maanantai 30. tammikuuta 2012

Rumaa, rasvaista & vegaanista kotiruokaa


Haaveissa olisi joskus saada tehtyä sellaista world-class fuusiokeittiö-vegaaniruokaa, joka on helvatin hyvää ja myös näyttää uskomattomalta taideteokselta art nouveau -henkisten herneenverso-koristeiden alla.

Mutta siihen on vielä matkaa, joten sillä välin keskityn tekemään kotona ruokaa, jonka tärkeimmät elementit ovat soijapalat, suola ja rasva. Ja ne ruuat myös näyttävä aina melkoisen kammottavilta. Mutta ennen kaikkea nämä ruuat ovat olleet herkullisia! Eivät ehkä michelin-tähtien arvoisia, mutta sellaista mitä tekee mieli syödä kun on ollut koko päivän raatamassa ja tekee vaan mieli jotain mehevää. Tässä siis lyhyt katsaus vegaanisiin kotiruokiin, mitä viime aikoina olen tehnyt:

Soija-kaalipataa.
Soija-kaalipata ei ole muuta kuin paljon pilkottua kaalia ja sipulia, paistettu runsaassa rasvassa, maustettu suolalla ja valkopippurilla ja sekaan on heitetty soijapaloja, jotka on maustettu soijakastikkeella, rasvalla, suolalla, pippurilla jne. Oli herkullista! Kaali on halpaa, ja on mielenkiintoisemman makuista (ja terveellisempää) kuin se iänikuinen riisi tai pasta.

Metsäsoijaa, fenkolia dijon-kastikkeessa ja riisi-ohraa.
En nyt keksinyt parempaakaan termiä tälle kuin "metsäsoija". Maustoin nuo soijapalat vähän sillä mentaliteetilla, että ne on juuri eroteltu tuoreeltaan kaadetusta soijaeläimestä, eli siis vegaaninen riistaruokakorvike. Maustoin soijapalat perusmausteiden lisäksi myös nestemäisellä savulla, mikä on mielestäni jokaisen vegaanikeittiön must! Sillä saa sellaisen erinomaisen paahteisensavuisen nuotiomaun ruokiin. Savuaromin lisäksi soijapaloja maustoin murskatuilla katajanmarjoilla, jotka olivat myös namia. Kastikkeeksi tein tuon vaaleamman taustalla olevan hötön, jossa on voissa paistettuja fenkolisuikaleita dijon-sinappissa ja soijakermassa hautuneena. Lisukkeena oli riisi-ohraa. Ja tämäkin ruoka oli herkullista, mutta taas ulkonäöltään tuollainen ruskea kasa.

Perunamuusia, soijapaloja mirepoix'ssa ja ruskeaa katsiketta.
Tämä on tämän päivän ruokani. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni perunamuusia, ja minun piti aloittaa sen tekeminen googlettamalla miten perunoita keitetään. Keitin ja muusasin perunat kuorineen, pistin sekaan kuumaa vettä ja margariinia, suolaa ja ruohosipulia. Nam! Sitten tein suolalla, pippurilla, soijakastikkeella jne perusmaustettuja ja hyvin rasvaisia soijapaloja, joiden seuraksi paistoin mirepoix'ta (joka kuulostaa helvatin hienolta, mutta on itse asiassa vain paistettua porkkanaa, sipulia ja selleriä). Ruskea kastike oli toinen elämäni aikana onnistuneesti tehty ruskea kastike. Ja koska tämänkin ruoka oli taas tuollainen ruskea kasa, niin koristelin sen muodollisesti ruohosipuliversoilla. Näyttää heti paljon terveellisemmältä!

Että tällaisia ruokia tällä kertaa. Tykkään nääs tehdä myös tällaisia mättöruokia, ja kasvis-vegaaniruoka mielestäni liian helpolla taipuu siihen itämaiseen suuntaan, jossa kaikki on kookosmaidolla, linsseillä ja wokkivihanneksilla höystettyä. Ei silleen, että se olisi pahaa, mutta on hauska välillä syödä ns. kotiruokaa myös vegaanisesti.

torstai 26. tammikuuta 2012

Kirjoitus homopresidentin vastustajille


Kertokaapa mitä tunteita  nämä sitaatit teissä synnyttävät?

"mun suku ei äänestä ämmiä"

"Olen 46v. ja en äänestä Essayahia hänen sukupuolen takia takia. Eikä myöskään äitini. Hyväksymme naiset, mutta emme halua presidentiksi naista."

"Essayah pressana, niin olis vielä enemmän näitä akkoja ja tyttöjä linnan juhlissa... Ei voi muuta sanoa kuin hyi sentään.... Miten tämä ämmät saataisiin takaisin keittiöön????"

"On se nyt kummallista, heikompi sukupuoli, tunteellinen ja hössöttävä, he alkavat tulla keittiöstä ovet ryskyen vaatimaan kaikkea tasa-arvoa. Asia on niin, he tyytykööt osaansa, ja sillä selvä."

"Naispressa, suuri häpeä kansalle."

"Essayah on nainen, ei sovi maamme presidentiksi, miettikää nyt että presidentillä olisi rinnat ja vagina, tämähän on aivan järjetön juttu ja todella ällöttävää. Suomen maine menisi lopullisesti."


Ylläolevat sitaatit ovat osin kuvitteellisia. Tosiasiassa ne ovat hieman muokattuja otteita Pekka Haavistoa koskevista keskusteluista. Tässä ovat alkuperäiset (roisia tekstiä):

"mun suku ei äänestä ruskeanreiän ritaria"

"Olen 46v. ja en äänestä Haavistoa homouden takia. Eikä myöskään äitini.
Hyväksymme homot, mutta emme halua presidentiksi homoa."

"Haavisto pressana, niin olis vielä enemmän näitä puppelipoikia ja tyttöjä linnan juhlissa kuin Tarjan aikaan... Ei voi muuta sanoa kuin hyi sentään.... Miten nämä luonnonoikut saataisiin normaaleiksi heteroiksi????"

"On se nyt kummallista, pieni vähemmistö, joku luonnon oikku, he alkavat tulla kaapeistaan ulos ovet ryskyen vaatimaan kaikkea tasa-arvoa.
Asia on niin, he tyytykööt osaansa, ja sillä selvä."

"Homopressa, suuri häpeä kansalle."

"Haavisto homo ei sovi maamme presidentiksi, miettikää nyt että presidentti harrastaisi seksiä toisen miehen kanssa, tämähän on aivan järjetön juttu ja todella ällöttävää. Suomen maine menisi lopullisesti."



Mikä ihme joihinkin ihmisiin menee kun puhutaan seksuaalisuudesta? Oletteko ajatelleet, että seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat myös oikeita ihmisiä, joita voi loukata siinä missä heteroitakin? Oletteko ajatelleet, että tuollaisten puheiden toisessa päässä on yksilöitä, joilla on tunteet aivan kuten teilläkin?

Miksi jotkut ihmiset unohtavat, että viime kädessä puhutaan tavallisista suomalaisista, teineistä ja eläkeläisistä, köyhistä ja rikkaista? Oletteko ajatelleet, miltä vaikka vanhainkodissa elämänsä auringonlaskua viettävältä eläkeläiseltä tuntuu, kun häntä pilkataan luonnonoikuksi ja friikiksi? Oletteko ajatelleet, miltä murrosiän tyrskyissä muutenkin riutuvista teineistä tuntuu, kun heitä pidetään alempiarvoisina kansalaisina?


Ylläolevat pariskunnat ovat heteroita alempiarvoisia, 
ällöttäviä, häpeällisiä ja pilaavat yhteisönsä maineen?

Miltä tuntuu niistä tavallisista suomalaisista, joilta yritetään varastaa suomalaisuus pois, ja joita yritetään eristää muista suomalaisista? Ikään kuin homot ja lesbot eivät olisi osa Suomen kansaa, vaan joku suomalaisista irrallinen ihmisjoukko, joka tahraa oikeiden suomalaisten maineen. Miltä tuntuu niistä tavallisista suomalaisista, joille lähetetään viestiä, että "te ette saa ettekä voi edustaa suomalaisuutta"? Miten he eivät saa edustaa Suomea ja suomalaisuutta, jos he ovat Suomesta ja suomalaisia? Pitäisikö homojen ja lesbojen ulkomailla salata seksuaalisuutensa, jotteivät vain tuottaisi huonoa mainetta Suomelle, vai pitäisikö heidän salata suomalaisuutensa?

Jos homopresidentti veisi Suomen maineen, niin ajatteletteko myös yhtä lailla, että perheen homolapsi pilaisi perheen maineen? Oletteko ajatelleet miltä homolapsesta tuntuu, jos hänen vanhempansa julistavat hänen homoudestaan, että "nyt meni suvun maine" tai he julistaisivat lapselleen, kuinka he nyt häpeävät lapsensa homoutta? Jos homous ei sovi presidentin arvolle, niin minkä viestin tuo mielipide lähettää homoille ja lesboille, erityisesti niille nuorille, jotka vielä yrittävät etsiä homoina ja lesboina paikkaansa maailmassa? "Te olette alempiarvoisia ihmisiä, tällaiset tehtävät ovat liian arvokkaita teidänlaisillenne"? Oletteko te tietoisia, että yhteiskunnan paineiden takia esimerkiksi Yhdysvalloissa on teini-ikäisten homojen itsemurhaepidemia, ja nuoret homot ja lesbot harkitsevat itsemurhaa kolme-neljä kertaa enemmän kuin heterot? Tällaista ilmapiiriäkö haluatte luoda?

Lukekaapa vielä kerran nuo merkinnän alussa olevat lainaukset homoista. Jos nuo ovat teidän mielestänne ihan hyviä mielipiteitä, niin rehellisesti sanoen olisiko teistä ihan jees, että esimerkiksi (hetero)presidentti puheessaan ilmaisi tuollaisia kannanottoja? Olisivatko moiset lausunnot ja mielipiteet teistä hyväksyttäviä presidentiltä vaikka uudenvuoden puheessa? Jos eivät, niin miksi sitten itse esitätte tuollaisia kannanottoja?

