaan kirjoitettu itsemurhaviesti".

Ja Kööpenhaminan ilmastokokous epäonnistui. Sitovia päästövähennyksiä ei saatu aikaan, maailman johtajat yrittivät epätoivoisesti viherpestä kokousta, mutta kaikille oli selvää, että tulos oli valtava pettymys. Mutta kaikki se pelko ja uhkakuvat ilmastokokouksen epäonnistumisesta ja ilmastonmuutoksesta unohdettiin. Se sysättiin taka-alalle, vaikka kaikki edelleen tiesivät ne uhkakuvat, ja miten otimme suuren askeleen lähemmäs niitä. Ilmastonmuutoksesta tuli huoneen keskellä seisova elfantti, josta keskustelua laajana ilmiönä vältellään. Tai, no, melkein:


Niin. Päästöjen takia merten happamoituminen uhkaa romuuttaa merten ekosysteemejä, ja siitä uutisoidaan kuinka rapuja ei saa enää lautaselle. Onko tämä tosiaan se suurin ja olennaisin uutisointitapa, minkä ilmastonmuutoksesta voi uutisoida? Tai no, onhan niitä muitakin uutisia:


Tämäkin oli muutaman kappaleen pikku-uutinen Hesarin sivuilla. Siis mitä helvettiä oikeasti? Vaikka raportti esittää vain arvion, niin se arvio on kuitenkin erittäin hälyyttävä. Seuraavan 18 vuoden aikana 100 miljoonaa ihmistä kuolee meidän toimintamme takia, jos päätämme olla vähentämättä päästöjä. Vertailun vuoksi ensimmäinen ja toinen maailmansota kestivät yhteensä 10 vuotta ja niissä kuoli yhteensä alle 100 miljoonaa ihmistä. Toisin sanoen ihmiskunta omalla tietoisella toimimattomuudellaan voi saada aikaan katastrofin, jota voisi seurauksiltaan aivan hyvin verrata kolmanteen maailmansotaan. Mutta tämä on vain pikku-uutinen!

Ilmastonmuutos ei ole suomalaiselle medialle enää mikään kriisi, vaan joku epämääräinen taustalla oleva juttu, josta tunnutaan uutisoivan lähinnä väkinäisesti "no pitää välillä tästäkin joku uutinen rustata ettei voi syyttää hiljenemisestä". Verrattuna esimerkiksi eurokriisiin medialla ei tunnu olevan enää mitään halua kertoa ilmastonmuutoksesta jatkuvana etenevänä kriisinä, eikä tunnu olevan mitään kiinnostusta uutisoida sen politiikasta. Sen sijaan, että ilmastonmuutoksesta uutusoitaisiin johdonmukaisesti ja siitä uutisten kautta muodostettaisiin suurempaa narratiivia ja kokonaiskuvaa, joka selventäisi ihmisille mistä on kyse ja missä ihmeessä menemme ja miksi, on ilmastonmuutos laimennettu yksittäisiksi pikku-uutisiksi. "Ilmastonmuutos nostaa kahvin hintaa" ja niin edelleen.

Mitä helvettiä teille mediassa tapahtui? Milloin lakkasitte välittämästä? Vai eikö ilmastonmuutos ole enää tarpeeksi trendikästä? Ei ole enää uutinen, että ihmiskunta uhkaa tappaa tietoisesti maailmansodan verran ihmisiä? Eikö se ole tarpeeksi räväkkää? Onko ilmastonmuutos tosiaan medialle se huoneen keskellä seisova norsu, josta kaikki tietävät, mutta jonka kaikki sivuuttavat? Kaikki sivuuttavat, vaikka se jatkuvasti kusee ja paskoo huoneeseen.

Olen aina ajatellut, että uutismedialla olisi sen verran vastuuta, että ne nostaisivat tärkeitä ja uusia aiheita keskusteluun, ja tiedottaisivat maailman tilasta. Mutta en esimerkiksi muista pahemmin nähneeni vähään aikaan mediassa mitään laaja-alaisempaa, narratiivinomaista uutisointia ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan etenemisestä. Vain nippeliuutisia. En muista nähneeni vaalirahakohun tapaista tutkivaa journalismia ja uutisointia miksi Suomessakin ilmastonsuojelu on junnannut paljolti paikoillaan. Poliittiset puolueet ovat puhuneet vaalipuheissaan päästövähennyksistä ja ympäristönsuojelusta, mutta käytännössä hyvin vähän on tapahtunut. Mutta mediaa ei enää kiinnosta ilmastopolitiikka. Ei kiinnosta tutkia mitkä ovat niitä ilmastopolitiikan jarruja. Ei kiinnosta ottaa selvää ketkä tahot ovat vastuussa politiikan nykytilanteesta. Ei vaan kiinnosta.

Ilmeisesti uutismedia katsoo että tämä vastuu uutisoinnista ja keskustelun herättämisestä on käytetty nyt loppuun ilmastonmuutoksen kohdalla. Tai ettei sitä vastuuta edes ollut. Hanskat naulaan, ei me enää siitä uutisoida!

Minä en oikeasti tajua mediaa välillä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Sauli Niinistö, liike-elämän, ei tasavallan presidentti

Niinistön paljon parjattu syrjäytymistä ehkäisevä kampanjaräpelmä ja sen ympärillä vellova keskustelu sai minun silmissäni taas tänään uuden käänteen. Itselleni tämän uutisen luettuani tuli saman tien "no mitäs helvettiä" -fiilis:

Että tällainen ulostolo Niinistöltä tänään. Linkki uutiseen.

Niinistö sanoo näin:

"olen johdonmukaisesti pyrkinyt pitämään työryhmällekin sitä aitaa, että emme lähde vaatimaan rahaa tai lainsäädäntömuutoksia. Se herättäisi välittömästi ankaran vastarinnan. Ja aivan oikein. Jätetään poliittiselle kentälle ja eduskunnalle se, mikä sille on tarkoitettu."

Vaikka suorat vaikutuskeinot sisäpolitiikkaan ovat olemattomia, eikä presidentin odoteta puuttuvan päivänpolitiikkaan, niin syrjäytyminen on kuitenkin suuri yhteiskunnallinen kysymys, ja presidentillä on kuitenkin edelleen paljon arvovaltaa kommentoida ja ottaa kantaa politiikkaan. Presidentin tehtävä on edelleen poliittinen tehtävä, ja siten presidentillä on edelleen tilaa esittää kannanottoja politiikasta.

Ja niin hei, herra tasavallan presidentti. Jos politiikan kommentointi ei kuulu teidän kentällenne, niin mistä lähtien Suomen tasavallan presidentin tehtäväksi on vaihtunut liike-elämän ohjailu? Millä ihmeen ilveellä katsotte, ettei tasavallan presidentti saa kehottaa politiikkaa toimimaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta tasavallan presidentti saa kehottaa yrityksiä palkkaamaan nuoria? Eikö presidentti tässä muka astu liike-elämän kentälle?

Keväällä HBL:n vaalikoneessa Niinistö oli samaa mieltä seuraanvan väitteen kanssa: "kasvavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei voida tasoittaa sisäpoliittisilla päätöksillä". Perustelut hänellä olivat näin:

"Tarvitsemme erilaisia tekoja. Esimerkiksi kaikki yhteiskunnalliset tahot ovat vakaasti päättäneet torjua nuorten syrjäytymistä. Mutta jokainen meistä voi tehdä jotain."

Niin, meistä jokainen voi tehdä jotain. Paitsi sisäpolitiikka. Niinistö presidenttinä voi patistaa yrityksiä palkkaamaan nuoria, patistaa perheitä antamaan kohtuudella viikkorahaa ja viettämään laatuaikaa omenapiirakan äärellä. Mutta ei, sisäpolitiikkaa presidentti ei voi kehottaa tekemään mitään, koska pressa ei saisi näitä asioita kommentoida ja sisäpolitiikka ei mukamas voi tehdä mitään. Ainoastaan yksityiset ihmiset ja yritykset voivat muuttaa yhteiskuntaa. Jostain maagisesta syystä politiikalla ei muka ole mahdollisuutta ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.

Tää nyt vaan on tätä perinteistä oikeistolaisuutta, jossa valtion (ja siten presidentin) poliittisen ohjauksen kuuluu olla heikkoa, julkiset palvelut ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu ulkoistetaan yksityisille ihmisille ja pääomaa kerääville yrityksille ja tuloerojen ja eriarvoistumisen pitää voida kasvaa koska rikkaat ja köyhät ansaitsevat osansa. Mutta mikä minä olen toisten poliittisia kantoja vähättelemään.


PS. Vielä tammikuussa Niinistön syrjäytymistä ehkäisevistä suunnitelmista uutisoitiin näin:

"Niinistö sanoi Café Ursulassa Helsingissä pitämässään tiedotustilaisuudessa perustavansa korkean tason työryhmän selvittämään, millä keinoin lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin nykyisestä parantaa.


Ryhmän tehtävänä olisi tuottaa ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun."

(HS.fi)


Olipas kiva vaalimainos!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Et voi äänestää kukkarollasi


Kirjoitanpa vähän demokratiasta. Idea tuli tästä ja tästä tekstistä, joissa puitiin demokratian ongelmia 2000-luvulla, mutta jotenkin eksyin miettimään sitten toisia asioita kuin superdemokratiaa ja pienviljelyä.

Aikoinani ajattelin, että ihminen voi äänestää myös kukkarollaan, eli voimme vaikuttaa maailmaan kulutustottumuksillamme. Nyttemmin olen tullut tulokseen, että kyseinen ajatus sekoittaa vaarallisesti demokraattista äänestämistä ja kuluttamista, jotka pitäisi pitää erillisinä vaikutustapoina.

