perjantai 6. tammikuuta 2012

Kirjoitus Sauli Niinistön kannattamisesta - ja Haavistosta


Minä en ole kovin vahvasti puoluepoliittinen henkilö, enkä sinänsä koe mitään tarvetta sitoutua erityisesti mihinkään puolueeseen. Toki eduskunta- ja kunnallisvaaleissa otan ehdokkaan puolueen huomioon, mutta presidentinvaaleissa en hirveästi ajattele ehdokkaan puoluetta, vaan tarkastelen nimenomaan ehdokasta henkilönä, persoonana ja omien mielipiteidensä edustajana.

Vuoden 2006 Niinistön presidentinvaalikampanjan jälkeen on varmaan melko monelle jäänyt ajatus, että Niinistö tulee vuonna 2012 pyrkimään presidentiksi. Tätä on vuosien mittaa vähän väliä spekuloitu mediassa gallupien ja muiden uutisointien yhteydessä. Niinistön ollessa pitkään tällaisen spekulaation alla ajatus hänestä presidenttiehdokkaana - ja presidenttinä - on ehtinyt muhia päässäni paljon enemmän kuin muiden ehdokkaiden kohdalla. En ole äänestänyt eduskunta- enkä kunnallisvaaleissa Kokoomusta, mutta ajatus Sauli Niinistöstä presidenttinä ei kuitenkaan tuntunut pahalta sen muhiessa päässäni.

Minut tuntevat ehkä saattavat vetää pullakahvinsa väärään kurkkuun lukiessaan tämän, mutta tosiaan, en minä ajattele presidentinvaaleja puoluevaaleina. Niinistö ei vaikuta minusta mitenkään äärettömän jyrkältä henkilöltä. Niinistö on politiikassa kokenut ja ulkomaiden kokemusta hänellä on Euroopan pankkialalla. Hänellä on tiettyä arvovaltaista karismaa, jota on tullut myös eduskunnan puhemiehenä toimimisen myötä. Ajatus siitä, että voisin kenties äänestää häntä ikään kuin juurtui päähäni.

Kun muita ehdokkaita alkoi putkahtaa ilmoille, olivat monet minulle joko melkoisen tuntemattomia tai sitten vaikuttivat vain Niinistöä huonommilta vaihtoehdoilta presidentiksi. Paavo Väyrynen ei tunnu nähdäkseni sisäistäneen uutta perustuslakia ja presidentin kaventunutta toimivaltaa, ja hän on minulle ikään kuin jäänne Kekkosen itsevaltaisilta ajoilta, ja mieluummin näkisin presidentin katsovan tulevaisuuteen. Samoin Lipponen tuntuu minulle hieman jäänteeltä vanhoilta ajoilta, ja hänen Itämeren kaasuputken lobbauksensa on mielestäni hieman raskas taakka presidenttiehdokkaalle. Arhinmäki taas on mielestäni eduskunta-areenan tekijä, ja hänen olisi parempi siellä radikaalina nähdäkseni parempi pysyä, kuten aikaisemmin kirjoitin.

Essayah, Biaudet ja Haavisto olivat minulle paljolti tuntemattomia ehdokkaita. Joskus vuosi takaperin pidin hyvinkin mahdollisena, että äänestäisin Niinistöä ja että en välttämättä jaksa alkaa tehdä hirveää selvitystä kuka ehdokas nyt on mitäkin mieltä. Essayahista, Biaudetista ja Haavistosta sitten selvää ottaessani painopisteeni alkoi kuitenkin siirtyä.

Aloin miettiä "Haavisto vai Niinistö?" En Haavistosta ollut paljoa kuullut, hän oli riviharmaa vihreä kansanedustaja, jotain sellaista. Syy, miksi hänestä en paljoa tiennyt ja miksi hän ei paljoa minulle sanonut, selvisikin pian. Hän on lähes vuosikymmenen tehnyt EU:lle ja YK:lle tehtäviä erityisesti maailman kriisialueilla ja osallistunut rauhanneuvotteluihin. Rauhannobelistimme Martti Ahtisaari on sanonut pitävänsä Pekka Haavistoa seuraajanaan ja "todellisena kansainvälisenä osaajana", ja kriisitehtävistään Haavisto on saanut Suomessa myös sotilasansiomitalin. Minulle tuli melkoisesti puun takaa takavasemmalta tiedot Haavistosta. Miten hänestä ei ole puhuttu niin paljoa?

Haaviston kansainvälinen osaaminen alkoi tehdä minuun vaikutusta, mutta perehtyessäni henkilöön myös hänen persoonansa alkoi tehdä vaikutuksen minuun. Hän ei myöskään ole jyrkkä persoona ja hänessä on arvovaltaista karismaa. En ole toistaiseksi kertaakaan nähnyt Haaviston tuomitsevan toisia poliitikkoja tai käyttävän toisia pilkkaavaa retoriikkaa omien agendojensa ajamiseksi. Hän oikeasti tuntuu ymmärtävän, että ihmiset ovat eri mieltä, ja erimielisyydet ratkaistaan keskustelemalla ja yhteistyöllä, ei poteroissa pysymällä.