Suomessa esimerkiksi työnhaussa on lainvastaista syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen takia. Jos presidentin tehtävä ei olisi luottamustehtävä, vaan työpaikka, niin heteroseksuaalisuus presidentin valintakriteeriinä olisi yksinkertaisesti Suomen lain vastaista. Mutta kun se on luottamustehtävä, niin ihmiset saavat valita omien arvojensa perusteella. Suosittelisin kuitenkin kyseenalaistamaan omia luottamushenkilön valintaperusteita siinä vaiheessa, kun työelämässä samat valintaperusteet ovat Suomen lain vastaisia.


Lisää samaa aihetta olen käsitellyt tässä merkinnässä.

Pistetään tähän loppuun sitten vielä video! Must see!

Mihin vaaleissa hävisi kansan eliittikammo?


Kyllähän me tiedämme eliitin. Eliitti johtaa maata. Eliitti on se, joka on tavallisesta kansasta irrallaan. Eliitti ei tiedä millaista on tavallisen kansan elo, millaista on tehdä kovaa työtä. Ne Arkadianmäellä pyörittelee papereita eikä ota selvää millaista on tosielämä. Ne on unohtanut meidät. Ne taputtelee toisiaan selkään ja jakaa keskenään etuja, kun muut syrjäytyvät ja makaavat vanhainkodeissa. Ne juhlii Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä kun kansa vaeltaa vastatuuleen räntäsateessa.

Tai näin se ennen oli. Ei enää.

Haaviston presidentivaalikampanjan yksi ongelma on, ettei hän ole tarpeeksi eliittiä.

Haaviston valtiotieteiden yliopisto-opintonnot jäivät kesken. Hän kun siirtyi pienkustantamon pyörittäjäksi ja toimittajaksi. Hän ei ole hankkinut osaamistaan yliopistojen kurssikirjoista ja luennoilta, vaan tekemällä pitkään käytännön työtä kansalaisjärjestöissä ja kiertäen maailmaa eri ongelmakohtien parissa. Hänen työpaikkansa ei ole näyttänyt tältä:

Hänen työpaikkansa ovat näyttäneet tältä:

Vaalien aikana prioriteetit ovat kansalla muuttuneet. Tämä ennen herrakammoinen, eliittiä vieroksuva ja Linnan juhlia ylenkatsova kansa alkaakin huomauttaa, ettei opinnot kesken jättänyt, käytännön työllä kokemuksensa hankkinut ehdokas olekaan hyvä. Häneltähän jäivät opinnot kesken. Hänhän ei ole ollut hienoissa lasilla vuoratuissa pankeissa töissä. Hänellä ei ole sopivaa kokemusta. Hän ei tunne tarpeeksi eliittipoliitikkoja. 

Itsehän en näe olevan mitään erillistä eliittiä Suomessa, mutta minua vain hieman kummeksuttaa kaksoisstandardit kansalla. Toisaalta vaaditaan poliitikkoja olevan tavallista kansaa ja paheksutaan "eliittiä", mutta toisaalta poliitikkojen odotetaan pyörivän eliittipiireissä, luovan eliittikontakteja ja olevan eliittikouluja käyneitä. Poliitikot ovat vähän kahden tulen välissä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

"Haavistosta erinomainen ylipäällikkö"


Anna Maria Parkkinen käänsi ystävällisesti tämän Hufvudstadsbladetin jutun Pekka Haavistosta. Alkuperäinen juttu on Stefan Lundbergin.

"Puolustusvoimain ex-komentaja amiraali Juhani Kaskeala katsoo, että siviilipalveluksen suorittanut Pekka Haavisto olisi täysin pätevä ylipäälliköksi mikäli hänet valitaan presidentiksi. Haaviston siviilipalvelusta on käytetty lyömäaseena vaalikamppailussa.

– Olen jopa myöntänyt Pekka Haavistolle puolustusvoimain ansiomitalin hänen hyvästä panoksestaan Tsadin rauhanoperaatiomme yhteydessä, sanoo Juhani Kaskeala.

Ex-komentaja huomauttaa, ettei presidentti Tarja Halonenkaan ole suorittanut asepalvelusta, mutta se ei ole estänyt häntä hoitamasta ylipäällikön tehtävää.

– Ylipäälliköllä on aivan eri tehtävät kuin puolustusvoimain komentajalla. Ylipäälliköllä on vastuu puolustus- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Kun presidentti Halonen oli paikalla ja esittelimme konkreettisia puolustussuunnitelmia, osoittautui, että hänellä oli erittäin hyvät tiedot käsillä olevista asioista.

– Miksei sitten Haavisto pystyisi hoitamaan ylipäällikön tehtävää, ihmettelee Kaskeala.
Vastustajat ovat tarttuneet Haaviston siviilipalvelukseen ennen presidentinvaalin toista kierrosta. Facebookissa ja Twitterissa keskustelun aallot vellovat korkeina. Eilen Iltalehti julkaisi lööpin, jossa julistettiin että "sivari ei kelpaa presidentiksi". Lehti siteeraa perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosta.

Oinosen oma sotilasarvo on sotamies.

– Haaviston pätevyys on täysin riittävä. Hän tuntee jopa melko hyvin puolustusvoimain rakenteita ja olen aina arvostanut hänen asiantuntemustaan sotilaallisissa kysymyksissä, sanoo Kaskeala.

Amiraali muistaa kuinka Haavisto etsi hänet käsiinsä ennen Balkanin YK-toimeksiantoaan 2000-luvun alussa.

– Hän oli silloin huolissaan tietystä ammustyypistä, jossa käytettiin uraaniydintä. Hän oli erittäin hyvin perehtynyt tähän kysymykseen.

Haavisto on johtanut useita työryhmiä jotka ovat kartoittaneet ympäristövahinkoja sota- ja konfliktialueilla Afganistanissa, Gazassa, Irakissa ja Liberiassa. Viimeksi hän on työskennellyt EU:n erityisedustajana rauhattomalla Darfurin alueella Sudanissa.

Eräs internetkeskustelija huomauttaa, että hänellä on enemmän kokemusta sotanäyttämöiltä kuin tämänhetkisillä kenraaleillamme yhteensä.

– Pentti Oinosen pitäisi olla tietoinen Haaviston asiantuntemuksesta. Haavistohan on istunut jo pitkään mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

– On mahdollista että hänen siviilipalveluksensa voi ärsyttää innokkaita reserviläisiä, mutta mikään este se ei ole ylipäällikön tehtävien hoitamiselle. Toisaalta voidaan sanoa, että Sauli Niinistö reservin kapteenina saa siitä tietyn edun, mutta se, että Haavistolla ei juuri tätä kokemusta ole, ei ole mikään haitta, sanoo Kaskeala."

Muutenkin jos ajattelee, niin kuinka monta suomalaista on suorittanut varusmiespalveluksen, ja pätevöittääkö se sitten automaattisesti puolustusvoimien ylipäälliköksi? Mielestäni on kummallinen ajattelutapa, että sadat tuhannet suomalaiset miehet olisivat päteviä toimimaan puolustusvoimien ylipäällikkönä, mutta nimenomaan nykyaikaisia konflikteja maailmalla kiertänyt ja nähnyt, sotilasansiomitalin saanut Haavisto ei olisi.

Luulevatko jotkut oikeasti, että puolustusvoimien ylipäällikkö rämpii metsässä rintamalla sodan syttyessä? Luuletteko, että hänen täytyy osata purkaa ja puhdistaa rynnäkkökivääri?

Ja vähän toisella tavalla ajatellen, jos sota uhkaisi Suomea, niin kumman mieluummin lähettäisitte rauhanneuvotteluihin, Niinistön vai Haaviston? Kummalla on kokemusta tästä?

Loppukevennys!

Vertailu Niinistön ja Haaviston aloitteista eduskunnassa


Bongasin Vauva.fi:n keskustelupalstalta vertailun Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston aloitteista eduskunnassa vuodesta 1989 lähtien. Kunnia tämän huomaamisesta sille joka tämän äkkäsi vertailla.

Kuten Vauva.fi:n keskustelupalstalla noteerattiin, niin Sauli Niinistö tosiaan on Salosta kotoisin, ja hänen aloitteensa koskevat lähinnä rahojen ohjaamista Salon seudulle. Ymmärrän toki, että kansanedustajan tehtävä osaltaan on ajaa myös oman alueensa asioita, mutta mielestäni olisi hyvä huomioida myös muuta yhteiskuntaa.

Muistetaan, että Niinistön teesejä ovat olleet "Suomella töissä", "suomalaisia tekoja" ja hän on julistanut taistelevansa ahneutta vastaan.