Elokuva "Age of Stupid" taisi sanoa, että kaikista ideologioista ja -ismeistä loppujen lopuksi voittaja on konsumerismi. Keskitymme paljolti kuluttamiseen, ja meitä kannustetaan siihen jatkuvasti. Ja tämän myötä olen taipuvainen näkemään yhteiskunnassa kaksi vaikuttamisen kenttää: demokraattisen ja konsumeristisen. En siis väitä, ettei kulutustottumuksilla voi vaikuttaa, mutta väitän, ettei kulutustottumuksia pidä ajatella demokraattisena vaikuttamisena.

Perustuslakiimme on kirjattu oikeus mielipiteeseen, sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja mielenosoituksiin. Nämä ovat demokratian lihaksia, ja jos annamme näiden rapistua, heikennämme vapaaehtoisesti demokratiaa. Tuntuu, että 2000-luvun Suomessa nuo vapaudet ovat unohtuneet ja tilalle vaikuttamisen lihakseksi on tullut vapaus ja oikeus kuluttaa, valita kulutustottumuksensa ja lempituotteensa.

Keskitymme vaikuttamaan kuluttamisen tai sen vähentämisen kautta. Aikakausi- ja elämäntapalehdet pursuavat vinkkejä ja ohjeita kuinka vaikuttaa ympäristöasiohin. Minunkin vessassani lojuu lattialla Helsingin Energian lehti, jossa kehoitetaan käyttämään julkisia ja polkupyörää, eli kuluttamaan toisella tavalla. Pysäytämme ilmastonmuutosta siirtymällä julkisiin ja soijarouheeseen. Eläinkokeet loppuvat kun siirrytään luonnonkosmetiikkaan. Niin ja Pietarin homosensuurilaki kumotaan muuttamalla lomasuunnitelma Pietarista Tallinnaan. Demokraattinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ulkoistettu omille kulutustottumuksille.

Ja luulen, että omilla kulutustottumuksilla haetaan lähinnä omaa mielenrauhaa ja johdonmukaisuutta. En väitä, että on huono asia tehdä kulutustottumuksia yhteiskunnallisten mielipiteiden perusteella. Väitän kuitenkin, että jos haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, ei kaikkia paukkuja pidä laittaa oman kulutuksen tarkkailuun. Tällöin konsumerismi syrjäyttää demokratian yksilön vaikutusväylissä. En siis pidä ajatuksesta, että "olen demokraattisesti aktiivinen ja vastustan/kannatan tätä asiaa, koska kulutan tällä tavalla".

Sen sijaan pahemmin meitä ei kannusteta ottamaan yhteyttä poliitikkoihin, osallistumaan mielenosoituksiin, olemaan oma-alotteisia kyseenalaistajia, todellisia kannattajia tai vastustajia. Demokraattiseen vaikuttamiseen liittyviä ennakkoluuloja ei tunnuta purkavan. On edelleen normaalia, että perustuslaillisen mielenosoituksen jälkeen joku valittaaa kuinka joku kehtaa katkaista liikenteen ja että mielenosoittajien pitäisi mennä töihin. On edelleen normaalia, että jos joku käyttää perustuslaillista sananvapautta ja esittää kritiikkiä jotain puoluetta kohtaan, kehdataan valittaa kuinka demokraattista äänestyspäätöstä ei saa kritisoida.

Kun pelätään demokratian heikkenemistä, puhutaan vain äänestysprosenteista, tai siltä tuntuu. Demokratia on pelkkää äänestämistä ja änestäminen on pelkkää kannattamista, kun taas mielenosoitukset ja sananvapauden käyttö mahdollistavat julkisen kritiikin, epäkohtien esille tuonnin, keskustelun herättämisen. Joten onhan se ymmärrettävää, etteivät päättäjät halua innostaa kansaa muihin demokratian vaikutuskanaviin, koska päättäjät itse olisivat ensimmäisenä tulilinjalla.

Piti kirjoittaa enemmänkin, esimerkiksi päättäjien etääntymisestä kansasta ja byrokratiasta hiekkana demokratian rattaissa. Konsumerismin syömä demokratia on siis vain pieni osa demokratian ongelmia 2000-luvun Suomessa mielestäni.

Ja koska blogini yrittää olla kans lifestyle-tekstiä niin yhdistetään tähän tekstiin konsumerismia ja lifestyleä ja hehkutan, kuinka ostin kirpparilta hienon kauluspaidan, joka huokuu 70-lukua sekä butchia!

Hieno, eikö!
.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Joisitko vähemmän?


Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa kieltää alkoholin mielikuvamainonnan lasten ja nuorten alkoholinkulutusta hillitäkseen. Ulkomainosyritys JCDecaux on ainakin Helsingissä alkanut kampanjoida tätä alkoholimainonnan rajoitusta vastaan tällaisilla mainoksilla:

JCDecauxin mainos.

Juttelin mainoksessa mainitussa Facebook-yhteisössä mielikuvamainontaa vastustavan eläkeläisen mainosmiehen, Pentti Rinteen kanssa. Hänen mukaansa alkoholin mielikuvamainonta ei lisää alkoholin käyttöä, vaan vaikuttaa vain siihen mitä alkoholimerkkiä ostetaan, kun päätös ostaa alkoholia on jo tehty. Hänen mukaansa mielikuvamainonnan kieltäminen ei vaikuta lasten- ja nuorten käyttämän alkoholin määrään.

Voisin alkaa jankkaamaan sitä sun tätä alkoholimainonnasta ja nuorten alkoholinkäytöstä. Mutta lähestyn asiaa nyt ihan toiselta kantilta. Jos päihdyttävien tuotteiden mielikuvamainonta ei lainkaan lisää näiden tuotteiden kulutusta, miten suhtautua allaolevaan?

Tällaiset mainokset eivät lisää päihteidenkäyttöä.
Tämäkin on harmiton mainos.

Kannabis ja ekstaasi ovat laittomia, totta, mutta koska ylläolevat mainokset eivät lisää niiden käyttöä, eivät nämä mainokset ole ongelmallisia.

Vai meneekö se ihan niin?


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Saapuminen Goaan


Delhi-piehtarointimme jalkeen olemme viimein saapuneet Goaan Intian lansirannikolle!

Aivan sattumalta toisena paivanamme taalla sattui olemaan hindujen juhlapaiva, holi, jolloin intialaiset unohtavat tabut ja normit ja pitavat hauskaa, juovat ja massailevat ja ennen kaikkea kadulla heittelevat toisiaan kirkkailla varijauheilla. Kavelimme vain hetken paakatua, ja saimme osaksemme raikuvaa kirkkaankeltaista, pinkkia, sinista, violettia, vihreaa ja ties minka varisia jauheita. Suurin piirtein tahan tapaan. Kaikki nauroivat kaduilla ja siella sun taalla ihmiset tanssivat. Ja Goa on viela hillitty alue taman suhteen. Jos me kaksi lansimaalaista olisimme olleet Pohjois-Intiassa holin aikaan, olisimme olleet taysin varin peitossa.

Ilmasto on taydellisen sopiva. Paivalla voi varjossa juoda intialaista Kingfisher-olutta ja katsoa rantamaisemia ja illemmalla seikkailla rannoilla ja kallioilla. Goa on tietaakseni Portugalin siirtomaa pitkalle 1900-luvulle, ja se nakyy taalla hyvin hauskalla tavalla. Katolisia kirkkoja on melko paljon, ja tavallisilla kaduilla ja puodeissa on pienia katolisia alttareita ja risteja, joissa on kukkaseppeleita. En ole ikina kaynyt missaan latinalaisen amerikan maassa, mutta Goa, tai ainakin Arambol Pohjois-Goassa vaikuttaa aika paljolti yhdistelmalta latinalaista amerikkaa ja intiaa. Intialaista arkkitehtuuria ei ole missaan, sen sijaan taalla on varikkaita vanhoja lansimaalaistyylisia taloja maalattuna pinkilla, sinisella, keltaisella ja vihrealla.

Ja kaiken taman valissa kasvaa kookospalmuja siella sun taalla huojumassa tuulessa. Tama Arambolin ranta jatkuu silmankantamattomiin etelaan, ja pohjoisessa on suuri kallio, jonka rinteita kiemurtelee pieni polku, jossa kookospalmut, laavakivesta vuollut portaat, kulkukoirat, suitsukkeilta tuoksuvat kojut ja rinteilta auringonlaskuun avautuvat ravintolat muodostavat oman pienen maailmansa. Fiilis on oikeastaan hyvin paljon kuin vanhan ajan merirosvokyla. Mieleeni tulee myos hyvin paljon Monkey Island -sarjan pelit, varsinkin illalla kun meri kuohuaa rantakallioilla lepaavia ravintoloita vasten ja kookospalmuja valaisevat taysikuu ja pienten ravintoloiden varikkaat tuulessa heiluvat valot. Tama kuva ehka osittain vangitsee paikan henkea.

Tanaan joimme juuri nailla kalliorannoilla rommia ja fiilistelimme alla kuohuvaa merta. Istuessamme siina todistimme myos kookospahkinan putoamista! En tieda, onko se tavatonta, mutta tuntui kuitenkin absurdilta nahda, etta kookokset oikeasti kasvavat luonnossa kuin rikkaruohot ja pudottelevat pahkinoita sinne sun tanne. Illemmalla menimme rinteilla ja kallioilla mutkittelevaa polkua pitkin kohti pohjoista, jossa on pieni ranta parilla ravintolalla, ja laguuni rannan takana. Sadekaudella laguunista laskee joki mereen, mutta nyt kuivana kautena laguuni on enemmankin vain lampi. Otimme myos valokuvia tahtitaivaasta, joka nakyy tausikuusta huolimatta hyvin kirkkaana.