Erityisesti aloin huomioida, kuinka hän hyvin artikuloidusti ja perustellusti vastaa kysymyksiin ja osallistuu keskusteluihin esimerkiksi vaalitenteissä. Näin esimerkkinä vaikka tämä Ilta-Sanomien juttu, jossa muiden ehdokkaiden paljolti puhuessa onko jalkaväkimiinoista luopuminen hyvä vai huono juttu, Haavisto on se, joka vastaa itse esitettyyn kysymykseen tarkimmin.

Myös Helsingin Sanomien vaalikoneessa oli mielestäni hyvin hienoa, että esimerkiksi juuri Niinistöön verrattuna Haavisto on nähnyt vastauksissaan vaivaa kirjoittaa pitkällisempiä perusteluita ja selvennyksiä näkemyksilleen. Perustellut kannanotot ja halu ilmaista niitä muille on nähdäkseni tärkeää.

Perehtyessäni Haavistoon minun oli opeteltava eroon siitä juurtuneesta ajatuksesta, että kenties äänestäisin Niinistöä. Huomasin, että olin ottanut jo lähtökohdaksi ehdokkaita vertaillessani, että "miksi X eikä Niinistö" enkä missään vaiheessa oikein ollut miettinyt miksi Niinistö. Niinistö oli vain juurtunut minuun. Niinistö oli lähtökohta, josta poikkeaminen piti perustella. Ja ennestään tuntemattoman Haaviston äänestäminen tuntui jokseenkin vieraalta. Mutta kun aloin verrata Haaviston ja Niinistön kokemusta ja persoonaa, minun oli pakko pistää Haavisto ja Niinistö samalle viivalle, ja totesin että saakeli, kyllä sitä Haavistoa pitää äänestää. Muutkin ovat Haavistoon perehtyessään taipuneet Niinistöstä Haavistoon.

Ja entäs kysymys puolueesta? Minulle ajatus Niinistöstä todennäköisenä ehdokkaanani ei ollut mikään kynnyskysymys hänen puolueensa takia. Presidentinvaalit kun ovat henkilövaalit. Samoin jos jollekin ajatus vihreästä ehdokkaasta tuntuu kynnyskysymykseltä, niin olenkin kirjoittanut aikaisemmin miten Haavisto eroaa perinteisestä käsityksestä Vihreistä. Kannattaa lukea!

Jos tämä kirjoitus iskee millään muotoa, niin suosittelen jakamaan sosiaalisessa mediassa.


32 kommenttia:

  1. Nyt odotin enemmän analyysiä Niinistön ja Haaviston meriittien eroista. Tämä oli aika suoranaista Haaviston ylistystä - vähän otsikon vierestä. Aiemmassa kirjoituksessasi tuli esille Niinistön laimeus. Jos sellainen vaivaa liikaa niin sitten Väyrynen mukiposeerauksineen olisi oiva ehdokas.

    VastaaPoista
  2. Analyytikko, tämän kirjoituksen pointti oli lähinnä, miten Niinistö oli juurtunut minulle lähtökohtaiseksi ehdokkaaksi ilman, että varsinaisesti olisin meriittejä seurannut tai vertaillut ehdokkaiden välillä, ja meriittien vertailulla päädyin Haavistoon.

    Mikäli meriittejä vertailee tarkemmin, niin erityisesti ulkopolitiikassa katson Haaviston olevan pätevämpi. Niinistön kokemus painottuu enemmän talous- ja rahapolitiikkaan ja hänen ulkomaan työnsä ovat lähinnä pankki- ja rahoitusalaan liityviä. Kansainvälinen politiikka ja ulkopolitiikka ovat kuitenkin paljon muuta kuin talous- ja raha-asioita, tärkeämpää nähdäkseni on nimenomaan neuvottelutaito ja kinkkiset suhteet maiden välillä, kuten myös Suomen roolin muovaaminen globaalissa maailmassa. Katson Haaviston YK- ja EU-kokemuksen sekä kehitysyhteistyöministerin pestin olevan 2000-luvun maailmanpolitiikassa olennaisempia tekijöitä kuin kokemus rahoitus- ja pankkialalla.

    VastaaPoista
  3. Niin ytimeen osuu tämä, kuin suoraan mun pään sisältä!

    VastaaPoista
  4. Voihan sitä kai noinkin ajatella... Minusta nimenomaan asiakysymyksissä Haavisto ei ole vakuuttanut niin kuin olisin ajatellut...
    Ei kai tässä oikein Niinistölle ole vaihtoehtoa

    VastaaPoista
  5. Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani! Tosin minulla Niinistön sijaan oli pakkomielle naisehdokkaasta, ja koska vahvaa sellaista ei tullut, piti alkaa tutustua muihin ehdokkaisiin. Haavisto on paras!