Sauli Niinistö (tässä linkki aloitteisiin):
Keskustelualoite: Tasavallan Presidentin valtaoikeuksien muuttamisesta (Niinistö /Kok )
Lakialoite: Ehdotus laiksi yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Lakialoite: Ehdotus laiksi rikoslain 28 luvun 7 §:n muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Toivomusaloite: Opiskelija- ja nuorisoasuntojen omapääomaosuuden rahoittamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen Kuluttajaliiton paikallistoiminnan tukemiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta rakennuslain 136 a §:n mukaiseen avustukseen Salon kaupungille Tehdaskadun rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta rantaradan ja Satamakadun eritasoristeyksen rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtatien n:o 1 eli Paimion - Turun moottoritien rakentamiseen (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon Palloilun Tuki ry:lle toiminnan kehittämiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Paasikivi-Opiston radiotyöprojektiin (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseksi rantaradalle Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen rantaradalle Salon alueella (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Sininen Talo ry:n toiminnan tukemiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen Lukiolaisten Liitto ry:lle lukiolaisten vaikutusmahdollisuuksia ja oppilaskuntatoimintaa koskevaan projektiin (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Ala-Lemun kurssikeskuksen rakennusten peruskorjaukseen ja harrastus- ja liikuntatilojen rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen rantaradalle Salon kaupungin alueella (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtatien n:o 1 alikulkuteiden rakentamiseen Salossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon itäisen ohikulkutien rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Turun yliopiston liikuntatilojen rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtion virastotalon rakentamiseksi Saloon (Niinistö /Kok )
Lakialoite: Ehdotus laiksi yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain muuttamisesta (Niinistö /Kok  ym. )
Lakialoite: Ehdotus laiksi kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 2 ja 27 §:n muuttamisesta (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon Palvelutalosäätiön toiminnan tukemiseen (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta eritasoristeysten rakentamiseen Helsingin - Turun rantaradalle Salossa (Niinistö /Kok  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Halikossa (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Kuusjoen ja Halikon kuntakeskusten välisen paikallistien peruskorjaamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Salon itäisen ohikulkutien rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Märyn kylän ja Halikon kirkonkylän välisen siirtoviemärin rakentamiseen (Niinistö /Kok )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta valtion virastotalon rakentamiseksi Saloon (Niinistö /Kok )

Pekka Haavisto (tässä linkki aloitteisiin):
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittaminen Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU ry:n valtiontuen palauttamiseksi entiselle tasolleen (Haavisto, Pekka /vihr  ym. )
Toivomusaloite: Vanhojen metsien suojelutarpeen huomioon ottamisesta Metsähallituksen tuottotavoitetta määriteltäessä (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta opintorahaan (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Lisätalousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta laittomien aseiden lunastamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi valtion vakuusrahastosta annetun lain ja rikoslain 36 luvun 8 §:n muuttamisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta opintorahan korottamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittamisesta korkeakoulujen toimintamenoihin (Haavisto /Vihr  ym. )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi poliisilain 4 ja 5 §:n sekä valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta YK:n aseidenriisuntaviikon järjestämiseen (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta nuorisoasunto-ohjelman käynnistämiseksi (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta ympäristötuhoalueilta tulevien lasten virkistystoimintaan (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta AIDS-tukikeskuksen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Energiapoliittinen yhdistys - Vaihtoehto ydinvoimalle (EVY) ry:n toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta energiansäästön ja uuden energiateknologian kehittämiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Helsingin - Turun radan parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Helsingin - Tampereen radan parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta liikuntaesteisten rautatiepalvelujen parantamiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta PAND - Taiteilijat rauhan puolesta -järjestön toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta uusien taidemuotojen ja poikkitaiteellisen toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr )
Lakialoite: Ehdotukset laeiksi peruskoululain 27 ja 28 §:n sekä lukiolain 18 ja 19 §:n muuttamisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Määrärahasta Tiedekauppa ry:n toiminnan tukemiseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Virkojen perustamisesta naistutkimukseen (Haavisto /Vihr  ym. )
Toivomusaloite: Pääkaupunkiseudun jäteongelmien ratkaisemisesta (Haavisto /Vihr  ym. )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta nuorten asunto-osuuskunnille (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta ympäristönsuojeluun Suomen lähialueilla (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta mielipidelehtien tukemiseen (Haavisto /Vihr )
Raha-asia-aloite: Määrärahan osoittamisesta Santahaminan vapauttamiseksi asunto- ja virkistyskäyttöön (Haavisto /Vihr )

tiistai 24. tammikuuta 2012

Niinistö taistelee ahneuden puolesta


Sauli Niinistö julisti yhdeksi vaaliteemakseen, että hän aikoo taistella presidenttinä ahneutta vastaan:

"'Minä tulen taistelemaan ahneutta vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa', Niinistö ilmoitti kannattajilleen kampanjoidessaan lauantaina Helsingissä. Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Niinistö ei konkretisoinut, millä tavoin hän ahneutta vastaan taistelisi tai miten hän siihen puuttuisi."

Tehdäänpä nyt hieman vertailua Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä, painottaen heidän kantojaan ja suhteitaan varallisuuteen, yritysmaailmaan ja tuloeroihin.

HBL:n vaalikoneesta 2012:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Kasvavia kuiluja yhteiskunnassa ei voi tasoittaa sisäpoliittisin päätöksin
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Ylen eduskuntavaalien 2007 vastauksista:
Tuloerojen kasvua pitää hillitä, sillä se johtaa ihmisten eriarvoistumiseen.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Suomessa pitää siirtyä kaikille yli 16-vuotiaille maksettavaan verottomaan kansalaispalkkaan, joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Täysin eri mieltä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on ensisijaisesti kohennettava lisäämällä opintolainan käyttöä.
Pekka Haavisto: Jokseenkin eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Iltalehden vaalikoneesta 2012 (vastaukset ovat liukuvalla asteikolla Samaa mieltä - Eri mieltä):
Hyvätuloisia (yli 7500/kk) pitäisi verottaa nykyistä ankarammin.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tuloerot Suomessa ovat aivan liian suuret.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavasta yrityksestä.
Pekka Haavisto: Eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tässä vielä pidemmälti Haaviston kantoja  HS:n eduskuntavaalikoneesta 2011, joskin pitää huomauttaa, ettei vertailua tuossa vaalikoneessa Niinistön kanssa voi tehdä, sillä hän ei ollut enää ehdolla 2011.

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti. Miten siihen pitäisi suhtautua?
Pekka Haavisto: Tuloeroja on kavennettava huomattavasti. Tuloerot vaikuttavat paljon yhteiskuntamoraaliin. Rapauttavia asioita ovat olleet esimerkiksi ylisuuret, osin ansaitsemattomat optiot ja erilaiset kultaiset kädenpuritukset ja jättieläkkeet, joista viimeisin esimerkki Outokummun johtajalle annettu jättieläke. Niiden yhtiöiden kohdalla, joissa valtiovalta on omistajana, näihin tulisi puuttua. Kannatan verotuksen progression säilyttämistä, en kannata tasaveroa. Pääomatuloveroa voidaan korottaa.

Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)
Pekka Haavisto: Pääomatuloveroa. Tulevalla eduskuntakaudella joudutaan todennäköisesti korottamaan pääomatuloveroa, ja lisäämään kertymää kulutus- ja ympäristöveroista. Suhtaudun varauksellisesti ansiotuloveron korotukseen, koska sillä voisi olla negatiivisin vaikutus työllisyystilanteeseen. Säilyttäisin tuloverotuksen progression - en kannata tasaveroa.

Kakkoskierroksen herrasmiehet.
Uutisissa on myös vertailtu millaiset ovat toisen kierrosten ehdokkaiden varallisuudet:

"Eniten arvopapereihin on sijoittanut kokoomuksen Sauli Niinistö, joka kertoi Ylelle sijoittaneensa joukkovelkakirjoihin ja rahasto-osuuksiin noin 500 000 euroa. Hänellä on myös osakesalkku, jonka arvo on runsaat 101 000 euroa. Lisäksi Niinistö arvioi omistamiensa kiinteistöjen yhteenlasketuksi arvoksi noin 375 000 euroa.

Sen sijaan Vihreiden Pekka Haavisto ei ole ilmoituksensa mukaan sijoittanut lainkaan rahaa osakkeisiin tai rahasto-osuuksiin. Omistusasuntonsa viime vuonna myynyt Haavisto asuu väliaikaisesti vuokralla."

On myös uutisoitu millaisin taustavoimin ja resurssein ehdokkaat ovat lähteneet kampanjoimaan.

"Sauli Niinistön kampanjan julkiset kulut nousivat ainakin 942 000 euroon. Kokoomusehdokkaan tukijoukoista löytyi runsaasti elinkeinoelämän vaikuttajia, pankkiireja ja suursijoittajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston saamien vaaliraha-ilmoitusten mukaan vihreiden Pekka Haaviston tukiryhmä väittää tulleensa näissä vaaleissa toimeen vain 250 000 eurolla. Näistä rahoista noin puolet on tullut omalta puolueelta. Tiettävästi Haavisto on kuitenkin saanut kampanjaansa huomattavasti ilmaista talkooapua ja konsultointia mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisilta. Ilosanomansa levittämisessä Haaviston kampanjaväki on tukeutunut pitkälti sosiaaliseen mediaan ja verkkoagitointiin, koska sillä ei ole ollut Niinistön tapaan yllinkyllin rahaa perinteiseen lehti- ja julistemainontaan." (Alleviivaus on lisäämäni)

Suosittelen myös katsomaan vertailua Niinistön ja Haaviston eduskunnassa tekemistä alotteista.

Että vaikka ajatus tavallisen kansan puolesta ahneutta vastaan taistelemisesta kuulostaa jalolta, eikä Niinistö ole mitenkään kammottava ihminen, niin tuo Euroopan investointipankin rikkaan ex-varapääjohtajan taistelu ahneutta vastaan vaikuttaa hieman ontolta pyrkimykseltä. Siksi minua hämmentää kun olen bongannut Niinistöstä lausahduksia tyyliin "Ääni Niinistölle on ääni köyhän ja unohdetun kansan puolesta eliittiä vastaan!"

Mutta viime kädessä jokainen tehköön itse päätelmänsä, kumpi vilpittömämmin puolustaa ihmisiä rahan ja ahneuden vallalta.

PS. kiitokset niille, jotka ovat eri lähteistä bonganeet noita vastauksia. Sosiaalisen median kautta minä noihin törmäsin ja osan etsin itse. Ja suosittelen lämpimästi jakamaan tekstiä edelleen Facebookissa ja ties missä, jos tulee sellainen olo, että keskustelu kaipaa tällaista tekstiä.

PPS. Jos joku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omista huonoista tuloistaan ja elämäntilanteestaan, niin sanokaa näille laman lapsille, että "oma syysi kun synnyit just ennen lama-aikaa".



Niinistö taistelee ahneutta vastaan - eikun hetkonen?