Talla hetkella kun kirjoitan tata, kello on kymmenen illalla taalla, ja olen hieman hiprakassa, joten ilmaisuni ei ole valttamatta kovin hienoa, mutta piti paasta kaikesta huolimatta akkia kirjoittamaan tasta.


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Intia & Nepal 2012


Hei ihmiset. Sattui käymään niin, että me (blogin ylläpitäjä Topias, sekä Topiaksen ystävä Oswald) voitimme kilpailussa matkan Intiaan ja Nepaliin. Me, jotka emme koskaan ole käyneet Intiassa tai ylipäänsä juurikaan länsimaiden ulkopuolella.

Olemme olleet kaksi päivää Delhissä. Mitäs tähän sanoa? Paljon etukäteen sanottu, että Delhi, ja Intia ylipäänsä aiheuttaa valtavan kulttuurishokin, joka pistää pään sekaisin. Kaikki on erilaista, hektistä ja täysin käsittämätöntä länsimaihin tottuneelle.

Allekirjoitamme joka sanan. Ja nautimme täysin rinnoin tästä kulttuurishokista. Delhin liikenne on "accident waiting to happen", ihmiset, lehmät, mopot, autot, tuctucit, riksat ja koirat kulkevat kadulla kaikki sekasin kaikki eri suntiin, ja ainoa puskuri näiden välillä on tööttäys. Voisimme mainiosti kuvitella Delhin taustamusiikiksi sirkusmusiikin. Tai jos yrittää ylittää katua, taustamusiikkina kuuluisi olla Indiana Jonesin tunnari.

Mitäs Delhistä sanoa?

Kuvitelkaa kaikki kliseet, kaikki mielikuvat ja ennakkokäsitykset Delhistä. Ne ovat kaikki valhetta. Ne ovat kaikki vääristelyä. Todellinen Delhi on 10 tai 100 kertaa tuo. Majapaikkamme jossain Chudna Mandissa (tai mikä lie paikka) on aivan käsittämätön. Ajattelimme ottaa kuvia hienoista taloista ja niin edelleen, mutta luovutimme heti alkuunsa. Tämä kaupunginosa on uskomaattoman filmaattinen. Täynnä kujia, pieniä portaita, hienoja rakennuksia, katukoiria, pyhiä lehmiä, katumyyjiä, riksoja ja ties mitä. Siis voi kiesus sentään.

On aivan turhaa ottaa kuvia filmaattisista ja mielenkiintoisista kujista ja rakennuksista ja kojuista, koska koko helvatin kaupunginosa on yhtä silkkaa intialaista postikorttia. (Näin väliin huomautettakoon, että kun kävimme Alpeilla 2009, niin olimme yllättyneitä, kuinka Alpit oikeasti ovat sellaista 100% postikorttimaisemaa, jota ei vain voi uskoa todeksi.)

Tällaiset kujat ovat täysin tavallisia ja normaaleja Delhissä sillä alueella, jossa nukumme. Ai niin, bongaa kuvasta koditon kadulla nukkuva ihminen!
Mitä näiden kahden päivän aikana on tapahtunut? Joku yritti veloittaa meiltä lentokentältä tuplahintaa 10 rupian vedestä. Kyytimme saapui, ja englantia puhumattomat kyydittäjät tarrasivat tavaroihimme ja juoksivat autollemme. Liikenne on yhtä kaaosta.

Äh, tässä vaiheessa unohdin, mitä piti kirjoittaa kokonaisuudessaan. Kertokaamme, vain mitä tapahtui viimeisen parin tunnin aikana. Menimme Intian Valtion matkatoimistoon kysymään mistä saa kaljaa. Joku semisti englantia puhuva virkailija otti meidät kyytiin ja lähti kaahaamaan kohti kaljakauppaa. Paikallinen Alko oli vain tiski kadulla, jossa ihmiset huusivat setelit kädessä mitä haluavat juoda. Ostimme kaljaa, ja menimme random-oppaamme kanssa takaisin Intian matkatoimiston eteen. Istuimme autossa ja joimme kaljaa. Äkkiä kuski kysyi haluammeko hänen oman firmansa toimistolle juomaan kaljaa.


Päädyimme jonkun humalaisen intialaisen matkaoppaan kyydissä ilmaiseksi syrjäiselle alueelle juomaan toisen matkatoimiston konttorissa kaljaa paikallisten kanssa.
Totta kai! Lähdimme hänen kaahaavassa kyydissä ties minne keskelle jotai syrjäistä paikkaa. Siellä kapusimme 40 cm leveät portaat ylös toiseen kerrokseen likaiseen toimistoon täynnä mukavia ihmisiä. (Ai niin, sanottakoon, että toisessa kerroksessa oli myös katukoiria nukkumassa jostain syystä.) Ryypiskelemme paikallisten kansa ja söimme DO NOT EAT -ruokaa, eli jotain viileähköä kojuruokaa slummialueella. Niin, olemme pari päivää olleet Delhissä, ja odottelemme vielä turistiripulia.

Ja muuten, turisteilta pyydetään valtavaa ylihintaa. Tulimme noin vartti sitten hotellillemme riksalla, joka maksoi 20 rupiaa, eli 30 senttiä varmaan? Ennen kyydin alkua viereemme tuli tuc-tuc, joka olis veloittanut samasta matkasta 200 rupiaa.

Intiassa kanattaa olla röyhkeä.

Huomenna lähtee lentomme Goaan. Yritämme blogittaa parhaamme mukaan, nettiyhteyksistä riippuen.


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Tärkeää! Lobbaa kansanedustajille tasa-arvoista avioliittolakia!




Helsingin Sanomat julkaisi listan niistä kansanedustajista, jotka ovat jo allekirjoittaneet lakialoitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Näitä kansanedustajia on siis 76 kappaletta. Jotta lakialoite menisi läpi, tarvitsisi se 101 ääntä, eli vielä 25 kansanedustajaa pitäisi saada lakialoitteen taakse. Ylen tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista, eli 54 % kannattaa jo tasa-arvoista avioliittolakia, kun taas sitä vastustaa 35% suomalaisista.

Sukupuolineutraalin avioliittokeskustelun ympärillä suunnalta jos toisestakin tulee erilaisia perusteluja miksi avioliittolain tulisi tai ei tulisi olla tasa-arvoinen. Kovin usein ilmoille heitetään perusteluja luonnollisuudesta ja lisääntymisestä. Mietityttää mille tätä perustelua käyttävät ovat oman avioliittonsa perustelleet, jos ovat naimisissa. Kuinka moni naimisiin menevä oikeasti ajattelee, että menee naimisiin, koska muilla lajeilla on heteropariutumista? Kuinka moni naimisiin menevä oikeasti kosii puolisoaan, tai myöntyy kosintaan, koska aikoo lisääntyä?

Uskaltaisinkin väittää, että mikäli naimisissa olevilta pareilta kysyttäisiin miksi he päättivät mennä naimisiin, ehdoton valtaosa sanoisi syyksi rakkauden ja halun vahvistaa sitoutumisensa rakastamaansa ihmiseen. Uskaltaisin väittää, että valtaosa ei sanoisi syyksi halun matkia muita eläinlajeja tai oikeutukseksi siittää jälkeläisiä.

Tältä pohjalta en ymmärrä, miksi avioliittoa perustellaan heteroseksuaalien oikeudeksi sellaisilla syillä, joilla heterot eivät itselleenkään perustele avioliittoa. Jos syy omalle avioliitolle ehdottomalle enemmistölle on halu vahvistaa rakkaus ja sitoutuminen kumppaniin, niin miksi tämä ei kelpaa oikeutukseksi homoparien avioliitolle? Avioliitto on kahden ihmisen välinen sopimus, jonka yhteiskunta vahvistaa. Arvioitaessa avioliiton syitä ja perusteita pitää tarkastella mitkä ovat avioituneiden ihmisten syyt mennä naimisiin. Avioliiton syitä ja perusteita ei määritellä ulkopuolelta sanomalla, että ”te menitte naimisiin, koska eläimilläkin on heteropareja ja koska te olette kykeneväisiä lisääntymään keskenänne”. Tuo halventaa nähdäkseni jo heteroavioliittojakin.

Tänään luovutettu lakialoite ei ole hallituksen lakiesitys, joten oppositiolla ei ole syytä vastustaa lakialoitetta oppositiopolitikoinnin takia. Myös moni hallituspuolueen jäsen ei ole proaktiivisesti lähtenyt ajamaan asiaa allekirjoittamalla aloitetta. Mutta jos laki tulee käsittelyyn, niin kaikki siitä äänestävät, myös ne, jotka eivät aloitetta allekirjoittaneet.

Helsingin Sanomat julkaisi listan niistä kansanedustajista, jotka ovat vaalikoneesssa olleet täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki pitäisi säätää, mutta jotka eivät lakialoitetta ole allekirjoittaneet. Nyt meillä kaikilla on mahdollisuus ajaa tätä asiaa. Ottakaa siis nopeasti yhteyttä näihin kansanedustajiin tai heidän avustajiinsa sähköpostitse tai puhelimitse, ja kertokaa teidän haluavan tasa-arvoisen avioliittolain. Ottakaa ensisijaisesti yhteyttä oman vaalipiirinne edustajiin ja kertokaa että olette heidän vaalipiiristään, sillä kansanedustajia kiinnostaa erityisesti mitä heidän oman vaalipiirinsä äänestäjät ajattelevat. Mutta ottakaa rohkeasti yhteyttä ihan kaikkiin!