    VastaaPoista
  6. Henkilövaalit juu, mutta kuinkahan paljon entisiä puoluetovereitaan tulveat presidentit tulevat kautensa aikana nimeämään tärkeisiin virkoihin? Vaikka Haavisto henkilönä vakuuttaakin, niin en kestäisi jos Tynkkynen ja Sumuvuori pääsisivät höheltämään vastuutehtäviin. Vihreissä kun muutoin ei tunnu kovin rationaalista väkeä paljoa olevan.
    Ei sillä, sama ajatus vaivaa muissakin ehdokkaissa. Kunpa voisi luottaa Pekan fiksuuteen.

    VastaaPoista
  7. joo niinistö on kyllä fiksu mies. mulla sama mietintä haaviston ja niinistön välillä käynnissä. mutta mitä ihme toi "kirjastot maksulliseksi" asia nyt on? aika raaka koko laadukkaan kultturin tukemisen vastainen heitto. tylsää. no, silti, hyviä vaihtoehtoja molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli muistaakseni vastaus kysymykseen, kummanko, terveydenhuollon vai kirjastot, hän laittaisi maksulliseksi, jos olisi pakko valita. Eli useimpien mielestä varmasti oikea vastaus noin typerään kysymykseen.

      Poista
  8. Haavisto on fiksu ehdokas - ei epäilystäkään. Toivoisin Haavistoa toiselle kierrokselle Niinistön kanssa koska siten saataisiin järkevää keskustelua aikaan. Muut ehdokkaat ovat minulle aivan eri kastissa. Pysyn itse kuitenkin Niinistön takana. Miksikö? Tulemme kohtaamaan tulevan presidentin kaudella haastavia tilanteita kansainvälisellä tasolla. Haaviston neuvottelutaidoista ja ja fiksuudesta olisi apua, mutta kovassa väännössä luotan silti vielä enemmän Niinistön jämäkkyyteen ja monipuolisuuteen. Voi jos saisikin valita parhaat ominaisuudet molemmista! Toivon Haavistolle hyvää ja ylpeää kampanjaa jotta asiat pääsevät esiin. Ehkä jo seuraava vaali on hänen?

    VastaaPoista
  9. Saman suuntainen, melkein kuin oma ajatukseni, tosin paremmin ilmaistu .
    Itse olen ollut aivan vakuuttunut että henkilövaaleissa ehdokkaani on Sauli Niinistö joten en kovin innokkaasti ruvennut tilannetta seuraamaan. Aloin huomata ehdokkaassani haluttomuutta eikä hän näyttänyt kovinkaan terrierimäiseltä enää, kuten oli aiemmin mielestäni ollut. Muita vaihtoehtoja ei ollut tullut kunnes aloin kuulla ja nähdä millainen ehdokas oli asettunut Vihreiltä. Tarkensin korvani ja terästin katseeni; aloin kokea mielenmuutosta kuunnellessani rauhallista, viisasta, älykkään oloista Pekka Haavistoa. Rupesin olemaan sitä mieltä että tuo mieshän voisi olla presidentti ja häntä aion äänestää. Blogistin kanssa samoin siis käynyt.

    VastaaPoista
  10. Minulle oli suuri pettymys, kun selvisi Haaviston olevan koulutukseltaan vain ylioppilas, eikä hän ilmeisesti ole päässyt yliopisto-opinnoissaan alkua pidemmälle. Toiseksi hän on kansainvälisissä yhteyksissä toistuvasti maininnut yhtenä työkokemuksenaan "Visiting Professor to Bristol University", koska hänet on joskus kutsuttu sinne pitämään 6 kpl tunnin pituisia yleisöluentoja. Ei ole tavatonta poliitikolle, että ilman yliopistokoulutusta pääsee puolueorganisaation kautta etenemään tehtäviin, joista sitoutumattomat maisterit ja tohtorit voivat vain haaveilla. Näin järjestelmä toimii, eikä sille mitään voi, paitsi vapaissa vaaleissa, joissa saa äänestää mielestään pätevintä ehdokasta. Minun maailmankuvassani suomalaisen lainsäädännön huippuasiantuntija eli varatuomari on monin verroin pätevämpi edustamaan nimenomaan Suomea kuin afrikkalaisten heimoriitojen selvittelijä, joka hänkin on tehnyt arvokasta työtä. Näkisin Haaviston mielelläni jatkossakin YK:n erityistehtävissä, ellei hänellä sitten ole tullut katto vastaan siellä juuri puutteellisen koulutuksensa vuoksi.