Sauli Niinistö julisti yhdeksi vaaliteemakseen, että hän aikoo taistella presidenttinä ahneutta vastaan:

"'Minä tulen taistelemaan ahneutta vastaan sen kaikissa ilmenemismuodoissa', Niinistö ilmoitti kannattajilleen kampanjoidessaan lauantaina Helsingissä. Niinistön mukaan ahneus on juuri se pahe, joka on ajanut läntisen maailman ylivelkaantumiseen ja vienyt luottamusta. Niinistö ei konkretisoinut, millä tavoin hän ahneutta vastaan taistelisi tai miten hän siihen puuttuisi."

Tehdäänpä nyt hieman vertailua Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä, painottaen heidän kantojaan ja suhteitaan varallisuuteen, yritysmaailmaan ja tuloeroihin.

HBL:n vaalikoneesta 2012:
Kaupankäynnin edistäminen on presidentin ulkomaanmatkoilla ihmisoikeuksia tärkeämpää.
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Kasvavia kuiluja yhteiskunnassa ei voi tasoittaa sisäpoliittisin päätöksin
Haavisto: Täysin eri mieltä.
Niinistö: Osittain samaa mieltä.

Ylen eduskuntavaalien 2007 vastauksista:
Tuloerojen kasvua pitää hillitä, sillä se johtaa ihmisten eriarvoistumiseen.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Suomessa pitää siirtyä kaikille yli 16-vuotiaille maksettavaan verottomaan kansalaispalkkaan, joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä. 
Sauli Niinistö: Täysin eri mieltä.

Opiskelijoiden toimeentuloa on ensisijaisesti kohennettava lisäämällä opintolainan käyttöä.
Pekka Haavisto: Jokseenkin eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Ylen vaalikoneesta 2012:
Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Pekka Haavisto: Täysin samaa mieltä
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Iltalehden vaalikoneesta 2012 (vastaukset ovat liukuvalla asteikolla Samaa mieltä - Eri mieltä):
Hyvätuloisia (yli 7500/kk) pitäisi verottaa nykyistä ankarammin.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tuloerot Suomessa ovat aivan liian suuret.
Pekka Haavisto: Samaa mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin samaa mieltä.

Hyväksyn työntekijöiden vähentämisen voittoa tuottavasta yrityksestä.
Pekka Haavisto: Eri mieltä.
Sauli Niinistö: Jokseenkin eri mieltä.

Tässä vielä pidemmälti Haaviston kantoja  HS:n eduskuntavaalikoneesta 2011, joskin pitää huomauttaa, ettei vertailua tuossa vaalikoneessa Niinistön kanssa voi tehdä, sillä hän ei ollut enää ehdolla 2011.

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nopeasti. Miten siihen pitäisi suhtautua?
Pekka Haavisto: Tuloeroja on kavennettava huomattavasti. Tuloerot vaikuttavat paljon yhteiskuntamoraaliin. Rapauttavia asioita ovat olleet esimerkiksi ylisuuret, osin ansaitsemattomat optiot ja erilaiset kultaiset kädenpuritukset ja jättieläkkeet, joista viimeisin esimerkki Outokummun johtajalle annettu jättieläke. Niiden yhtiöiden kohdalla, joissa valtiovalta on omistajana, näihin tulisi puuttua. Kannatan verotuksen progression säilyttämistä, en kannata tasaveroa. Pääomatuloveroa voidaan korottaa.

Mitä veromuotoa olisit valmis ensisijaisesti korottamaan? (Valitse yksi.)
Pekka Haavisto: Pääomatuloveroa. Tulevalla eduskuntakaudella joudutaan todennäköisesti korottamaan pääomatuloveroa, ja lisäämään kertymää kulutus- ja ympäristöveroista. Suhtaudun varauksellisesti ansiotuloveron korotukseen, koska sillä voisi olla negatiivisin vaikutus työllisyystilanteeseen. Säilyttäisin tuloverotuksen progression - en kannata tasaveroa.

Kakkoskierroksen herrasmiehet.
Uutisissa on myös vertailtu millaiset ovat toisen kierrosten ehdokkaiden varallisuudet:

"Eniten arvopapereihin on sijoittanut kokoomuksen Sauli Niinistö, joka kertoi Ylelle sijoittaneensa joukkovelkakirjoihin ja rahasto-osuuksiin noin 500 000 euroa. Hänellä on myös osakesalkku, jonka arvo on runsaat 101 000 euroa. Lisäksi Niinistö arvioi omistamiensa kiinteistöjen yhteenlasketuksi arvoksi noin 375 000 euroa.

Sen sijaan Vihreiden Pekka Haavisto ei ole ilmoituksensa mukaan sijoittanut lainkaan rahaa osakkeisiin tai rahasto-osuuksiin. Omistusasuntonsa viime vuonna myynyt Haavisto asuu väliaikaisesti vuokralla."

On myös uutisoitu millaisin taustavoimin ja resurssein ehdokkaat ovat lähteneet kampanjoimaan.

"Sauli Niinistön kampanjan julkiset kulut nousivat ainakin 942 000 euroon. Kokoomusehdokkaan tukijoukoista löytyi runsaasti elinkeinoelämän vaikuttajia, pankkiireja ja suursijoittajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston saamien vaaliraha-ilmoitusten mukaan vihreiden Pekka Haaviston tukiryhmä väittää tulleensa näissä vaaleissa toimeen vain 250 000 eurolla. Näistä rahoista noin puolet on tullut omalta puolueelta. Tiettävästi Haavisto on kuitenkin saanut kampanjaansa huomattavasti ilmaista talkooapua ja konsultointia mainonnan ja markkinoinnin ammattilaisilta. Ilosanomansa levittämisessä Haaviston kampanjaväki on tukeutunut pitkälti sosiaaliseen mediaan ja verkkoagitointiin, koska sillä ei ole ollut Niinistön tapaan yllinkyllin rahaa perinteiseen lehti- ja julistemainontaan." (Alleviivaus on lisäämäni)


Että vaikka ajatus tavallisen kansan puolesta ahneutta vastaan taistelemisesta kuulostaa jalolta, eikä Niinistö ole mitenkään kammottava ihminen, niin tuo Euroopan investointipankin rikkaan ex-varapääjohtajan taistelu ahneutta vastaan vaikuttaa hieman ontolta pyrkimykseltä. Siksi minua hämmentää kun olen bongannut Niinistöstä lausahduksia tyyliin "Ääni Niinistölle on ääni köyhän ja unohdetun kansan puolesta eliittiä vastaan!"

Mutta viime kädessä jokainen tehköön itse päätelmänsä, kumpi vilpittömämmin puolustaa ihmisiä rahan ja ahneuden vallalta.

PS. kiitokset niille, jotka ovat eri lähteistä bonganeet noita vastauksia. Sosiaalisen median kautta minä noihin törmäsin ja osan etsin itse. Ja suosittelen lämpimästi jakamaan tekstiä edelleen Facebookissa ja ties missä, jos tulee sellainen olo, että keskustelu kaipaa tällaista tekstiä.

PPS. Jos joku sanoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja vastuussa omista huonoista tuloistaan ja elämäntilanteestaan, niin sanokaa näille laman lapsille, että "oma syysi kun synnyit just ennen lama-aikaa".



sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Heittäkää se "vastajytkynne" jo johonkin rupiseen suonsilmäkkeeseen


Olen vähitellen kurkkuani myöten täynnä sitä, kuinka jotkut Haaviston kannattajat ja erityisesti media nyt vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen hehkuttavat jotain "vastajytkyä", erityisesti Haaviston kohdalla. Medialta minä tämän vielä ymmärrän, mutta te Haaviston kannattajat, oikeasti imekää vaikka hikisiä sukkianne mieluummin kuin käytätte termiä "vastajytky".

Oletteko te jumaliste edes seuranneet minkä puolesta Haavisto kampanjoi? Ei Haavisto ole missään vaiheessa asennoitunut ketään vastaan. Haaviston teesi jatkuvasti on ollut, että hän yhdistää ja kuuntelee ihmisiä, haluaa ihmisten ymmärtävän toisiaan ja tulevan toimeen erilaisista mielipiteistä huolimatta. Ja mitä nämä eräät Haaviston fanittajat nyt tekevät ensimmäisen kierroksen jälkeen? Hierovat perussuomalaisia äänestäneiden naamaan jotain helkutin "vastajytkyä". Näyttävät virtuaalista pitkää nenää viime eduskuntavaalien todelliselle voittajalle, ja ihmisille sen takana.

Ottakaa nyt jumaliste oppia Haavistosta, jos te nyt häntä niin fanitatte. Olkaa äänenne mittaisia, ja yrittäkää ottaa Haavistosta esimerkkiä. Älkää lähtekö tuomitsemaan muita tai ärsyttämään eri tavalla ajattelevia jollain saakelin vastajytkyn mehustelulle. Haavisto itsekin oli televisiossa näreissään kun hänen suosioonsa viitattiin "vastajytkynä".

Perussuomalaisten äänestäjät ovat äänestäjiä siinä missä muutkin, ja Haavisto sanoi, että moni perussuomalainen sanoi tukevansa häntä. Teuvo Hakkaraisen kotikunnassa Viitasaarella, jonne Haavisto meni sen sijaan, että mehustelisi ja paheksuisi Hakkaraisen lausuntoja, Haavisto sai suuremman äänisaaliin kuin Timo Soini. Se on ymmärryksen, sovittelun ja kuuntelemisen voima.

Jos te jatkatte jonkun helvatin "vastajytkyn" mehustelua, niin te vain luotte enemmän sitä kahtiajakautuneisuutta kansan parissa, sitä kahtiajakoa, jota Haavisto nimenomaan yrittää diplomaattisesti kuroa umpeen. Joka kerta kun hyökkäätte eri tavalla ajattelevia vastaan, vaikeutatte juuri sitä työtä ja loukkaatte juuri niitä arvoja, joita Haavisto yrittää edistää.