Muistakaa, että tässä kyse ei ole puoluepolitiikasta tai oppositiopolitiikasta. Kyse on ihmisten oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti lain edessä, riippumatta kumppanin sukupuolesta. Lähettäkääpä vaikka alussa ollut video edustajille. Kertokaa mitä te ajattelette, mitä te toivotte, mitä te tunnette. Pyytäkää heitä seisomaan vaalikoneiden sanojensa takana.

Ja levittäkää tätä viestiä ystävillene, sukulaisillenne ja niin edelleen. Demokratiassa meidän on oikeus saada äänemme kuuluviin, ja kertoa mielipiteemme kansanedustajille.

Tässä lista kansanedustajista ja yhteystiedot.

”Rekisteröityneille homopareille pitää kuulua kaikki samat oikeudet kuin avioliiton solmineille heteropareille?”
Täysin samaa mieltä, eivät allekirjoittaneet aloitetta:

Uudenmaan vaalipiiri:
Arja Juvonen (Ps.)
Puhelin: (09) 432 3060
Sähköposti: arja.juvonen@eduskunta.fi

Outi Mäkelä (Kok)
Puhelin: (09) 432 3181
Sähköposti: outi.makela@eduskunta.fi

Tapani Mäkinen (Kok)
Puhelin: (09) 432 3153
Sähköposti: tapani.makinen@eduskunta.fi

Paula Lehtomäki (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3159
Sähköposti: aula.lehtomaki@eduskunta.fi

Pirkanmaan vaalipiiri
Jukka Gustafsson (SDP)
Puhelin: (09) 432 3038
Sähköposti: jukka.gustafsson@eduskunta.fi

Hämeen vaalipiiri
Timo Heinonen (Kok)
Puhelin: (09) 432 3164
Sähköposti: timo.heinonen@eduskunta.fi

Kymen vaalipiiri
Jyri Häkämies (Kok)
Puhelin (09) 432 3030
Sähköposti: jyri.hakamies@eduskunta.fi

Suna Kymäläinen (SDP)
Puhelin: (09) 432 3085
Sähköposti: suna.kymalainen@eduskunta.fi

Vaasan vaalipiiri
Mats Nylund (RKP)
Puhelin: (09) 432 3091
Sähköposti: mats.nylund@eduskunta.fi

”Rekisteröityneille homopareille pitää kuulua kaikki samat oikeudet kuin avioliiton solmineille heteropareille?”
Jokseenkin samaa mieltä, eivät allekirjoittaneet aloitetta:

Helsingin vaalipiiri:
Pertti Salolainen (Kok)
Puhelin: (09) 432 3105
Sähköposti: pertti.salolainen@eduskunta.fi

Ben Zyskowicz (Kok)
Puhelin: (09) 432 3200
Sähköposti: ben.zyskowicz@eduskunta.fi

Jan Vapaavuori (Kok)
Puhelin: (09) 432 3130
Sähköposti: jan.vapaavuori@eduskunta.fi

Mari Kiviniemi (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3189
Sähköposti: mari.kiviniemi@eduskunta.fi

Uudenmaan vaalipiiri:
Jyrki Katainen (Kok)
Puhelin: (09) 432 3094
Sähköposti: jyrki.katainen@eduskunta.fi

Matti Saarinen (SDP)
Puhelin: (09) 432 3109
Sähköposti: matti.saarinen@eduskunta.fi

Pirkanmaan vaalipiiri:
Pauli Kiuru (Kok)
Puhelin: (09) 432 3071
Sähköposti: pauli.kiuru@eduskunta.fi

Varsinais-Suomen vaalipiiri:
Anne-Mari Virolainen (Kok)
Puhelin: (09) 432 3014
Sähköposti: anne-mari.virolainen@eduskunta.fi

Petteri Orpo (Kok)
Puhelin: (09) 432 3072
Sähköposti: petteri.orpo@eduskunta.fi

Annika Saarikko (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3151
Sähköposti: annika.saarikko@eduskunta.fi

Maria Lohela (PS)
Puhelin: (09) 432 3092
Sähköposti: maria.lohela@eduskunta.fi

Hämeen vaalipiiri:
Anne Louhelainen (Ps)
Puhelin: (09) 432 3096
Sähköposti: anne.louhelainen@eduskunta.fi

Johannes Koskinen (SDP)
Puhelin: (09) 432 3061
Sähköposti: johannes.koskinen@eduskunta.fi

Mika Kari (SDP)
Puhelin: (09) 432 3066
Sähköposti: mika.kari@eduskunta.fi

Kymen vaalipiiri:
Kimmo Tiilikainen (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3174
Sähköposti: kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi

Reijo Tossavainen (PS)
Puhelin: (09) 432 3185
Sähköposti: reijo.tossavainen@eduskunta.fi

Keski-Suomen vaalipiiri:
Anne Kalmari (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3073
Sähköposti: anne.kalmari@eduskunta.fi

Kauko Tuupainen (PS)
Puhelin: (09) 432 3190
Sähköposti: kauko.tuupainen@eduskunta.fi

Oulun vaalipiiri:
Pirkko Mattila (PS)
Puhelin: (09) 432 3102
Sähköposti: pirkko.mattila@eduskunta.fi

Etelä-Savon vaalipiiri:
Lenita Toivakka (Kok)
Puhelin: (09) 432 3191
Sähköposti: lenita.toivakka@eduskunta.fi

Kaj Turunen (PS)
Puhelin: (09) 432 3187
Sähköposti: kaj.turunen@eduskunta.fi

Katri Komi (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3035
Sähköposti: katri.komi@eduskunta.fi

Pohjois-Savon vaalipiiri:
Markku Rossi (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3056
Sähköposti: markku.rossi@eduskunta.fi

Pohjois-Karjalan vaalipiiri:
Pekka Ravi (Kok)
Puhelin: (09) 432 3026
Sähköposti: pekka.ravi@eduskunta.fi

Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP)
Puhelin: (09) 432 3124
Sähköposti: merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi

Vaasan vaalipiiri:
Anna-Maja Henriksson (RKP)
Puhelin: (09) 432 3113
Sähköposti: anna-maja.henriksson@eduskunta.fi

Tuomo Puumala (Kesk)
Puhelin: (09) 432 3012
Sähköposti: tuomo.puumala@eduskunta.fi

Maria Tolppanen (PS)
Puhelin: (09) 432 3179
Sähköposti: maria.tolppanen@eduskunta.fi

Me ja muut


Espanjassa julkaistiin viime vuonna hätkähdyttävä tutkimus (Joss, Krieger, et al 2011): Maahanmuuttajien takia Espanjassa surmataan päivittäin kaksi ihmistä, ja maahanmuuttajien takia päivittäin vielä useampi joutuu pahoinpidellyksi ja siten sairaalaan. Maahanmuuttajien lisääntyminen on myös tutkimuksen mukaan syypää siihen, että kantaväestö Espanjassa on alkanut tehdä enemmän itsemurhia.

Soittaako kelloja? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Miten meidän Suomessa pitäisi tähän suhtautua? Paljon kysymyksiä, paljon pohdinnan aihetta, enkä tiedä mitä ajatella. Luulen kuitenkin, että ylläoleva tutkimus antaa maahanmuuttokriitikoille lisäsyytä puuttua maahanmuuttoon myös Suomessa. Jos joku mamukriittinen tuohon tutkimukseen on törmännyt, niin taatusti hän siitä huolestuu.

Paitsi kun pitää tunnustaa jotain. Keksin tuon ensimmäisen kappaleen tutkimuksen ja kaikki luvut täysin päästäni. Ne ovat täyttä fiktiota. Maahanmuuttokriittisiin tuo ensimmäinen kappale varmaan tuntui hyvin varteenotettavalta uhalta. Mutta loppujen lopuksi se maahanmuutto tuntui vahvalta uhalta, koska aiheuttajana nähdään muut, ei meitä.

Ihmisillä nyt vaan on taipumus jaotella joukkoja "meihin" ja "muihin". Ihmisillä on myös taipumus suhtautua varauksella muihin, olla taipuvaisia näkemään muut syyllisinä ja olla taipuvaisia keskittymään vain muiden tekemisiin.

Ei pelkästään maahanmuuttokeskustelu, vaan hyvin iso osa politiikan kysymyksistä perustuu jaotteluun meistä uhreina ja kärsijöinä, ja muista syyllisinä ja uhkatekijöinä. On rikas Suomi, jonka vaurautta uhkaavat kreikkalaiset. Suomen itsemääräämisoikeutta uhkaavat EU-komissaarit. Toisaalta tarvittaessa ajatellaan, että on sivistynyt EU, jota uhkaavat barbaariset muslimimaat. Tai sitten ovat tavalliset heterosuomalaiset, joiden perheinstituutiota uhkaavat homot ja lesbot parisuhteinen. Ja meillä on suomenkieliset, joita uhkaavat ruotsinkieliset. Näistä asioista on helppo puhua, koska voimme syyttää muita ja puolustaa meitä.

Siinä missä tämän merkinnän ensimmäinen kappale oli täyttä fiktiota, niin fakta sen sijaan on, että Suomessa alkoholisairaudet ovat työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy, ja tappavat yli viisi suomalaista päivässä. Alkoholisairauksien takia yli viisikymmentä suomalaista päätyy sairaalaan, joka päivä. Lisäksi suomalaiset ovat itsemurhaajien huippumaita maailmalla: joka päivä pari-kolme suomalaista tekee itsemurhan. Meillä on myös kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria, joita jää lisää päivittäin sairaseläkkeelle. Ja ympäristöongelmathan, kuten ilmastonmuutos, vasta vakavia ovatkin, uhaten miljoonien ihmisten henkeä ympäri maailmaa.