    VastaaPoista
  11. https://www.facebook.com/niinisto/posts/302375856466522?notif_t=feed_comment Tuolta selviää mistä tuossa kirjastomaksuissa on kysymys. Niinistö vastaa asiasta kysyneelle. MTV3 uutisoinut asiasta viisitoista vuotta sitten hiukan erikoisesti.

    VastaaPoista
  12. Hei taas!

    Haavisto itsekin toteaa, että suurin syy jättää äänestämättä häntä, on hänen vihreytensä. Siinä hän on aivan oikeassa.

    Jos Pekka Haavisto olisi esim Kokoomuksen tai edes vaikka demarien ehdokas, häntä voisi melkein äänestääkin.

    Sikäli, kun presidentti-instituutio edistää, tai sen halutaan edistävän kansallista integriteettiä, olisi vaikea kuvitella asian edistyvän sillä, että vihreät taustajoukot tulisivat lällättämään esim. perussuomalaisille siitä, että vihersuvaitsevaisto on jälleen vallannut yhden merkittävän postin yhteiskunnassa.

    Miten itseään älykköinä pitävältä joukolta ei onnistu älykäs argumentointi niiden kanssa, joilla on hyvin erilaiset mielipiteet? Argumentoinnin tasosta esimerkkinä Kirkko ja kaupunki -lehden adventin ajan pilapiirros perussuomalaisista ja vihersuvaitsevaiston _ilo_ siitä, että _kirkollinen_ lehti julkaisee haistattelua. Nyt kaikki osaavat alatyylin.

    Mitä tekisi fiksu ihminen, että päästäisiin eteenpäin?

    Niinistö on sopiva ehdokas siksi, että hän ei valituksi tullessaan tulisi lisäämään yhteiskunnallista vastakkaisasettelua, toisin kuin Haavisto tai Soini tullessaan valituiksi. Voin aavistaa jonkun ajattelen, että miksi integriteettiä pitäisi suojella, eihän 'Suomen kansa' ole kuin joku sosiologis-hermeneuttinen konstruktio konservatiivien mielessä?
    Kysyn: onko kansan sisäinen vastakkainasettelu parempi, fiksumpi ja rakentavampi vaoihtoehto?

    Toivottavasti Haavisto pääsee kykyjään vastaaviin tehtäviin. Toivottavasti se tehtävä ei ole tasavallan presidentin.

    tervesin,
    Ylermi

    VastaaPoista
  13. Tätä keskustelua seuraillessani, tekee mieli esittää jälleen peruskysymys, jota ihmiset käsittääkseni pohtii:

    Pitäisikö Suomen muuttua nykyisestä tilanteestaan?
    Mihin suuntaan?

    Valtionpäämies on tärkeä nimenomaan brändin luomisessa, niin maailmalla kuin omien kansalaistensa keskuudessa.

    VastaaPoista
  14. Haaviston ulkopoliittinen kokemus on etelästä. Suomi on kuitenkin Pohjoismaa ja tiiviissä yhteydessä Venäjään. Kun asiaa tarkastellaan Venäjän näkökulmasta, asioiden hoitaminen hankaloituu merkittävästi, jos Haavisto on pressana. Venäläiset ajattelevat erilailla asioista ja tämä on erittäin tärkeä asia. Kekkone sanoi joskus, että viisautta on pitää ystävät lähellä ja viholliset kaukana. Tämä pätee edelleenkin, vaikka kuinka olisimme kehitysmaaihmisiä.
    Väyrynen on paras tae, kun luodaan merkittäviä suhteita Venäjään.

    VastaaPoista
  15. Lainaus nimimerkiltä Anonyymi: "...Niinistö on sopiva ehdokas siksi, että hän ei valituksi tullessaan tulisi lisäämään yhteiskunnallista vastakkaisasettelua,..."

    Höpöhöpö. Edellisissä presidentinvaaleissa niinistön vaalikampanjan tunnushan oli tuo hokema, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. "Presidenttiehdokas" niinistö repi tukijoukkoineen äänestäjät tiukasti kahteen leiriin loanheittokampanjallaan, joka kuitenkin ja onneksi kääntyi itseään vastaan ja parempi vaihtoehto voitti.

    Niinistön koko ura on vastakkainasettelua; hän on ollut viimeisen 20 vuoden aikana luomassa verohelpotusautomaattia, tosin yhdessä lipposen kanssa, poliittiselle eliitille ja sen lakeijoille,yläluokalle sekä pääomakeinottelijoille. Kaikki se on tehty keski- ja pienituloisten, työttömien, eläkeläisten ja muiden vähävaraisten kustannuksella. Kuvitteletko Anonyymi todella, että tämä höpötys Työväen presidentistä ja vastakkainasettelun ohi olemisesta oli muuta kuin tyhjää jargonia, jota toistettiin kuin mantraa toivoen, että jotkut houkat sen jopa uskoisisvat.

