keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Me ja muut


Espanjassa julkaistiin viime vuonna hätkähdyttävä tutkimus (Joss, Krieger, et al 2011): Maahanmuuttajien takia Espanjassa surmataan päivittäin kaksi ihmistä, ja maahanmuuttajien takia päivittäin vielä useampi joutuu pahoinpidellyksi ja siten sairaalaan. Maahanmuuttajien lisääntyminen on myös tutkimuksen mukaan syypää siihen, että kantaväestö Espanjassa on alkanut tehdä enemmän itsemurhia.

Soittaako kelloja? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Miten meidän Suomessa pitäisi tähän suhtautua? Paljon kysymyksiä, paljon pohdinnan aihetta, enkä tiedä mitä ajatella. Luulen kuitenkin, että ylläoleva tutkimus antaa maahanmuuttokriitikoille lisäsyytä puuttua maahanmuuttoon myös Suomessa. Jos joku mamukriittinen tuohon tutkimukseen on törmännyt, niin taatusti hän siitä huolestuu.

Paitsi kun pitää tunnustaa jotain. Keksin tuon ensimmäisen kappaleen tutkimuksen ja kaikki luvut täysin päästäni. Ne ovat täyttä fiktiota. Maahanmuuttokriittisiin tuo ensimmäinen kappale varmaan tuntui hyvin varteenotettavalta uhalta. Mutta loppujen lopuksi se maahanmuutto tuntui vahvalta uhalta, koska aiheuttajana nähdään muut, ei meitä.

Ihmisillä nyt vaan on taipumus jaotella joukkoja "meihin" ja "muihin". Ihmisillä on myös taipumus suhtautua varauksella muihin, olla taipuvaisia näkemään muut syyllisinä ja olla taipuvaisia keskittymään vain muiden tekemisiin.

Ei pelkästään maahanmuuttokeskustelu, vaan hyvin iso osa politiikan kysymyksistä perustuu jaotteluun meistä uhreina ja kärsijöinä, ja muista syyllisinä ja uhkatekijöinä. On rikas Suomi, jonka vaurautta uhkaavat kreikkalaiset. Suomen itsemääräämisoikeutta uhkaavat EU-komissaarit. Toisaalta tarvittaessa ajatellaan, että on sivistynyt EU, jota uhkaavat barbaariset muslimimaat. Tai sitten ovat tavalliset heterosuomalaiset, joiden perheinstituutiota uhkaavat homot ja lesbot parisuhteinen. Ja meillä on suomenkieliset, joita uhkaavat ruotsinkieliset. Näistä asioista on helppo puhua, koska voimme syyttää muita ja puolustaa meitä.

Siinä missä tämän merkinnän ensimmäinen kappale oli täyttä fiktiota, niin fakta sen sijaan on, että Suomessa alkoholisairaudet ovat työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy, ja tappavat yli viisi suomalaista päivässä. Alkoholisairauksien takia yli viisikymmentä suomalaista päätyy sairaalaan, joka päivä. Lisäksi suomalaiset ovat itsemurhaajien huippumaita maailmalla: joka päivä pari-kolme suomalaista tekee itsemurhan. Meillä on myös kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria, joita jää lisää päivittäin sairaseläkkeelle. Ja ympäristöongelmathan, kuten ilmastonmuutos, vasta vakavia ovatkin, uhaten miljoonien ihmisten henkeä ympäri maailmaa.

Nämä asiat unohdetaan tai sivuutetaan melko helpolla. Syy on hyvin yksinkertainen: aiheuttajana eivät ole muut, vaan myös me. Edellisen kappaleen ongelmista emme voi noin vain osoittaa sormella muita. Niistä ongelmista on hyvin vaikea puhua, koska meidän pitäisi katsoa myös itseämme ja omaa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme peiliin, nostaa itsekritiikki pöydälle ja muuttaa omia toimintatapojamme, omaa kulttuuriamme ja omaa yhteiskuntaamme.

Maailma ei valitettavasti ole niin yksinkertainen, että sen ongelmien uhrit ja syylliset saataisiin helposti jaoteltua meihin ja muihin. Todellinen maailma ei noudata meidän inhimillistä taipumustamme vetää rajoja ja lokeroida. Ja todelliset ongelmat eivät ole sellaisia, jotka aiheutuisivat aina jostain muista. On helppo huolestua kuinka muiden maahanmuutto uhkaa meitä suomalaisia ja muiden homoliitot meidän heteroperheinstituuttia, mutta on vaikeampi toimia, kun meidän itse aiheuttamamme ilmastonmuutos uhkaa kaikkia. Myös me itse voimme aiheuttaa todellisia ongelmia, mutta meidän on hyvin vaikea kohdata sitä totuutta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi elämääni!