Nämä asiat unohdetaan tai sivuutetaan melko helpolla. Syy on hyvin yksinkertainen: aiheuttajana eivät ole muut, vaan myös me. Edellisen kappaleen ongelmista emme voi noin vain osoittaa sormella muita. Niistä ongelmista on hyvin vaikea puhua, koska meidän pitäisi katsoa myös itseämme ja omaa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme peiliin, nostaa itsekritiikki pöydälle ja muuttaa omia toimintatapojamme, omaa kulttuuriamme ja omaa yhteiskuntaamme.

Maailma ei valitettavasti ole niin yksinkertainen, että sen ongelmien uhrit ja syylliset saataisiin helposti jaoteltua meihin ja muihin. Todellinen maailma ei noudata meidän inhimillistä taipumustamme vetää rajoja ja lokeroida. Ja todelliset ongelmat eivät ole sellaisia, jotka aiheutuisivat aina jostain muista. On helppo huolestua kuinka muiden maahanmuutto uhkaa meitä suomalaisia ja muiden homoliitot meidän heteroperheinstituuttia, mutta on vaikeampi toimia, kun meidän itse aiheuttamamme ilmastonmuutos uhkaa kaikkia. Myös me itse voimme aiheuttaa todellisia ongelmia, mutta meidän on hyvin vaikea kohdata sitä totuutta.



tiistai 7. helmikuuta 2012

Vegaaninen smetana + borssikeitto


Kämppikseni teki eilen ruokaa, joten tänään päätin ottaa vuoron ja tehdä borssikeittoa. Olen aina tykännyt siitä, erityisesti kun päällä mollottaa valtava nokare smetanaa. Tein tänään siis ensimmäisen kerran elämässäni ihan itse borssikeiton. Sen resepti on melko simppeli ja variaatioita on melkoisen paljon, joten reseptejä ei tarvitse sanatarkasti totella ja pelätä että koko homma menee päin honkia jos joku laakerinlehti tai porkkana puuttuu. Itse en edes noudattanut mitään tarkkaa reseptiä, vaan pistin fiiliksen mukaan aineita.

Kokatessani tajusin, että borssikeitto on itse asiassa rosollikeittoa :O
Kämppikseni on siis nyt vegaanina, ja itsehän syön kasvisruokapainotteisesti myös, joten smetana oli pienoinen haaste. Borssikeittoahan ei voi syödä ilman smetanaa, joten piti kehittää vegaaninen versio smetanasta.

Lähestymistapani vegaanisiin versioihin on jokseenkin analyyttinen ja sisältää taustatutkimusta. Mikä siis tekee smetanan? Smetana on hapankermaa, joka on hyvin rasvaista. Kerman voi hapattaa joko bakteerit, sitruunamehu tai esimerkiksi etikka. Ja ilmiselvästi se on maitotuote.

Vegaanisena maitokorvikkeena käytin Alpron soijajogurttia. Plussana se on myös aavistuksen hapanta bakteerien takia. Yritin valuttaa sitä, mutta suodatinpussi repesi, joten fuck that shit. Käytin siis soijajogurtin sellaisenaan. Lisäsin sekaan tummansinistä Keiju-levitettä, jossa on voimainen maku. Kokonaisuudessaan margariinia oli varmaan noin puolet vegesmetanasta. Tässä vaiheessa ei maistunut vielä ihan napilta, joten pistin sekaan vajaa puoli korkillista valkoviinietikkaa (koska smetanahan on melko hapanta), suolaa ja survoin sauvasekottimella. 

Ja voi että, kyllä se vegesmetana oli hyvää borssikeiton kanssa! Se suli auvoisesti smetanan tapaan keiton sekaan. Suosittelen vegaaneja testaamaan! Kaverini Mai voisi ehkä lisätä tämän Vegaaninen versio -blogiinsa?

Söimme minisuolakurkkujakin snackseina keiton ohessa, joten meitä hieman harmitti vain, ettei kaapeistamme löytynyt kunnon venäläistä vodkaa tilaisuutta varten. Ehkä toiste!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Mitä vaaleissa tapahtui? - Jälkipuintia Haaviston kannattajalta


Onnea Sauli Niinistölle huikeasta vaalivoitostaan, näin alkuun.

Olen melkoisen kovaa ääntä tässä blogissa pitänyt Haavistosta, ja vaalien aikana blogini näyttökerrat räjähtivät lähes 250 000 tuhanteen. Aikamoista, ja kiitos lukijoille!

Mitkäpä ovat omat fiilikseni näin vaalien jälkeen? Tietenkin olen pettynyt ja harmittaa. Mutta niin pitääkin. Eihän vaaleissa äänestetä sen perusteella, että pelkää pettymystä ja harmia kun omaa ehdokasta ei valita. Vaaleissa äänestetään sen perusteella, kenet haluaa valituksi, ja niin minä tein. Pettymys on vain osoitus siitä mihin oikeasti uskoin ja mitä oikeasti toivoin, eikä minua hävetä se, mihin oikeasti uskoin ja oikeasti toivoin. Ylpeä minä siitä olen.

Toisekseen olen myös erittäin tyytyväinen näihin vaaleihin nimenomaan Haavisto-ilmiön takia. Olen ollut pitkään kansalaisjärjestöhommissa ja Suomessa kansalaisjärjestöillä on kovin usein ongelmana se, etteivät suomalaiset lähde liikkeelle heitä mietityttävien asioiden takia. Suomalaisille demokraattiset oikeudet ovat enemmänkin vain äänestämistä kuin kansalaisaktiivisuutta ja sananvapauden käyttöä. Haaviston kampanja oli valtavan ihana poikkeus siihen mitä olen tottunut näkemään.

Luulen, että yhdessä jos toisessakin suomalaisessa kansalaisjärjestössä nähdään vain utuisia haaveita siitä, että yksityiset suomalaiset ihmiset alkavat omaehtoisesti tuottaa yllin kyllin kampanjamateriaalia, asettaa itse banderolleja omiin ikkunoihinsa, tehdä videoita itse youtubeen ja niin edelleen. Näin kansalaisjärjestöaktiivina voin sanoa, että jokainen presidentinvaaleissa aktivoitunut ansaitsee olla erittäin ylpeä itsestään. Demokratia on muutakin kuin äänestämistä, ja meistä jokaisesta itse kukin laajensi käsitystään mitä demokraattinen vaikuttaminen itse asiassa on.

Kolmannekseen olen eräällä tapaa erittäin innoissani myös Haaviston saamista luvuista. Faktahan on, että Niinistö on saanut osakseen ennennäkemätöntä kansansuosiota presidentiksi jo kolmatta vuotta. (Tässä vaikka muutamia juttuja: Iltalehti 2009, Yle 2009Yle 2010, Wikipedian kokonaiskataus). Joissain gallupeissa spekuloitiin, ettei toista kierrosta edes tarvita, sillä Niinistö voittaa jo ensimmäisellä kierroksella. Syy Haaviston suureen tappioon kakkoskierroksella ei siis selviä katsomalla vain Haavistoa: Niinistö oli jo ennen Haaviston ehdokkuutta erittäin suosittu ehdokas.

Toisin sanoen ei pidä lähteä ajattelemaan, että Haavisto hävisi vain koska on homosivarivihreäkasvissyöjä. Hän hävisi myös koska hänen vastaehdokkaansa oli jo ennestään niin suosittu. Ja siksi mielestäni erityisen siistiä onkin, että kaikista ehdokkaista kakkoskierrokselle Niinistön kanssa pääsi Haavisto.

Ajatelkaa nyt hetki, oikeasti ajatelkaa.

Lipponen on kaksinkertainen pääministeri ja suurpuolueen ehdokas. Väyrynen on myös neljänneksi suurimman puoleen ehdokas ja nelinkertainen ulkoministeri. Soinin puolue sai valtavan suosion viime eduskuntavaaleissa ja on kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtaja. Ja sitten takavasemmalta tulee kirkkoon kuulumaton kasvissyöjähomosivari, vihreäkin vielä, ja vaikka hävisikin Niinistölle, niin jumaliste tämä tyyppi voitti kuitenkin suurempien puolueiden isot pamput.

Okei, aivan taatusti Haaviston tappiolukuihin Niinistöä kohtaan vaikutti ainakin jonkin verran myös homous, sivarius, vihreys jne. seikat, mutta ajatelkaa hetki miten paljon Suomi on kuitenkin muuttunut. Voisimme keskittyä ajattelemaan vain niitä kiviä kengissä ja miten ennakkoluuloja vielä on, mutta itsekin punavihreänä homosivarina minua kyllä ihastuttaa että ylipäänsä on kengät, että ennakkoluuloista huolimatta tuollaiset asiat eivät ole enää niin suuri ongelma, että estäisivät pääsyä pressanvaalien kakkoskierrokselle.

Haluan nyt siis vain muhia siinä tyytyväisyydessä, että paljon ennakkoluuloja on Suomessa kadonnut vuosikymmenten myötä, ja että suomalaiset vaaleissa uskaltautuivat ottamaan kantaa myös vaalikopin ulkopuolella, uskalsivat seistä ajatustensa takana ja uskalsivat kertoa mistä välittävät. Muistimme taas mitä demokratia mahdollistaa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Poliittinen sarjakuva


En nyt jaksa kirjoittaa, joten pistän vain tämän rage comic -formaatissa olevan sarjakuvan, jonka räpelsin. Ei mulla muuta.


maanantai 30. tammikuuta 2012

Rumaa, rasvaista & vegaanista kotiruokaa


Haaveissa olisi joskus saada tehtyä sellaista world-class fuusiokeittiö-vegaaniruokaa, joka on helvatin hyvää ja myös näyttää uskomattomalta taideteokselta art nouveau -henkisten herneenverso-koristeiden alla.