    Näissä vaaleissa näemme väsähtäneen niinistön, jolla on entistä vähemmän sisältöä, sanomaa ja muuta annettavaa kenellekään kuin säälittävä haamu menneisyydestä.

    VastaaPoista
  16. Olen myös ollut "Niinistö - tietenkin!" -ihminen. Tietystä syystä aloin tutustua ainoan vähänkään mahdollisen vaihtoehtoni, siis Haaviston, meriitteihin, ja onhan niitä. Mutta jotain hänen rauhanrakentaja-asiantuntijan imagostaan kertoo se, että siitä ei ole kerrottu, ts. ei ole ylittänt uutiskynnystä likimankaan sillä tavoin kuin Ahtisaaren toimet maailmalla aikoinaan. Haavisto on fiksu, pohdiskeleva ja perusteleva älykkö. Mutta presidentti??? Jaa-ah... Mielestäni näinä omituisina aikoina kannattaa antaa painoarvoa kansainvälisen talouspolitiikan tuntemiselle, ja sitä Niinistöllä on. Entä Haavistolla? Minua viehättää Ninistön jämäkkyys kontra Haaviston pehmeys. Minua kiukuttaa asiaton lyöminen kenen tahansa ehdokkaan kohdalla. Esimerkki tämmöisestä on Niinistön "kirjastot maksullisiksi" -lausunto puolentoista vuosikymmenen takaa, ajalta, jolloin samaa pohdiskeli moni muukin poliitikko. Vain näkemällä hieman vaivaa selviää, että lausunto on vanha. Kovin tarkoitushakuista kaivaa se nyt esiin kuin uutena asiana. Summa summarum: luulenpa pysyväni Niinistön kannalla. Siis luulenpa. Jätän vielä oven raolleen...

    VastaaPoista
  17. Vaikka toki talousasiat ovat nykyään tärkeitä, niin kannattaa muistaa että erityisesti EU:n talousasiat eivät ole presidentin heiniä, vaan uuden perustuslain mukaan kuuluvat pääministerille. Ainoastaan EU-asioiden ulkopuoliset talousasiat ovat presidentin heiniä ja nämäkin talousasiat ovat paljon neuvottelukysymyksiä, ja neuvotteluissa Haavisto on nimenomaan kunnostautunut.

    VastaaPoista
  18. Niinistöstä: hän on monelle jäänyt todellakin "itsestäänselväksi" vaihtoehdoksi. Mutta niinkuin joku viisas jossain kahvipöydäsä mainitsi: Niinistö ei vielä ole sanonut mitään omaa, ei mitään mitä joku muu ei olisi jo sanonut... Toivottavasti suomalaiset osoittavat olemansa muutakin kuin laumaeläimiä näiden pressanvaalien myötä!

    VastaaPoista
  19. Olen Ylermin kanssa samoilla linjoilla. Suurin syy olla äänestämättä Haavistoa on hänen kannattajansa.

    VastaaPoista
  20. Vaan repäisikö Haavisto pesäeroa kannattajiinsa viimeisimmällä lausunnollaan? Mitäs mieltä Ylermi on?

    VastaaPoista
  21. Ihan pakko täältä puun takaa kommentoida anonyyminä.
    Mulla on ollut samanlainen kanta aikaisemmin, eli Niinistö (ellei joku muu perustellusti vakuuta). Rupesin miettimään Haavistoa.
    Suurin osa kavereistani on kertoo kannattavansa Haavistoa ja että minunkin pitäisi pohtia asiaa. Ja pohdinkin.
    HS:n vaalikoneen mukana oli henkilötietoja.

    Haluanko presidentiksi pelkän lukion käyneen, vihreän homoseksuaalin sivarin?
    Saa esittää prkleen hyvin mielipiteensä jos aikoo Niinistön ohi.

    VastaaPoista
  22. Ei Mannerheimkaan tainnut olla kuin lukion käynyt ja sen jälkeen maailmalla kokemuksensa saanut, aivan kuten Haavisto.

    Myöskään Halonen, Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kyösti Kallio, Ryti eikä Paasikivi olleet suorittaneet asevelvollisuutta.

    Haaviston pätevyydestä olen kirjoittanut tämän tekstin:
    http://kaikki-elamasta.blogspot.com/2012/01/haaviston-patevyys-on-fakta_12.html

    Jos vihreys mietityttää, voit lukea tämän:
    http://kaikki-elamasta.blogspot.com/2011/12/ei-ainakaan-vihreaa-presidenttia.html

    Jos seksuaalisuus mietityttää, voit lukea tämän:
    http://kaikki-elamasta.blogspot.com/2011/12/mietityttaako-homoseksuaali.html

    VastaaPoista
  23. Haluan myös pohtia lyhyesti anonyymisti.
    "pelkkä ylioppilas"
    Vaikka olen itse akateeminen, minulla on duunariperhetausta ja ei-akateeminen puoliso, ja töitä teen pääosin ei- akateemisten kanssa ja alaisena. En voi mitenkään hyvällä omallatunnolla sanoa että vain muodollinen koulutus tuo tai osoittaa pätevyyttä, viisautta, osaamista tai älykkyyttäkään. Kunkin kohdalla sen osoittavat teot ja kannanotot. Mielestäni on äärimmäistä snobismia arvottaa ihmisiä titteleiden perusteella, ja edustaa luokkayhteiskuntaa jota en pidä tavoiteltavana. Kaikki työ on arvokasta.