Joten heittäkää se vastajytky kapiseen kaivoon. Tämä ensimmäisen erän voitto ei ollut mikään vastajytky, vaan kuten haastattelija televisiossa korjasi, tämä oli riemukupla.

(Lisäys 23.1.)
Kannattaa myös katsoa, kuinka Timo Soini suhtautui "vastajytkyyn" ja Haaviston menestykseen:
http://www.nelonen.fi/uutiset/vaalit11/video/nelosen-uutiset-soini-kehui-haaviston-suorastaan-raamatullisesti
http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/01/soini_harkitsee_aanestavansa_haavistoa_toisella_kierroksella_3196462.html

perjantai 20. tammikuuta 2012

Minä en halua vastajytkyä


Perussuomalaisten jytkyn jälkeen on alettu puhua vastajytkystä presidentinvaaleissa, koskien Pekka Haaviston kannatusta. Esimerkiksi Facebookissa on Haavistoa tukeva itsenäinen yhteisö "Vastajytky", ja Vihreiden Touko Aalto on blogittanut Haaviston kannatuksesta vastajytkynä.

Minä en halua presidentinvaaleihin "vastajytkyä". 

Perussuomalaisia äänesti valtava määrä suomalaisia, ja vaikka moni meistä olisikin perussuomalaisten kannattajien kanssa eri mieltä, niin perussuomalaisten äänestäjät ovat edelleen suomalaisia, ja presidentti olisi edelleen myös heidän presidenttinsä.

Jos jokin presidentinvaaleissa sisältää vastajytkyn piirteitä, niin mielestäni se henkilöityy vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetiin. Hän on sanonut lähteneensä vaaleihin Perussuomalaisten vastavoimaksi, ja jokaisessa vaalitentissä näykkii ja nokittelee Soinia. Jos Biaudet olisi presidentti, ei hän nähdäkseni pystyisi olemaan vakuuttavasti koko kansan presidentti. Hän on lähtökohtaisesti ottanut asenteen, että hän edustaa vastavoimaa Perussuomalaisten äänestäjille, eli isolle osalle suomalaisista. 

En esimerkiksi mitenkään osaisi kuvitella, että Soinin ja Biaudetin välillä syntyisi niin leppoisaa ja hyvänhenkistä keskustelua, kuin Soinin ja Haaviston välillä oli tässä Nelosen vaalikeskustelussa. Tuota keskustelua oli oikeasti ilo seurata. Tuosta keskustelusta on "vastajytky" kaukana.

En ylipäänsä halua, että presidentinvaaleissa käytetään retoriikkaa ja termiä "vastajytky", joka jo sisältää viestin, että se on jotain vastaan. Ajatus siitä, että Haavistonkin pitäisi olla jotenkin vastavoima ja haaste perussuomalaisten kannattajille ja jytkylle on mielestäni hölmö. Presidentin tulee olla koko kansan presidentti, ei vastavoima ja vastustaja suurelle osalle suomalaisia. Presidentin tulisi olla henkilö, joka yhdistää kansaa erimielisyyksistä huolimatta.

Eikä Haavisto ole lähtenyt Biaudetin tapaan vaaleihin vastustamaan Perussuomalaisia tai tuomitsemaan heidän kannattajiaan. Ei hän yritä olla vastavoima kenellekään, vaan hän yrittää olla keskustelija kaikkien kanssa. Minua hieman siis vaivaa, että jotkut Haaviston kannattajat yrittävät näyttää hänen kannatuksellaan ikään kuin pitkää nenää Perussuomalaisten kannattajille. "Ähä ähä kattokaa miten meidän suvaitsevainen Pekka menestyy lällislää" he saattavat ajatella. Luulen, että monet "vastajytkyä" mehustelevat eivät taatusti olisi olleet itse valmiita tutustumaan Teuvo Hakkaraiseen ihmisenä, vaan mieluummin tyytyivät kotona mehustelemaan kuinka kauheita hänen lausuntonsa ovat. Luulen, että monet Haaviston kannattajat ovat itse liipasinherkässä tuomitsemaan Perussuomalaisia.

Pekka ja Timo.
Luuletteko, että Haavisto itse on innokkaasti näyttämässä suosiollaan pitkää nenää Perussuomalaisille ja heidän kannattajilleen ja on innokas tuomitsemaan heitä? Monet Haaviston kannattajat saisivat ottaa oppia Pekka Haavistosta. Ei lähdetä tuomitsemaan toisiamme, vaan yritetään ymmärtää toisiamme ja avata keskusteluyhteyttä. Ei keskitytä siihen, mikä meidät erottaa, vaan siihen mikä meitä yhdistää. Ei yritetä etsiä toisista pahaa, vaan yritetään löytää toisista hyvää.

Jos Suomessa vallitsee eri tavalla ajattelevien kahtiajako, niin se saadaan kurottua umpeen, jos yritämme ymmärtää toisiamme, olla tuomitsematta toisiamme ja keskustella toistemme kanssa. Mielestäni tässä Haavisto loistaa, mutta Biaudet ei, kuten eivät monet Haaviston kannattajatkaan.

Ollaan ihmisiksi toisiamme kohtaan, kun me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä.

PS. Jakakaa toki Facebookissa ynnä muualla, jos siltä tuntuu. Kirjoitan teille, en itselleni :p 

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tämä aihe pitäisi olla jo käsitelty, mutta...



Oikealla Omanin sulttaani Qaboos bin Saeed.
Oikealla Saudi-Arabian kuningas Abdullah ibn Abdilaziz Al Sa’ud.
Vasen huivipäinen herra on  Saudi-Arabian ulkoministeri Saud Al-Faisal.
Oikealla Iranin presidentti Mahmud Ahmadinedžad.

Varmaan huomasitte, että jokaisessa kuvassa on tuo sama heppu. Hän on Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle. Avoimesti rekisteröidyssä parisuhteessa elävä homo. Eipä häntä ole kivitetty noissa maissa, tai pelätty kutsua. Puoliso ei ole mukana, mutta eipä se näytä haitanneen. Tosin Kiinan vierailulle Guidon mieskin kutsuttiin mukaan:

Piti vaan nostaa esiin taas kun edelleen jotkut ajattelevat seksuaalisuuden olevan ongelma.
(PS. bongasin nämä kuvat tietoineen toisaalta, joten olen vain viestinvälittäjänä.)

---

Kansainvälisessä politiikassa on realiteetti, että valtioiden välillä on kulttuurieroja, joskus suuriakin, mutta kansainvälisen politiikan toimiakseen valtioiden on aina osattava tarkastella suhteita nimenomaan valtioiden poliittisten, ei edustajien yksityiselämän ominaisuuksien pohjalta. Vaikka konservatiivisemmat maat saavat tavoistaan meiltä toisinaan paljon lokaa, niin eivät nämä maat ole niin naiiveja ja pikkumaisia, että pistävät toisen valtion edustajan henkilökohtaisia ominaisuuksia esteeksi valtioidenvälisille suhteille. Presidenteillä ja diplomaateilla on diplomaattinen immuniteetti, joten vierailevia presidenttejä ja diplomaatteja ei kivitetä esimerkiksi Iranissa, vaikka kuinka olisivat homoja.

Kansainvälisessä politiikassa Haaviston yksityiselämä olisi vanhollisemmissa maissa lähinnä seikka, joka jätettäisiin kissana pöydän alle pois valtioidenvälisestä politiikasta. Maat, joissa homoseksuaalisuus on vielä tabu, eivät kuitenkaan määrittele koko ulkopoliittistan linjaansa pelkästään sen perusteella, miten ne suhtautuvat pieneen vähemmistöön. Eivät nämä maat tähänkään asti ole pitäneet edustajien yksityiselämää kynnyskysymyksenä kansainvälisessä politiikassa. Ristiriitaisetkin kulttuurierot edelleenkin ovat kansainvälisen politiikan realiteetteja, joita pitää vain hyväksyä.

Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että yli puolet Suomen ulkomaankaupasta kohdistuu muihin EU-maihin, jonka lisäksi on vielä Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, joilla ei ole ollut mitään ongelmaa vastaanottaa Saksan homoa ulkoministeriä. Siten siis pohdinta kuinka vanhollisemmat maat suhtautuvat Haavistoon on sikäli kummaa, kun ulkomaankauppamme kannalta tärkeimmät kumppanimme eivät tällaisista asioista välitä. Iran tai Nigeria eivät ole mitään ulkomaankauppamme hotspotteja.

Voi myös ajatella muiden maiden kannalta. Sen sijaan, että ajattelemme jatkuvasti "mitä muut ajattelevat meistä" voimme yrittää asettautua vanhollisempien maiden asemaan ja miettiä mitenhän he ajattelevat liberaaliempien teollisuusmaiden suhtautuvan heihin, jos he nostavat vierailevan presidentin yksityiselämän kynnyskysymykseksi valtioidenvälisissä suhteissa. Yhtä lailla muut valtiot miettivät millaisen kuvan ne antavat itsestään kansainvälisissä suhteissa. Kysymyksen siitä, miten vähemmistöpresidentti vaikuttaa ulkopolitiikkaan kun voi kääntää myös niin, että miten valtion negatiivinen suhtautuminen vähemmistövaltiopäämieheen vaikuttaa valtion kansainväliseen maineeseen.

Omaa suhtautumistamme asiaan voi ajatella vielä Tarja Halosen esimerkin kautta. Naisena ja ulkoministerinä vieraillessaan Saudi-Arabiassa hän piti huivia päässä maan tapojen mukaisesti. Halonen sai monelta kritiikkiä siitä, että hän taipui ulkoministerinä muslimikulttuurin tapoihin ja että hän "hyysää" muslimikulttuuria. Miten paljon meidän siis kannattaa "hyysätä" vanhollisempia maita kun valitsemme presidenttiämme? Onko heidän mielipiteemme se, josta meidän tulisi olla huolissamme? Vai pitäisikö meidän näyttää maailmalle, että hei, lällislää, meidän maassa voidaankin tehdä näin, kun ollaan vapaa ja humaani länsimainen demokratia? Miksi me nyt olisimme yhtäkkiä nuoleskelemassa demokratiassamme vanhollisia maita? Ajatelkaa jos niin olisi tehty kun Suomessa reilu sata vuotta sitten tuli naisille äänioikeus? Olisiko se pitänyt jättää tekemättä, koska vanhollisemmat maat olisivat suhtautuneet vinosti meihin?