Mutta siihen on vielä matkaa, joten sillä välin keskityn tekemään kotona ruokaa, jonka tärkeimmät elementit ovat soijapalat, suola ja rasva. Ja ne ruuat myös näyttävä aina melkoisen kammottavilta. Mutta ennen kaikkea nämä ruuat ovat olleet herkullisia! Eivät ehkä michelin-tähtien arvoisia, mutta sellaista mitä tekee mieli syödä kun on ollut koko päivän raatamassa ja tekee vaan mieli jotain mehevää. Tässä siis lyhyt katsaus vegaanisiin kotiruokiin, mitä viime aikoina olen tehnyt:

Soija-kaalipataa.
Soija-kaalipata ei ole muuta kuin paljon pilkottua kaalia ja sipulia, paistettu runsaassa rasvassa, maustettu suolalla ja valkopippurilla ja sekaan on heitetty soijapaloja, jotka on maustettu soijakastikkeella, rasvalla, suolalla, pippurilla jne. Oli herkullista! Kaali on halpaa, ja on mielenkiintoisemman makuista (ja terveellisempää) kuin se iänikuinen riisi tai pasta.

Metsäsoijaa, fenkolia dijon-kastikkeessa ja riisi-ohraa.
En nyt keksinyt parempaakaan termiä tälle kuin "metsäsoija". Maustoin nuo soijapalat vähän sillä mentaliteetilla, että ne on juuri eroteltu tuoreeltaan kaadetusta soijaeläimestä, eli siis vegaaninen riistaruokakorvike. Maustoin soijapalat perusmausteiden lisäksi myös nestemäisellä savulla, mikä on mielestäni jokaisen vegaanikeittiön must! Sillä saa sellaisen erinomaisen paahteisensavuisen nuotiomaun ruokiin. Savuaromin lisäksi soijapaloja maustoin murskatuilla katajanmarjoilla, jotka olivat myös namia. Kastikkeeksi tein tuon vaaleamman taustalla olevan hötön, jossa on voissa paistettuja fenkolisuikaleita dijon-sinappissa ja soijakermassa hautuneena. Lisukkeena oli riisi-ohraa. Ja tämäkin ruoka oli herkullista, mutta taas ulkonäöltään tuollainen ruskea kasa.

Perunamuusia, soijapaloja mirepoix'ssa ja ruskeaa katsiketta.
Tämä on tämän päivän ruokani. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni perunamuusia, ja minun piti aloittaa sen tekeminen googlettamalla miten perunoita keitetään. Keitin ja muusasin perunat kuorineen, pistin sekaan kuumaa vettä ja margariinia, suolaa ja ruohosipulia. Nam! Sitten tein suolalla, pippurilla, soijakastikkeella jne perusmaustettuja ja hyvin rasvaisia soijapaloja, joiden seuraksi paistoin mirepoix'ta (joka kuulostaa helvatin hienolta, mutta on itse asiassa vain paistettua porkkanaa, sipulia ja selleriä). Ruskea kastike oli toinen elämäni aikana onnistuneesti tehty ruskea kastike. Ja koska tämänkin ruoka oli taas tuollainen ruskea kasa, niin koristelin sen muodollisesti ruohosipuliversoilla. Näyttää heti paljon terveellisemmältä!

Että tällaisia ruokia tällä kertaa. Tykkään nääs tehdä myös tällaisia mättöruokia, ja kasvis-vegaaniruoka mielestäni liian helpolla taipuu siihen itämaiseen suuntaan, jossa kaikki on kookosmaidolla, linsseillä ja wokkivihanneksilla höystettyä. Ei silleen, että se olisi pahaa, mutta on hauska välillä syödä ns. kotiruokaa myös vegaanisesti.

torstai 26. tammikuuta 2012

Kirjoitus homopresidentin vastustajille


Kertokaapa mitä tunteita  nämä sitaatit teissä synnyttävät?

"mun suku ei äänestä ämmiä"

"Olen 46v. ja en äänestä Essayahia hänen sukupuolen takia takia. Eikä myöskään äitini. Hyväksymme naiset, mutta emme halua presidentiksi naista."

"Essayah pressana, niin olis vielä enemmän näitä akkoja ja tyttöjä linnan juhlissa... Ei voi muuta sanoa kuin hyi sentään.... Miten tämä ämmät saataisiin takaisin keittiöön????"

"On se nyt kummallista, heikompi sukupuoli, tunteellinen ja hössöttävä, he alkavat tulla keittiöstä ovet ryskyen vaatimaan kaikkea tasa-arvoa. Asia on niin, he tyytykööt osaansa, ja sillä selvä."

"Naispressa, suuri häpeä kansalle."

"Essayah on nainen, ei sovi maamme presidentiksi, miettikää nyt että presidentillä olisi rinnat ja vagina, tämähän on aivan järjetön juttu ja todella ällöttävää. Suomen maine menisi lopullisesti."


Ylläolevat sitaatit ovat osin kuvitteellisia. Tosiasiassa ne ovat hieman muokattuja otteita Pekka Haavistoa koskevista keskusteluista. Tässä ovat alkuperäiset (roisia tekstiä):

"mun suku ei äänestä ruskeanreiän ritaria"

"Olen 46v. ja en äänestä Haavistoa homouden takia. Eikä myöskään äitini.
Hyväksymme homot, mutta emme halua presidentiksi homoa."

"Haavisto pressana, niin olis vielä enemmän näitä puppelipoikia ja tyttöjä linnan juhlissa kuin Tarjan aikaan... Ei voi muuta sanoa kuin hyi sentään.... Miten nämä luonnonoikut saataisiin normaaleiksi heteroiksi????"

"On se nyt kummallista, pieni vähemmistö, joku luonnon oikku, he alkavat tulla kaapeistaan ulos ovet ryskyen vaatimaan kaikkea tasa-arvoa.
Asia on niin, he tyytykööt osaansa, ja sillä selvä."

"Homopressa, suuri häpeä kansalle."

"Haavisto homo ei sovi maamme presidentiksi, miettikää nyt että presidentti harrastaisi seksiä toisen miehen kanssa, tämähän on aivan järjetön juttu ja todella ällöttävää. Suomen maine menisi lopullisesti."



Mikä ihme joihinkin ihmisiin menee kun puhutaan seksuaalisuudesta? Oletteko ajatelleet, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat myös oikeita ihmisiä, joita voi loukata siinä missä heteroitakin? Oletteko ajatelleet, että tuollaisten puheiden toisessa päässä on yksilöitä, joilla on tunteet aivan kuten teilläkin?

Miksi jotkut ihmiset unohtavat, että viime kädessä puhutaan tavallisista suomalaisista, teineistä ja eläkeläisistä, köyhistä ja rikkaista? Oletteko ajatelleet, miltä vaikka vanhainkodissa elämänsä auringonlaskua viettävältä eläkeläiseltä tuntuu, kun häntä pilkataan luonnonoikuksi ja friikiksi? Oletteko ajatelleet, miltä murrosiän tyrskyissä muutenkin riutuvista teineistä tuntuu, kun heitä pidetään alempiarvoisina kansalaisina?


Ylläolevat pariskunnat ovat heteroita alempiarvoisia, 
ällöttäviä, häpeällisiä ja pilaavat yhteisönsä maineen?

Miltä tuntuu niistä tavallisista suomalaisista, joilta yritetään varastaa suomalaisuus pois, ja joita yritetään eristää muista suomalaisista? Ikään kuin homot ja lesbot eivät olisi osa Suomen kansaa, vaan joku suomalaisista irrallinen ihmisjoukko, joka tahraa oikeiden suomalaisten maineen. Miltä tuntuu niistä tavallisista suomalaisista, joille lähetetään viestiä, että "te ette saa ettekä voi edustaa suomalaisuutta"? Miten he eivät saa edustaa Suomea ja suomalaisuutta, jos he ovat Suomesta ja suomalaisia? Pitäisikö homojen ja lesbojen ulkomailla salata seksuaalisuutensa, jotteivät vain tuottaisi huonoa mainetta Suomelle, vai pitäisikö heidän salata suomalaisuutensa?

Jos homopresidentti veisi Suomen maineen, niin ajatteletteko myös yhtä lailla, että perheen homolapsi pilaisi perheen maineen? Oletteko ajatelleet miltä homolapsesta tuntuu, jos hänen vanhempansa julistavat hänen homoudestaan, että "nyt meni suvun maine" tai he julistaisivat lapselleen, kuinka he nyt häpeävät lapsensa homoutta? Jos homous ei sovi presidentin arvolle, niin minkä viestin tuo mielipide lähettää homoille ja lesboille, erityisesti niille nuorille, jotka vielä yrittävät etsiä homoina ja lesboina paikkaansa maailmassa? "Te olette alempiarvoisia ihmisiä, tällaiset tehtävät ovat liian arvokkaita teidänlaisillenne"? Oletteko te tietoisia, että yhteiskunnan paineiden takia esimerkiksi Yhdysvalloissa on teini-ikäisten homojen itsemurhaepidemia, ja nuoret homot ja lesbot harkitsevat itsemurhaa kolme-neljä kertaa enemmän kuin heterot? Tällaista ilmapiiriäkö haluatte luoda?