    "vihreä"
    Vihreän puolueen taakkana ovat kieltämättä ääriainekset, mutta niitä on valitettavasti joka puolueessa. Yritän osoittaa niitä kaikkia ääri-ilmiöitä kohtaan samaa ymmärrystä kuin Haavisto näyttää osoittavan. Tietääkseni hän ei edusta äärimielipiteitä, mikä taitaa olla äärivihreille kova paikka.

    "homoseksuaali"
    Henkilökohtaisesti mielestäni ehdokkaan yksityiselämä ei edes kuulu minulle, enkä ihan jaksa ymmärtää miksi homoseksuaalisuus on niin monille mörkö. Tähän minulla ei ole mitään argumenttia kun ongelma on minulle aivan vieras. Ehdokkaiden perhe-elämät vaikuttavat varsin myrskyttömiltä ja minusta se antaa hyvän taustan vaativan tehtävän hoitamiselle.

    "sivari"
    Olen itse pasifisti, mutta Haavisto on saanut minutkin ajattelemaan asioita uudella tavalla korostaessaan rauhanturvaamisen arvokkuutta. Joudun tarkistamaan omaa kantaani aseen kantamista hyväksyvämpään suuntaan. Yhteiskuntaa voi palvella monilla tavoilla. Suurin osa naisistakaan ei käy armeijaa ja kaipa hekin kelpaisivat presidentiksi. Arvostan henkilöä joka asettuu alttiiksi henkilökohtaisesti hyvin vaarallisissa maailmankolkissa. Minusta ei olisi siihen minkään työn takia.

    Lisäisin vielä että monelle on liian suuri kynnys äänestää myös naista, ja monelle naista äänestäneelle äänestää miestä. Haaviston kohdalla tämäkään ei minusta ole este koska hänen arvomaailmansa ei myöskään näytä sisältävän piiloarvoja, jotka arvottavat ja erottelevat ihmisiä mies-nais -akselilla.

    Kirkkoon kuuluminen
    Lisään tämänkin vaikka yllä sitä ei mainittu.
    On loukkaavaa arvottaa ihmisiä myöskään sen perusteella kuuluvatko he johonkin uskontokuntaan tai erityisesti luterilaiseen kirkkoon. Uskonvapauden hengessä tulisi ymmärtää että ihmisen uskomukset tai arvot voivat olla myös yksityisiä eikä niitä ole tarpeen tai halua harjoittaa joukoissa tai muodollisesti sovitulla tavalla. Tällaisillakin ihmisillä on arvoja ja etiikkaa, niin vaikeaa kun se monelle näyttääkin olevan ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ehdokkaiden perhe-elämät vaikuttavat varsin myrskyttömiltä ja minusta se antaa hyvän taustan vaativan tehtävän hoitamiselle."

      Itseäni kyllä vähän arveluttaa, onko Haaviston pahoinpitelystä ja rattijuopumuksesta tuomittu puoliso sopiva edustamaan Suomea. Hyväksyisittekö Jenni Haukiolta samaa? Mielestäni homous ei anna mitään erivapauksia käyttäytyä huonosti. Toki voi olla niinkin, että Jennin tahroista ei ole kirjoitettu...

      Poista
  24. En ymmärrä tuota puhetta koulutustaustasta. Haavisto aloitti yliopisto-opinnot, mutta keskeytti ne kiinnostavien työtehtävien vuoksi ja on siitä eteenpäin jatkanut työn tekemistä asioiden parissa, jotka hän on kokenut tärkeiksi.

    Onko jollain tutkinnolla sitten niin paljon merkitystä? Sellaistahan kysytään tai vaaditaan työpaikkailmoituksissa, mutta on olemassa näitä Haaviston kaltaisia toimijoita, jotka aktiivisesti omilla taidoillaan työllistävät itse itsensä ja näyttävät osaamisensa käytännössä. Sellaiset ovat esimerkillisiä johtajatyyppiä.

    Tuo Bristolin jakso, josta Haavisto johdonmukaisesti on kutsunut itseään suomenkielisissä CV:ssään vierailevaksi luennoitsijaksi (ja Suomen Kuvalehti ainoana väärinkäännettynä vierailevaksi professoriksi) lähti Haaviston muistaakseni Balkanille tehdyn työn arvostuksesta.