Haavisto on kampanjassaan puhunut myös paljon syrjäytyvien ihmisten, erityisesti työelämästä syrjäytyneiden  50 000 nuoren auttamisesta. Hän on myös suorittanut siviilipalveluksensa nuorten mielenterveyspalveluiden parissa. Jos me jatkuvasti asennoidumme niin, että homot ovat alemman luokan suomalaisia, joita ei saa päästää maailmalle edustamaan Suomea, niin minkä viestin me lähetämme niille tuhansille nuorille, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön? Eivätkö he ole yhtä oikeutettuja suomalaisuuteen kuin heterot? Eivätkö he saa edustaa Suomea siinä missä muutkin?

Haavisto on puhunut nimenomaan siitä, että yritämme kuroa umpeen suomalaisten parissa olevia eroja ja kuunnella toisiamme. Yhdysvalloissa tämä ei ole esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen suhteen onnistunut, ja Yhdysvalloissa ongelmana onkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhaepidemiat. Onko se oma näkemys homoudesta niin tärkeää, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, erityisesti nuoret, alennetaan b-luokan suomalaisiksi, joita ei saa päästää maailmalle, ettemme vain anna muille huonoa kuvaa Suomesta?
---

(Viivojen väliset kappaleet on lisätty 22. & 23.1. hieman varioiden tästä tekstistä ja muista aikaisemmin kirjoittamistani teksteistä.)

Ei mulla muuta.


maanantai 16. tammikuuta 2012

Haaviston ärsyttävä fanittaminen



Jarlan karikatyyri Haavistosta.

Haaviston ärsyttävät fanit ovat herättäneet siellä sun täällä närää. Tai näin olen ollut huomaavinani. Haavistoa kannattavat mehustelevat omaa erinomaisuuttaan ja ehdokkaansa pyhää hyvyyttä, ja niin Facebookissa kuin esimerkiksi tämänhenkisissä kirjoituksissa hieman katsotaan kummasti Haavistoa kannattavia. Jotkut ovat sanoneet, etteivät halua äänestää Haavistoa, koska hänen kannattajansa ovat niin rasittavia.

No mistäs helkutista sitten on kyse? No, mielestäni kyse on vain demokratiasta.

Jos sinä olet eksynyt lukemaan tätä tekstiä Facebookin tai muun linkin kautta, niin älä suhtaudu teksteihini mitenkään tuputtamisena tai ylimielisenä "mun ehdokkaani on parempi" -tekstinä. Tämä on vain demokratiaa. Meillä on sananvapaus ja mielipiteenvapaus ei vain siksi, että olisi kivaa, vaan myös että voimme käydä keskustelua yhteiskunnastamme ja siten politiikasta, politiikoista ja vaaleista.

Lähtökohtaisesti jokainen ihminen pitää omia mielipiteitään oikeina, sehän on elinehto sille, että ylipäänsä oma toimintamme on koherenttia. Näiden omien mielipiteiden esille tuominen ja mielipiteiden vaihto muiden kanssa on elinehto toimivalle demokratialle.

Jos emme jaa omia näkemyksiämme vaan tyydymme olemaan korvat ummessa, suu supussa, niin itsesensuurina rajoitamme omaa mielipiteen- ja sananvapauttamme. Ja samoin jos kieltäydymme kategorisesti joidenkin kuuntelemisesta, niin ikään kuin asetamme henkilökohtaisen sensuurin toiselle.

Jos joku kannattaa Haavistoa, Niinistöä tai Soinia, niin demokraattista toimintaa ei ole vain kirjoittaa se numero lappuun. Demokratia on olemassa myös äänestyskopin ulkopuolella, ja mielestäni on hienoa, että ihmiset, poliittisesta kannastaan riippumatta, uskaltavat julkisesti kertoa mielipiteitään ja asettua tiettyjen ehdokkaiden taakse, sekä myös keskustella asiasta.

Jokaisen ehdokkaan leirissä on toki aina valopäitä, jotka laukovat sammakoita suustaan, mutta mieluummin minä näen ihmisten olevan aktiivisia ja uskaltavan ottaa kantaa kuin sensuroivan itse omia mielipiteitään ja näkemyksiään. Jos vaadimme ärsyttävien ihmisten olevan hiljaa, niin meitä kaikkia vaaditaan olemaan hiljaa. Me kaikki olemme ärsyttäviä jonkun mielestä. Se on sananvapauden hinta. Mieluummin näen aktiivista keskustelua, minkä joukossa on valopäitä kuin kaikkien kollektiivisen hiljaisuuden, jossa demokratia on vain numeron raapustamista äänestyslappuun.

Minä siis itse olen kirjoitellut Haavistosta täällä, ja nyt viimeisellä vaaliviikolla pistän tähän kokoon kaikki tekstini:

Alun alkaen olin hieman taipuvainen Niinistön kannalle, ja Haavisto oli minulle vain joku tuntematon Vihreä poliitikko. Ottaessani hänestä enemmän selvää aloin taipua Haaviston kannalle. Niinistö-Haavisto -vaihtareistani pidempi teksti on "Kirjoitus Sauli Niinistön kannattamisesta - ja Haavistosta". Kannattaa lukea, jos Niinistö pyörii päässä.

Mitä ne tiedot Haavistosta sitten olivat, jotka saivat minut hänen kannalleen? Ulkopuolisten, Haaviston tukijoista riippumattomien tahojen, mm. Ahtisaaren ja ulkopoliittisten asiantuntijoiden näkemyksiä kokosin tekstiini "Haaviston pätevyys on fakta". Kannattaa lukea, jos Haaviston meriitit ovat suuri tuntematon.

Joillekin Haaviston homoseksuaalisuus ja puolue ovat herättäneet kysymyksiä. Jos siis hänen seksuaalisuutensa mietityttää, kannattaa lukea tekstini "Mietityttääkö homoseksuaali presidenttiehdokas?" jossa käsittelen seksuaalisuuden merkitystä politiikassa.

Jotkut empivät Haavistoa hänen puolueensa takia. Presidentinvaalit ovat kuitenkin henkilövaalit, eivät puoluevaalit, ja presidentti toimii omien, ei puolueensa näkemysten mukaisesti. Jos tämä mietityttää, kannattaa lukea tekstini "Kirjoitus vihreän presidentin vastustajille".

Muita mielenkiintoisia sivustoja:


Toiveeni on, että ihmiset suhtautuvat näihin teksteihin avoimena demokraattisena ajatuksenvaihtona ja mielipiteenvapauden käyttönä, jotta voivat itsekin arvioida kirjoitusten perusteella ketä äänestää vaaleissa. Ja toivon, että ihmiset käyttäisivät niitä demokratian suomia vapauksiaan ja jakaisivat näitä tekstejä vielä tämän viikon, jos kokevat näiden ajatusten vastaavan omia mielipiteitään.

Meillä on oikeus jakaa mielipiteitämme. Meillä on oikeus oppia uutta ja muuttaa mielipiteitämme. Ja toivon ihmisten äänestävän Haavistoa. Ei siksi, että voisimme mehustella sillä, vaan koska meidän oikeutemme on äänestää ketä haluamme.

torstai 12. tammikuuta 2012

Haaviston pätevyys on fakta



Netti alkaa olla jo täynnä blogimerkintöjä, joissa ehdokkaita ylistetään kirjoittajan omilla mielipiteillä ja näkemyksillä. Olen minäkin niitä kirjoittanut, mutta viime kädessä henkilökohtaiset vuodatukset ja hehkutukset voi helposti sivuuttaa kirjoittajan värittyneinä mielipiteinä.

Näin vaihtelun vuoksi otetaanpa tällainen pikaisesti parsittu teksti siitä, mitä Pekka Haavistosta on sanottu niiden taholta, joiden tarkoitus ei ole edes tukea Haavistoa presidentinvaaleissa? Tarkastellaanpa mitä Haavisto on saanut osakseen.

Haaviston meriiteistä
Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä Valtioneuvoston kanssa, edustaen Suomea maailmalla ja edistäen Suomen suhteita muuhun maailmaan. Presidentti on myös Puolustusvoimien ylipäällikkö. Miten Pekka Haavisto soveltuisi näihin tehtäviin? Ulkopolitiikka-lehti teki jutun Suomen kansainvälisistä vaikuttajista:

"Ulkopolitiikka-lehti pyysi maaliskuun lopulla neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä. Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla.

Pekka Haavisto tuli sijalle viisi. Vertailun vuoksi tasavallan presidenttimme Tarja Halonen tuli sijalle kuusi. Presidenttiehdokkaista seuraavana listalla oli Paavo Lipponen sijalla 12. Muut presidenttiehdokkaat eivät asiantuntijoilta keränneet mainintoja. Eli Haavisto on noiden asiantuntijoiden mukaan jo nyt presidenttiämme vaikutusvaltaisempi tekijä maailmalla, puhumattakaan muista presidenttiehdokkaista.

Kyseisen listan ykkösenä oli Nobelisti Martti Ahtisaari. Mitä hän tuumaa Pekka Haavistosta? Ote uutisesta "Hän on Ahtisaaren valinta 'seuraajakseen'":

"Ahtisaaren mielestä todellinen kansainvälinen osaajamme häntä nuoremmasta polvesta on Vihreiden kansanedustaja, ex-ministeri ja EU:n Sudan-erityisavustaja Pekka Haavisto, 51. Ahtisaari suitsutti Haavistoa kertomalla tarinan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Ban-Ki moonin Suomen-vierailusta.
- Kun tapasimme YK:n pääsihteerin kanssa, hän pyysi että voisitko esitellä Pekka Haaviston, Ahtisaari kertoi."