Lukekaapa vielä kerran nuo merkinnän alussa olevat lainaukset homoista. Jos nuo ovat teidän mielestänne ihan hyviä mielipiteitä, niin rehellisesti sanoen olisiko teistä ihan jees, että esimerkiksi (hetero)presidentti puheessaan ilmaisi tuollaisia kannanottoja? Olisivatko moiset lausunnot ja mielipiteet teistä hyväksyttäviä presidentiltä vaikka uudenvuoden puheessa? Jos eivät, niin miksi sitten itse esitätte tuollaisia kannanottoja?

Suomessa esimerkiksi työnhaussa on lainvastaista syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen takia. Jos presidentin tehtävä ei olisi luottamustehtävä, vaan työpaikka, niin heteroseksuaalisuus presidentin valintakriteeriinä olisi yksinkertaisesti Suomen lain vastaista. Mutta kun se on luottamustehtävä, niin ihmiset saavat valita omien arvojensa perusteella. Suosittelisin kuitenkin kyseenalaistamaan omia luottamushenkilön valintaperusteita siinä vaiheessa, kun työelämässä samat valintaperusteet ovat Suomen lain vastaisia.


Lisää samaa aihetta olen käsitellyt tässä merkinnässä.

Pistetään tähän loppuun sitten vielä video! Must see!

Mihin vaaleissa hävisi kansan eliittikammo?


Kyllähän me tiedämme eliitin. Eliitti johtaa maata. Eliitti on se, joka on tavallisesta kansasta irrallaan. Eliitti ei tiedä millaista on tavallisen kansan elo, millaista on tehdä kovaa työtä. Ne Arkadianmäellä pyörittelee papereita eikä ota selvää millaista on tosielämä. Ne on unohtanut meidät. Ne taputtelee toisiaan selkään ja jakaa keskenään etuja, kun muut syrjäytyvät ja makaavat vanhainkodeissa. Ne juhlii Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä kun kansa vaeltaa vastatuuleen räntäsateessa.

Tai näin se ennen oli. Ei enää.

Haaviston presidentivaalikampanjan yksi ongelma on, ettei hän ole tarpeeksi eliittiä.

Haaviston valtiotieteiden yliopisto-opintonnot jäivät kesken. Hän kun siirtyi pienkustantamon pyörittäjäksi ja toimittajaksi. Hän ei ole hankkinut osaamistaan yliopistojen kurssikirjoista ja luennoilta, vaan tekemällä pitkään käytännön työtä kansalaisjärjestöissä ja kiertäen maailmaa eri ongelmakohtien parissa. Hänen työpaikkansa ei ole näyttänyt tältä:

Hänen työpaikkansa ovat näyttäneet tältä:

Vaalien aikana prioriteetit ovat kansalla muuttuneet. Tämä ennen herrakammoinen, eliittiä vieroksuva ja Linnan juhlia ylenkatsova kansa alkaakin huomauttaa, ettei opinnot kesken jättänyt, käytännön työllä kokemuksensa hankkinut ehdokas olekaan hyvä. Häneltähän jäivät opinnot kesken. Hänhän ei ole ollut hienoissa lasilla vuoratuissa pankeissa töissä. Hänellä ei ole sopivaa kokemusta. Hän ei tunne tarpeeksi eliittipoliitikkoja. 

Itsehän en näe olevan mitään erillistä eliittiä Suomessa, mutta minua vain hieman kummeksuttaa kaksoisstandardit kansalla. Toisaalta vaaditaan poliitikkoja olevan tavallista kansaa ja paheksutaan "eliittiä", mutta toisaalta poliitikkojen odotetaan pyörivän eliittipiireissä, luovan eliittikontakteja ja olevan eliittikouluja käyneitä. Poliitikot ovat vähän kahden tulen välissä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

"Haavistosta erinomainen ylipäällikkö"


Anna Maria Parkkinen käänsi ystävällisesti tämän Hufvudstadsbladetin jutun Pekka Haavistosta. Alkuperäinen juttu on Stefan Lundbergin.

"Puolustusvoimain ex-komentaja amiraali Juhani Kaskeala katsoo, että siviilipalveluksen suorittanut Pekka Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi mikäli hänet valitaan presidentiksi. Haaviston siviilipalvelusta on käytetty lyömäaseena vaalikamppailussa.

– Olen jopa myöntänyt Pekka Haavistolle puolustusvoimain ansiomitalin hänen hyvästä panoksestaan Tsadin rauhanoperaatiomme yhteydessä, sanoo Juhani Kaskeala.

Ex-komentaja huomauttaa, ettei presidentti Tarja Halonenkaan ole suorittanut asepalvelusta, mutta se ei ole estänyt häntä hoitamasta ylipäällikön tehtävää.

– Ylipäälliköllä on aivan eri tehtävät kuin puolustusvoimain komentajalla. Ylipäälliköllä on vastuu puolustus- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Kun presidentti Halonen oli paikalla ja esittelimme konkreettisia puolustussuunnitelmia, osoittautui, että hänellä oli erittäin hyvät tiedot käsillä olevista asioista.

– Miksei sitten Haavisto pystyisi hoitamaan ylipäällikön tehtävää, ihmettelee Kaskeala.
Vastustajat ovat tarttuneet Haaviston siviilipalvelukseen ennen presidentinvaalin toista kierrosta. Facebookissa ja Twitterissa keskustelun aallot vellovat korkeina. Eilen Iltalehti julkaisi lööpin, jossa julistettiin että "sivari ei kelpaa presidentiksi". Lehti siteeraa perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosta.

Oinosen oma sotilasarvo on sotamies.

– Haaviston pätevyys on täysin riittävä. Hän tuntee jopa melko hyvin puolustusvoimain rakenteita ja olen aina arvostanut hänen asiantuntemustaan sotilaallisissa kysymyksissä, sanoo Kaskeala.

Amiraali muistaa kuinka Haavisto etsi hänet käsiinsä ennen Balkanin YK-toimeksiantoaan 2000-luvun alussa.

– Hän oli silloin huolissaan tietystä ammustyypistä, jossa käytettiin uraaniydintä. Hän oli erittäin hyvin perehtynyt tähän kysymykseen.

Haavisto on johtanut useita työryhmiä jotka ovat kartoittaneet ympäristövahinkoja sota- ja konfliktialueilla Afganistanissa, Gazassa, Irakissa ja Liberiassa. Viimeksi hän on työskennellyt EU:n erityisedustajana rauhattomalla Darfurin alueella Sudanissa.

Eräs internetkeskustelija huomauttaa, että hänellä on enemmän kokemusta sotanäyttämöiltä kuin tämänhetkisillä kenraaleillamme yhteensä.

– Pentti Oinosen pitäisi olla tietoinen Haaviston asiantuntemuksesta. Haavistohan on istunut jo pitkään mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

– On mahdollista että hänen siviilipalveluksensa voi ärsyttää innokkaita reserviläisiä, mutta mikään este se ei ole ylipäällikön tehtävien hoitamiselle. Toisaalta voidaan sanoa, että Sauli Niinistö reservin kapteenina saa siitä tietyn edun, mutta se, että Haavistolla ei juuri tätä kokemusta ole, ei ole mikään haitta, sanoo Kaskeala."

Muutenkin jos ajattelee, niin kuinka monta suomalaista on suorittanut varusmiespalveluksen, ja pätevöittääkö se sitten automaattisesti puolustusvoimien ylipäälliköksi? Mielestäni on kummallinen ajattelutapa, että sadat tuhannet suomalaiset miehet olisivat päteviä toimimaan puolustusvoimien ylipäällikkönä, mutta nimenomaan nykyaikaisia konflikteja maailmalla kiertänyt ja nähnyt, sotilasansiomitalin saanut Haavisto ei olisi.

Luulevatko jotkut oikeasti, että puolustusvoimien ylipäällikkö rämpii metsässä rintamalla sodan syttyessä? Luuletteko, että hänen täytyy osata purkaa ja puhdistaa rynnäkkökivääri?

Ja vähän toisella tavalla ajatellen, jos sota uhkaisi Suomea, niin kumman mieluummin lähettäisitte rauhanneuvotteluihin, Niinistön vai Haaviston? Kummalla on kokemusta tästä?

Loppukevennys!

Vertailu Niinistön ja Haaviston aloitteista eduskunnassa


Bongasin Vauva.fi:n keskustelupalstalta vertailun Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston aloitteista eduskunnassa vuodesta 1989 lähtien. Kunnia tämän huomaamisesta sille joka tämän äkkäsi vertailla.

Kuten Vauva.fi:n keskustelupalstalla noteerattiin, niin Sauli Niinistö tosiaan on Salosta kotoisin, ja hänen aloitteensa koskevat lähinnä rahojen ohjaamista Salon seudulle. Ymmärrän toki, että kansanedustajan tehtävä osaltaan on ajaa myös oman alueensa asioita, mutta mielestäni olisi hyvä huomioida myös muuta yhteiskuntaa.

Muistetaan, että Niinistön teesejä ovat olleet "Suomella töissä", "suomalaisia tekoja" ja hän on julistanut taistelevansa ahneutta vastaan.