    Haavistolla on kyky tarttua sellaisiin ongelmakohtiin suomalaisessa yhteiskunnassa, jotka vaativat presidentillistä arvojohtamista, jonka lisäksi hänellä on erinomainen ulkopolittiinen kokemus lähimaiden kuin kaukaisempienkin maiden sekä suurvaltojen parissa henkilökohtaisella tasolla - ja ulkopolitiikkahan on presidentin tontti.

    Haaviston homous ei ole ollut mikään este ulkopolitiikassa, vaikka hän on tehnyt yhteistyötä, neuvotellut ja osallistunut prosesseihin maissa ja sellaisten ihmisten parissa, jotka uskontonsa mukaisesti mieluiten tappaisivat homot. Miettikää rohkenesitteko itse?

    Päädyin itse Haavistoon pelkästään sillä, että kaikki muut karsiutuivat pois.

    VastaaPoista
  25. Hyvää tekstiä, pidin sen lukemisesta. Itselläni oli oikeastaan aluksi valinta vain kahden välillä, Arhinmäen ja Haaviston. Niinistöä ja muita (lainatakseni kansan käyttämää termistöä) "kokeneempia" ehdokkaita en edes viitsinyt harkitsemaan. Tiedän kyllä heidän kantansa, olen ottanut selvää asioista enkä vain sokeasti osoita sormella että "hyi ei tuota".

    Vaalikone ehdotti Haavistoa, mutta Arhinmäki vaikutti kiinnostavammalta. Myöhemmin olen kuitenkin tullut tulokseen, että Arhinmäki on myös mielestäni parempi eduskunnassa. Haaviston kokeneisuus kansainvälisissä tehtävissä taas sopii täydellisesti presidentintehtäviin.

    VastaaPoista
  26. Pahoittelen yksityiskohtiin menemistä, mutta selventäisitkö miten artikulaatio tekee ehdokkaasta paremman? Ulosanti toki on tärkeätä mutta selventäisitkö mitä tarkoitat seuraavalla lauseella "Erityisesti aloin huomioida, kuinka hän hyvin artikuloidusti ja perustellusti vastaa kysymyksiin ja osallistuu keskusteluihin esimerkiksi vaalitenteissä. "

    Lainaus wikipediasta: "Artikulaatio on ihmisen tapa ääntää sanoja. Yleensä esiintyjiltä odotetaan hyvää artikulaatiota eli selkeää puhetta. Vastaavasti epäselvää ja mumisevaa puhetta kutsutaan huonoksi artikuloinniksi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin omaa kieltäni käyttän voisin pahoitella, etten artikuloinut itseäni hyvin!

      Kyseessä oli siis tahaton anglismi. Englannissahan articulate tarkoittaa myös sitä, että osaa ilmaista ajatuksensa selkeästi ja tehokkaasti, eikä viittaa vain ääntämiseen. Se viittaa myös siihen, että osaa muodostaa helposti ja hyvin ymmärrettäviä virkkeitä, jotka kiteyttävät ajatukset hyvin.

      Poista
  27. Olen itse vihreän puolueen jäsen. Moni on minullekin viestinyt, että Haavisto olisi parhaalta vaikuttava ehdokas, "mutku se on vihreä".

    Haavisto ei tietenkään kuulu vihreään puolueeseen enää presidenttinä, suomalaisen perinteen mukaisesti. Mutta toki sitä miettii, mietin paljon vihreästä taustasta ponnistanut presidentti tukisi puoluetta. Jos katsotaan demareiden loivaa liukua alaspäin, niin ei se tunnu ainakaan mikään voittoautomaatti olevan. Presidentti ei tee puoluetta eikä sitä pelasta.

    Arvelenkin, että vaikutus olisi itse asiassa toisinpäin. Suomalaisen vihreyden kovasta Koijärven ytimestä lähtöisin olevan Haaviston nousu presidentiksi (tai edes toiselle kierrokselle) olisi minusta raskaan sarja signaali siitä, millaisia vihreitä kansa on valmis hyväksymään.

    Sellaisia, jotka menevät kahville Hakkaraiselle, ilmaisevat tarvittaessa oman puolueen linjasta poikkeavankin mielipiteensä julkisesti eivätkä provosoidu tai demonisoi eri mieltä olevaa. Haavisto näyttää, että mielipiteiden muuttajaksi tarvitaan enemmän tekoja. Sellaisia, jotka ehkä mediasta näyttävät radikaaleilta, mutta ovat oikeasti ja oikeiden ihmisten kesken ihan normaaleja: "Mennäänkö kahville juttelemaan siitä?"