Mitä muuta Haavisto on saanut osakseen? Ote Uuden Suomen uutisesta "Tunnetulle sivarille sotilasansiomitali":

"Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) on yksi niistä 159:stä, jotka saivat tänään sotilasansiomitalin. [...] Haavisto on nähnyt sodan aiheuttamaa hävitystä enemmän kuin suurin osa ammattisotilaista. Hän johti vuosina 1999–2005 YK:n ympäristöohjelman Unepin tutkimusryhmiä muun muassa Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa. Kesällä 2005 hänet nimitettiin Euroopan unionin Sudan-erityisedustajaksi, jonka päätehtävänä oli osallistua Darfurin rauhanneuvotteluihin."

Ja millä perusteella sotilasansiomitali annetaan? Siteerataan Puolustusvoimia:

"Mitali myönnetään puolustusvoimien palveluksessa oleville tunnustuksen osoituksena erityisestä kunnostautumisesta palveluksessa, erityisestä neuvokkuudesta tai aloitteellisuudesta taikka pelottomasta toiminnasta vaaratilanteessa. Puolustusvoimiin kuulumattomalle henkilölle mitali voidaan myöntää puolustusvoimien hyväksi tehdystä erityisen ansiokkaasta työstä."

Haaviston luonteesta
Presidentin tehtävässä korostuu puolueen sijaan presidentin persoona, henkilö ja luonne. Mitä Haavistosta on sanottu niiden osalta, joita yleensä pidetään hänen vastavoiminaan? Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho (joka tosin sanoo äänestävänsä Soinia) blogissaan:

"Pekka Haavisto on useista vääristä mielipiteistään huolimatta miellyttävä, edustava ja asioista perillä. Hän suhtautuu useimmiten kohteliaasti myös toista mieltä oleviin, mitä ei voi sanoa muista kukkahattuleiriä edustavista ehdokkaista. Uskon, että hänestä tulisi erittäin sovitteleva ja sopua rakentava presidentti, johon useimmat olisivat vielä kuuden vuoden päästä tyytyväisiä."

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalen (joka sanoo äänestävänsä Soinia) blogissaan arvioidessaan ehdokkaita:

"Pekka Haavistossa on monia ominaisuuksia joita ihailen. Olen yrittänyt availla hänen kanssaan asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Emme ole oikein päässeet puusta pitkään. Haaviston aika on tainnut kulua kampanjointiin ja yhteishaastatteluihin edustaja Hakkaraisen kanssa. En ole luopunut toivosta hänen suhteensa. Haavisto presidentiksi. Vahva ehkä."

Timo Soini Ylen presidenttiehdokkaiden vaalitentissä keskustellessaan suvaitsevaisuudesta Eva Biaudetin kanssa:

"Toista ihmistä ei saa sortaa, se on mielestäni hyvä periaate. Se saa päteä kaikkiin ja sitä mielelläni edistäisin - ja hyvän esimerkin voimaa. Siihen minä uskon tässä maassa, ja muissakin maissa, että tutustumaan. Olen sanonut tulkaa tutustumaan Perussuomalaisin. Voin sanoa Pekka Haavistolle "hienoa!". Hän lähti Hakkaraisen kanssa katsomaan, eikä demonisoimaan. Siinä oli esimerkin voimaa. [Viittoo Haavistoa kohti]"

Ei savua ilman tulta. Haaviston tukijoiden mainostamat Haaviston tehtävään erinomaiset taidot ja diplomaattisen luonteva persoona eivät ole mitään Haaviston tukijoiden tai hienojen helsinkiläisten mainostoimiston keksimiä korulauseita. Ne ovat asioita, jotka ovat saaneet huomiota Puolustusvoimilta, ulkopolitiikan asiantuntijoilta, nobelistilta ja Perussuomalaisiltakin. Toivoisin, että epäilijöiden päässä syttyisi hieno lamppu kun valkenee miten hyvä ehdokas on kyseessä.

PS. Tämä teksti on tehty luettavaksi, ja siten myös jaettavaksi. Jos välillä mietityttää onko ihmisillä käsitystä Haaviston pätevyydestä, ja tämä teksti iskee, niin kannattaa jakaa tätä rohkiasti sosiaalisessa mediassa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Pekka Haavisto, eläinaktivistit ja natsit


Facebookissa jälleen on saatu aikaan paskamyrskyä kun Pekka Haavisto tuomitsi anonyymit salakuvaukset kotirauhan piirissä, eikä suostunut pyytämään anteeksi Oikeutta eläimille -järjestöltä mainittuaan natsit samassa yhteydessä.

Tarkastellaanpa hieman eri suunnista mitä Haavisto sanoi.

Hän tuomitsi naamioituneena anonyymisti salassa kotipiiriin tunkeutumisen ja siellä kuvaamisen. Kuten asiaan perehtyneet tietävät, niin sikatilat eivät kuulu kotirauhan piiriin, vaan julkisrauhan piiriin ja kaksi aktivisteista tuli julkisuuteen omilla nimillään ja kasvoillaan. Haavistolta ei siis tiennyt tapauksen yksityiskohtia, mikä on mielestäni hieman hämmentävää vihreältä veteraanilta. Olisin olettanut hänen seuranneen enemmän uutisointia asiasta.

Tai sitten on mahdollista, että Haavisto tiesi ettei kotirauhaa rikottu, ja siksi osoitti tuomionsa vain kotirauhan piiriin tuleville aktivisteille. Jos siis haluaa tarkastella kirjaimellisesti Haaviston sanomisia, niin hän ei tuominnut kotirauhan ulkopuolella sikavideoita kuvanneita, jotka omilla nimillään tulivat julkisuuteen. Sinänsä siis Oikeutta eläimillä voisi ohittaa tapauksen olankohautuksella "tämä tuomio ei koske näitä videoita kuvanneita, koska he eivät rikkoneet kotirauhaa". Voi siis olla, että Haavisto yritti muotoilla vastauksensa niin, että Huittisten sikatilalliset eivät vedä herneitä nenään, mutta samaan aikaan itse asiassa jättää ne todelliset sikatilakuvaamiset tuomionsa ulkopuolelle ja hyvin katalasti vastasi tavalla, joka antaa ymmärtää että hän tuomitsi sikatilakuvaamiset. Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota, ja uskon ettei Haavisto tätä oikeastaan ajatellut.

Tämä on kuitenkin mielestäni sivuseikkoja, ja varsinainen huomioni keskittyy kansalaisaktivismiin ja natsivertauksiin. Mielestäni Haavisto oli tässä täysin oikeassa ja Oikeutta eläimille älähti hieman turhaan.

Ajattelen kansalaistottelemattomuutta ja aktivismia samanlaisina seikkoina kuin esimerkiksi sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja, vaan keinojen pitää olla kaikilla samat. Jos minä katson, että minulla on oikeus sananvapauteen, niin minun tulee suvaita se sama sananvapaus muille, vaikka olisin rajusti eri mieltä toisen kanssa. Demokratiassa kaikilla tulee olla mielipiteistä riippumatta yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Jos tarkoitus pyhittää keinot, niin käänteisesti huono tarkoitus oikeuttaa keinojen rajoittamisen. Siten siis jos eläinoikeusaktivistit katsovat, että heillä on oikeus tehdä mitä tekevät, niin mielestäni heidän pitäisi suvaita samojen tekojen toteuttaminen muillekin. Mielestäni eläinoikeusaktivistit eivät voi sanoa, että heille kuuluu enemmän moraalista oikeutta kansalaistottelemattomuuteen kuin muille vain koska heidän mielestään he ajavat hyvää asiaa.

Allekirjoittanut (oikealla) sulki aikoinaan hiilivoimalan
polttoaineensyötön ja kahliutui hiililiukuhihnaan.
Ja painotan, että minä tosiaan itse olen kansalaistottelemattomuutta harjoittanut aktivisti. Ja kantani on, että muut saavat harjoittaa mitä minäkin harjoitan, riippumatta tarkoitusperistä. Kuten kuvasta näkyy, olen kahliutunut aikoinaan hiilivoimalaan. Jos kävisi niin, että uusnatsit kahliutuisivat synagogan oveen, niin minä en lähtisi tuomitsemaan heidän toimintatapojaan. Voisin tuomita heidän ajatuksensa ja mielipiteensä, mutta he käyttävät samoja keinoja kuin minä olen käyttänyt. He uskovat asiaansa yhtä lailla kuin minä uskon asiaani, enkä voi katsoa, että minulla tulisi olla enemmän oikeuksia kansalaistottelemattomuuteen kuin heillä vain koska olen eri mieltä heidän kanssaan. Enhän minä ajattele niinkään, että minulla pitäisi olla enemmän sananvapautta kuin niillä, joiden ajatukset ovat täysin moraalittomia mielestäni.

Haavisto ei siis nähdäkseni todellakaan vertaillut eläinoikeusaktivisteja natseihin, vaan nimenomaan toi esille sen, että jos hän sallii tämän eläinoikeusaktivisteille, hänen on sallittava se myös natseille. "Oikeaa" mieltä oleville ei voi antaa mitään erivapauksia kansalaistottelemattomuuden suhteen, eikä "väärää" mieltä olevilta voi poistaa mitään oikeuksia heidän "väärien" mielipiteidensä takia. Siten on parempi tuomita "oikeaa" mieltä olevilta (eläinoikeusaktivisteilta) tämä toiminta kuin sallia "väärää" mieltä oleville (natseille) sama toiminta. Mielestäni erityisesti presidenttiehdokas ei voi sanoa, että toisilla pitää olla enemmän oikeuksia vaikuttaa yhteiskuntaan, koska heillä on "oikeat mielipiteet". Demokratiassa kaikille kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet. Tai kuten Evelyn Beatrice Hall sanoi sananvapaudesta: "en hyväksy mitä sanot, mutta puolustan kuolemaani asti sinun oikeuttasi sanoa se".