Sauli Niinistö (tässä linkki aloitteisiin):
Keskustelualoite: Tasavallan Presidentin valtaoikeuksien muuttamisesta (Niinistö /Kok )
Lakialoite: Ehdotus laiksi yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Lakialoite: Ehdotus laiksi rikoslain 28 luvun 7 §:n muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Toivomusaloite: Opiskelija- ja nuorisoasuntojen omapääomaosuuden rahoittamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen Kuluttajaliiton paikallistoiminnan tukemiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta rakennuslain 136 a §:n mukaiseen avustukseen Salon kaupungille Tehdaskadun rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta rantaradan ja Satamakadun eritasoristeyksen rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtatien n:o 1 eli Paimion - Turun moottoritien rakentamiseen (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon Palloilun Tuki ry:lle toiminnan kehittämiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Paasikivi-Opiston radiotyöprojektiin (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseksi rantaradalle Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen rantaradalle Salon alueella (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Sininen Talo ry:n toiminnan tukemiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen Lukiolaisten Liitto ry:lle lukiolaisten vaikutusmahdollisuuksia ja oppilaskuntatoimintaa koskevaan projektiin (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Ala-Lemun kurssikeskuksen rakennusten peruskorjaukseen ja harrastus- ja liikuntatilojen rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen rantaradalle Salon kaupungin alueella (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtatien n:o 1 alikulkuteiden rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon itäisen ohikulkutien rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Turun yliopiston liikuntatilojen rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtion virastotalon rakentamiseksi Saloon (Niinistö /Kok )
Lakialoite: Ehdotus laiksi yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Lakialoite: Ehdotus laiksi kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 2 ja 27 §:n muuttamisesta (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon Palvelutalosäätiön toiminnan tukemiseen (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen Helsingin - Turun rantaradalle Salossa (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon itäisen ohikulkutien rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Märyn kylän ja Halikon kirkonkylän välisen siirtoviemärin rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtion virastotalon rakentamiseksi Saloon (Niinistö /Kok )

Pekka Haavisto (tässä linkki aloitteisiin):
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittaminen Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ry:n valtiontuen palauttamiseksi entiselle tasolleen (Haavisto, Pekka /vihr  ym. )
Toivomusaloite: Vanhojen metsien suojelutarpeen huomioon ottamisesta Metsähallituksen tuottotavoitetta määriteltäessä (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta opintorahaan (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Lisätalousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta laittomien aseiden lunastamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi valtion vakuusrahastosta annetun lain ja rikoslain 36 luvun 8 §:n muuttamisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta opintorahan korottamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta korkeakoulujen toimintamenoihin (Haavisto /Vihr  ym. )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi poliisilain 4 ja 5 §:n sekä valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta YK:n aseidenriisuntaviikon järjestämiseen (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta nuorisoasunto-ohjelman käynnistämiseksi (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta ympäristötuhoalueilta tulevien lasten virkistystoimintaan (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta AIDS-tukikeskuksen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Energiapoliittinen yhdistys - Vaihtoehto ydinvoimalle (EVY) ry:n toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta energiansäästön ja uuden energiateknologian kehittämiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Helsingin - Turun radan parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Helsingin - Tampereen radan parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta liikuntaesteisten rautatiepalvelujen parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta PAND - Taiteilijat rauhan puolesta -järjestön toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta uusien taidemuotojen ja poikkitaiteellisen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi peruskoululain 27 ja 28 §:n sekä lukiolain 18 ja 19 §:n muuttamisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Määrärahasta Tiedekauppa ry:n toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Virkojen perustamisesta naistutkimukseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Pääkaupunkiseudun jäteongelmien ratkaisemisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta nuorten asunto-osuuskunnille (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta ympäristönsuojeluun Suomen lähialueilla (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta mielipidelehtien tukemiseen (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Santahaminan vapauttamiseksi asunto- ja virkistyskäyttöön (Haavisto /Vihr )

tiistai 24. tammikuuta 2012

Niinistö taistelee ahneuden puolesta


Sauli Niinistö julisti yhdeksi vaaliteemakseen, että hän aikoo taistella presidenttinä ahneutta vastaan:

"'Minä tulen taistelemaan ahneutta vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa', Niinistö ilmoitti kannattajilleen kampanjoidessaan lauantaina Helsingissä. Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Niinistö ei konkretisoinut, millä tavoin hän ahneutta vastaan taistelisi tai miten hän siihen puuttuisi."

Tehdäänpä nyt hieman vertailua Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä, painottaen heidän kantojaan ja suhteitaan varallisuuteen, yritysmaailmaan ja tuloeroihin.

HBL:n vaalikoneesta 2012:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Kasvavia kuiluja yhteiskunnassa ei voi tasoittaa sisäpoliittisin päätöksin
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Ylen eduskuntavaalien 2007 vastauksista:
Tuloerojen kasvua pitää hillitä, sillä se johtaa ihmisten eriarvoistumiseen.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Suomessa pitää siirtyä kaikille yli 16-vuotiaille maksettavaan verottomaan kansalaispalkkaan, joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Täysin eri mieltä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on ensisijaisesti kohennettava lisäämällä opintolainan käyttöä.
Pekka Haavisto: Jokseenkin eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Iltalehden vaalikoneesta 2012 (vastaukset ovat liukuvalla asteikolla Samaa mieltä - Eri mieltä):
Hyvätuloisia (yli 7500/kk) pitäisi verottaa nykyistä ankarammin.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tuloerot Suomessa ovat aivan liian suuret.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavasta yrityksestä.
Pekka Haavisto: Eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tässä vielä pidemmälti Haaviston kantoja  HS:n eduskuntavaalikoneesta 2011, joskin pitää huomauttaa, ettei vertailua tuossa vaalikoneessa Niinistön kanssa voi tehdä, sillä hän ei ollut enää ehdolla 2011.

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti. Miten siihen pitäisi suhtautua?
Pekka Haavisto: Tuloeroja on kavennettava huomattavasti. Tuloerot vaikuttavat paljon yhteiskuntamoraaliin. Rapauttavia asioita ovat olleet esimerkiksi ylisuuret, osin ansaitsemattomat optiot ja erilaiset kultaiset kädenpuritukset ja jättieläkkeet, joista viimeisin esimerkki Outokummun johtajalle annettu jättieläke. Niiden yhtiöiden kohdalla, joissa valtiovalta on omistajana, näihin tulisi puuttua. Kannatan verotuksen progression säilyttämistä, en kannata tasaveroa. Pääomatuloveroa voidaan korottaa.

Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)
Pekka Haavisto: Pääomatuloveroa. Tulevalla eduskuntakaudella joudutaan todennäköisesti korottamaan pääomatuloveroa, ja lisäämään kertymää kulutus- ja ympäristöveroista. Suhtaudun varauksellisesti ansiotuloveron korotukseen, koska sillä voisi olla negatiivisin vaikutus työllisyystilanteeseen. Säilyttäisin tuloverotuksen progression - en kannata tasaveroa.

Kakkoskierroksen herrasmiehet.
Uutisissa on myös vertailtu millaiset ovat toisen kierrosten ehdokkaiden varallisuudet:

"Eniten arvopapereihin on sijoittanut kokoomuksen Sauli Niinistö, joka kertoi Ylelle sijoittaneensa joukkovelkakirjoihin ja rahasto-osuuksiin noin 500 000 euroa. Hänellä on myös osakesalkku, jonka arvo on runsaat 101 000 euroa. Lisäksi Niinistö arvioi omistamiensa kiinteistöjen yhteenlasketuksi arvoksi noin 375 000 euroa.

Sen sijaan Vihreiden Pekka Haavisto ei ole ilmoituksensa mukaan sijoittanut lainkaan rahaa osakkeisiin tai rahasto-osuuksiin. Omistusasuntonsa viime vuonna myynyt Haavisto asuu väliaikaisesti vuokralla."

On myös uutisoitu millaisin taustavoimin ja resurssein ehdokkaat ovat lähteneet kampanjoimaan.

"Sauli Niinistön kampanjan julkiset kulut nousivat ainakin 942 000 euroon. Kokoomusehdokkaan tukijoukoista löytyi runsaasti elinkeinoelämän vaikuttajia, pankkiireja ja suursijoittajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston saamien vaaliraha-ilmoitusten mukaan vihreiden Pekka Haaviston tukiryhmä väittää tulleensa näissä vaaleissa toimeen vain 250 000 eurolla. Näistä rahoista noin puolet on tullut omalta puolueelta. Tiettävästi Haavisto on kuitenkin saanut kampanjaansa huomattavasti ilmaista talkooapua ja konsultointia mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisilta. Ilosanomansa levittämisessä Haaviston kampanjaväki on tukeutunut pitkälti sosiaaliseen mediaan ja verkkoagitointiin, koska sillä ei ole ollut Niinistön tapaan yllinkyllin rahaa perinteiseen lehti- ja julistemainontaan." (Alleviivaus on lisäämäni)

Suosittelen myös katsomaan vertailua Niinistön ja Haaviston eduskunnassa tekemistä alotteista.

Että vaikka ajatus tavallisen kansan puolesta ahneutta vastaan taistelemisesta kuulostaa jalolta, eikä Niinistö ole mitenkään kammottava ihminen, niin tuo Euroopan investointipankin rikkaan ex-varapääjohtajan taistelu ahneutta vastaan vaikuttaa hieman ontolta pyrkimykseltä. Siksi minua hämmentää kun olen bongannut Niinistöstä lausahduksia tyyliin "Ääni Niinistölle on ääni köyhän ja unohdetun kansan puolesta eliittiä vastaan!"

Mutta viime kädessä jokainen tehköön itse päätelmänsä, kumpi vilpittömämmin puolustaa ihmisiä rahan ja ahneuden vallalta.

PS. kiitokset niille, jotka ovat eri lähteistä bonganeet noita vastauksia. Sosiaalisen median kautta minä noihin törmäsin ja osan etsin itse. Ja suosittelen lämpimästi jakamaan tekstiä edelleen Facebookissa ja ties missä, jos tulee sellainen olo, että keskustelu kaipaa tällaista tekstiä.

PPS. Jos joku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omista huonoista tuloistaan ja elämäntilanteestaan, niin sanokaa näille laman lapsille, että "oma syysi kun synnyit just ennen lama-aikaa".