    Koska oma kaveripiirini on vihreähköstä yleisväristä huolimatta hyvin monipuolueellinen, on itseni aina ollut vaikeaa nähdä puoluetta kenekään yksittäisen ihmisen kautta. Yritän myös olla leimaamatta ihmistä hänen puoluetaustansa vuoksi: erinomaisen fiksu perussuomalainen antaa minulle usein kyydin kotiin kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen, on biotalouden kannalta hyvin visionäärisiä keskustalaisia, kokoomuslainen kh:mme pj pyrkii hienosti etsimään konsensusta ja vasemmalta löytyy tolkun ihmisiä sekä kotikunnasta että fb:n kaverilistalta, noin esimerkiksi.

    Vaikka olen aina sympannut puolueista nimenomaan vihreitä, olen itse vuosien mittaan äänestänyt presidentinvaaleissa muistaakseni ainakin keskustalaista, demaria ja kokoomuslaista. Toisella kierroksella on ollut tietysti sattuneesta syystä ollut ihan normaalia äänestää muuta kuin omaa puoluetta. Nyt moni ihminen, jolle ensisijainen oma puolue olisi joku muu, miettii äänestävänsä siitä huolimatta Haavistoa. Ja minusta tekee siinä ihan oikein.

    VastaaPoista
  28. Hirvean mielenkiintoinen teksti. Itse olen hieman etaisyydelta seurannut Niiniston loistavaa markkinointia ja hanen kampanjansahan on epasuorasti jatkunut kokonaiset kuusi vuotta. Han on ollut saannollisesti esilla mediassa ja han on todella onnistuneesti saanut nimensa jokaiseen suomalaiseen kotiin. Hanen kampanjabudjettinsa liikkuu yli miljoonassa eurossa kun Haavistolla on (presidenttiehdokkaaksi) vaatimattomat 250 000e, eli neljannes Niinistosta. Siihen nahden Haavisto on tehnyt tosi kovan kampanjatyon ja kenttana on vahvasti toiminut myos netti.

    Niiniston tapa markkinoida itseaan on tullut tutuksi maailmalla jo aiemmin - han on rakentanut itselleen nimea palloliiton kautta ja taman viimeisen kuuden vuoden aikana mediassa on ollut esilla mm se, etta hanesta tuli isoisa ja hanen haistaan uutisoitiin myos nayttavasti. Kirjoittipa han tassa valissa kirjankin, antoi satoja haastatteluita ja putkahti uutisotsikoihin sutjakkaasti milloin mistakin kulmasta. Vaikka nama eivat valttamatta ole sellaisia asioista, jotka mieltaisi vaikuttamaan presidenttiehdokkaan kannatuslukemiin, niin mita enemman saulia kuulee ja nakee, sita enemman hanesta pitaa - jos ei ole poliittisesti aivan eri puolella sfaaria ja tietoinen omista ja saulin poliittisista nakemyksista.

    Se, etta paatit aanestaa Niinistoa ja mielen muuttaminen oli yllattavan vaikeaa, on juuri se mihin talla markkinoinnilla on pyritty. Saulista on pyritty tekemaan Sake ja Sauli, ei Niinisto, vaan sellainen kansanisa, josta kaikki tykkaa. Kaikki katsovat hymyillen Saulia ja ovat jo tyytyneet siihen ajatukseen, etta hanet sitten jonain paivana aanestetaan presidentiksi. Kuusi vuotta sitten oli ihan varma juttu, etta Sakke on pressa 2012, puoli vuotta sitten oli viela melko varma, etta edes toista kierrosta ei tarvita. Markkinoinnilla on jarkevasti pyritty juuri siihen, etta aiheutetaan kognitiivista dissonanssia aanestajissa. Kun me ollaan jo paatetty, etta sauli on ihana, on meidan vaikea kyseenalaistaa sita ja aanestaa sittenkin jotakuta muuta. Kun kaikki muut ehdokkaat uhkaavat nakemystamme Saulin hyvyydesta, emme edes yrita etsia muista ehdokkaista hyvia puolia, vaan keskitymme perustelemaan itsellemme ja muille miksi Sauli on parempi.

    Nain psykologian opiskelijan nakokulmasta tarkkailtuna.

    VastaaPoista
  29. Psykologian opiskelija voi myös miettiä, onko tämä todellisuudessa ilmiö, joka koskee vain Niinistöä. Niinistön me kuitenkin tiedämme pitkän ajan takaa, ja kaikille on tullut vuosien varrelta selväksi hänen puutteensa ja vahvuutensa. Mutta entä uusi tulokas, joka ei monillekaan ollut entuudestaan tuttu? Tätähän voisi verrata ihastumiseen - uudesta ihmisestä huomaa vain hyvät puolet, ja huonot sivuuttaa. Aika kuluu, ja sitten tajuaa, ettei se ollutkaan niin täydellinen ihminen. Suosittelisin, että lukisit kirjallisuutta poliittisesta äänestyskäyttäytymisestä.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi elämääni!