Kansalaistottelemattomuus on juuri sellaista arvojen rajapintaa, josta on hyvin vaikea keskustella ja joka on hyvin tulenarka aihe. Koska se määritelmällisesti on laitonta, ja kansalaistottelemattomuuden keinoja on paljon erilaisia, on mielestäni täysin ymmärrettävää, että joku tuomitsee kansalaistottelemattomuuden yhden muodon muttei toista muotoa. Jotkut kansalaistottelemattomuutta itsekin harjoittavat tuomitsevat Sea Shepherdin toimet ja jotkut toiset hyväksyvät. Se, että tuomitsee yhden kansalaistottelemattomuuden muodon ei ole koko kansalaistottelemattomuuden tuomitsemista.

Erityisesti olen närkästynyt siitä, että Haavistoon kohdistetaan nyt George W. Bush -retoriikkaa. Eli jollet tue eläinoikeusaktivistien kuvauksia, niin tuet sikatilafarmareita. Tämä on aivan kammottava ajatustapa. Minä esimerkiksi kannatan valaiden suojelua, mutta tuomitsen Sea Shepherdin jotkut toimintatavat. Minusta olisi sitten kammottavaa, että joku tulee sanomaan minulle, että kannatan valaanpyytäjiä, koska tuomitsen Sea Shepherdin toimintatapoja.

Minä kannatan OE-aktivistien tekosia, enkä todellakaan tämän seikan takia vaihda ehdokastani. Ehdokkaan kanta siihen, mitkä kansalaistottelemattomuuden muodot ovat tuomittavia ja mitkä eivät (tavoitteista riippumatta) ei vaan nähdäkseni ole niin olennaista. Haavisto kuitenkin on melkoisen eläinystävällinen.

Tai jos tuo olisi se kynnyskysymys, niin jos vaikkapa Timo Soini tukisi 100% OE-aktivistien toimintaa, niin pitäisikö minun äänestää häntä Haaviston sijaan? Pitäisikö minun äänestää mielestäni huonompaa ehdokasta vain tällaisen kansalaistottelemattomusnäkemyksen takia? Onko tämä kannanotto kansalaistottelemattomuuden metodeihin niin olennaista?

Jos törmäätte tähän Haaviston kannanotosta syntyneeseen itkutappeluun Facebookissa tms. keskustelussa, niin linkittäkää tätä tekstiä rohkiasti, jos se tuntuu liittyvän keskusteluun.


perjantai 6. tammikuuta 2012

Kirjoitus Sauli Niinistön kannattamisesta - ja Haavistosta


Minä en ole kovin vahvasti puoluepoliittinen henkilö, enkä sinänsä koe mitään tarvetta sitoutua erityisesti mihinkään puolueeseen. Toki eduskunta- ja kunnallisvaaleissa otan ehdokkaan puolueen huomioon, mutta presidentinvaaleissa en hirveästi ajattele ehdokkaan puoluetta, vaan tarkastelen nimenomaan ehdokasta henkilönä, persoonana ja omien mielipiteidensä edustajana.

Vuoden 2006 Niinistön presidentinvaalikampanjan jälkeen on varmaan melko monelle jäänyt ajatus, että Niinistö tulee vuonna 2012 pyrkimään presidentiksi. Tätä on vuosien mittaa vähän väliä spekuloitu mediassa gallupien ja muiden uutisointien yhteydessä. Niinistön ollessa pitkään tällaisen spekulaation alla ajatus hänestä presidenttiehdokkaana - ja presidenttinä - on ehtinyt muhia päässäni paljon enemmän kuin muiden ehdokkaiden kohdalla. En ole äänestänyt eduskunta- enkä kunnallisvaaleissa Kokoomusta, mutta ajatus Sauli Niinistöstä presidenttinä ei kuitenkaan tuntunut pahalta sen muhiessa päässäni.

Minut tuntevat ehkä saattavat vetää pullakahvinsa väärään kurkkuun lukiessaan tämän, mutta tosiaan, en minä ajattele presidentinvaaleja puoluevaaleina. Niinistö ei vaikuta minusta mitenkään äärettömän jyrkältä henkilöltä. Niinistö on politiikassa kokenut ja ulkomaiden kokemusta hänellä on Euroopan pankkialalla. Hänellä on tiettyä arvovaltaista karismaa, jota on tullut myös eduskunnan puhemiehenä toimimisen myötä. Ajatus siitä, että voisin kenties äänestää häntä ikään kuin juurtui päähäni.

Kun muita ehdokkaita alkoi putkahtaa ilmoille, olivat monet minulle joko melkoisen tuntemattomia tai sitten vaikuttivat vain Niinistöä huonommilta vaihtoehdoilta presidentiksi. Paavo Väyrynen ei tunnu nähdäkseni sisäistäneen uutta perustuslakia ja presidentin kaventunutta toimivaltaa, ja hän on minulle ikään kuin jäänne Kekkosen itsevaltaisilta ajoilta, ja mieluummin näkisin presidentin katsovan tulevaisuuteen. Samoin Lipponen tuntuu minulle hieman jäänteeltä vanhoilta ajoilta, ja hänen Itämeren kaasuputken lobbauksensa on mielestäni hieman raskas taakka presidenttiehdokkaalle. Arhinmäki taas on mielestäni eduskunta-areenan tekijä, ja hänen olisi parempi siellä radikaalina nähdäkseni parempi pysyä, kuten aikaisemmin kirjoitin.

Essayah, Biaudet ja Haavisto olivat minulle paljolti tuntemattomia ehdokkaita. Joskus vuosi takaperin pidin hyvinkin mahdollisena, että äänestäisin Niinistöä ja että en välttämättä jaksa alkaa tehdä hirveää selvitystä kuka ehdokas nyt on mitäkin mieltä. Essayahista, Biaudetista ja Haavistosta sitten selvää ottaessani painopisteeni alkoi kuitenkin siirtyä.

Aloin miettiä "Haavisto vai Niinistö?" En Haavistosta ollut paljoa kuullut, hän oli riviharmaa vihreä kansanedustaja, jotain sellaista. Syy, miksi hänestä en paljoa tiennyt ja miksi hän ei paljoa minulle sanonut, selvisikin pian. Hän on lähes vuosikymmenen tehnyt EU:lle ja YK:lle tehtäviä erityisesti maailman kriisialueilla ja osallistunut rauhanneuvotteluihin. Rauhannobelistimme Martti Ahtisaari on sanonut pitävänsä Pekka Haavistoa seuraajanaan ja "todellisena kansainvälisenä osaajana", ja kriisitehtävistään Haavisto on saanut Suomessa myös sotilasansiomitalin. Minulle tuli melkoisesti puun takaa takavasemmalta tiedot Haavistosta. Miten hänestä ei ole puhuttu niin paljoa?

Haaviston kansainvälinen osaaminen alkoi tehdä minuun vaikutusta, mutta perehtyessäni henkilöön myös hänen persoonansa alkoi tehdä vaikutuksen minuun. Hän ei myöskään ole jyrkkä persoona ja hänessä on arvovaltaista karismaa. En ole toistaiseksi kertaakaan nähnyt Haaviston tuomitsevan toisia poliitikkoja tai käyttävän toisia pilkkaavaa retoriikkaa omien agendojensa ajamiseksi. Hän oikeasti tuntuu ymmärtävän, että ihmiset ovat eri mieltä, ja erimielisyydet ratkaistaan keskustelemalla ja yhteistyöllä, ei poteroissa pysymällä.

Erityisesti aloin huomioida, kuinka hän hyvin artikuloidusti ja perustellusti vastaa kysymyksiin ja osallistuu keskusteluihin esimerkiksi vaalitenteissä. Näin esimerkkinä vaikka tämä Ilta-Sanomien juttu, jossa muiden ehdokkaiden paljolti puhuessa onko jalkaväkimiinoista luopuminen hyvä vai huono juttu, Haavisto on se, joka vastaa itse esitettyyn kysymykseen tarkimmin.

Myös Helsingin Sanomien vaalikoneessa oli mielestäni hyvin hienoa, että esimerkiksi juuri Niinistöön verrattuna Haavisto on nähnyt vastauksissaan vaivaa kirjoittaa pitkällisempiä perusteluita ja selvennyksiä näkemyksilleen. Perustellut kannanotot ja halu ilmaista niitä muille on nähdäkseni tärkeää.

Perehtyessäni Haavistoon minun oli opeteltava eroon siitä juurtuneesta ajatuksesta, että kenties äänestäisin Niinistöä. Huomasin, että olin ottanut jo lähtökohdaksi ehdokkaita vertaillessani, että "miksi X eikä Niinistö" enkä missään vaiheessa oikein ollut miettinyt miksi Niinistö. Niinistö oli vain juurtunut minuun. Niinistö oli lähtökohta, josta poikkeaminen piti perustella. Ja ennestään tuntemattoman Haaviston äänestäminen tuntui jokseenkin vieraalta. Mutta kun aloin verrata Haaviston ja Niinistön kokemusta ja persoonaa, minun oli pakko pistää Haavisto ja Niinistö samalle viivalle, ja totesin että saakeli, kyllä sitä Haavistoa pitää äänestää. Muutkin ovat Haavistoon perehtyessään taipuneet Niinistöstä Haavistoon.

Ja entäs kysymys puolueesta? Minulle ajatus Niinistöstä todennäköisenä ehdokkaanani ei ollut mikään kynnyskysymys hänen puolueensa takia. Presidentinvaalit kun ovat henkilövaalit. Samoin jos jollekin ajatus vihreästä ehdokkaasta tuntuu kynnyskysymykseltä, niin olenkin kirjoittanut aikaisemmin miten Haavisto eroaa perinteisestä käsityksestä Vihreistä. Kannattaa lukea!

Jos tämä kirjoitus iskee millään muotoa, niin suosittelen jakamaan sosiaalisessa mediassa.