Saapuminen Goaan

Delhi-piehtarointimme jalkeen olemme viimein saapuneet Goaan Intian lansirannikolle!

Aivan sattumalta toisena paivanamme taalla sattui olemaan hindujen juhlapaiva, holi, jolloin intialaiset unohtavat tabut ja normit ja pitavat hauskaa, juovat ja massailevat ja ennen kaikkea kadulla heittelevat toisiaan kirkkailla varijauheilla. Kavelimme vain hetken paakatua, ja saimme osaksemme raikuvaa kirkkaankeltaista, pinkkia, sinista, violettia, vihreaa ja ties minka varisia jauheita. Suurin piirtein tahan tapaan. Kaikki nauroivat kaduilla ja siella sun taalla ihmiset tanssivat. Ja Goa on viela hillitty alue taman suhteen. Jos me kaksi lansimaalaista olisimme olleet Pohjois-Intiassa holin aikaan, olisimme olleet taysin varin peitossa.

Ilmasto on taydellisen sopiva. Paivalla voi varjossa juoda intialaista Kingfisher-olutta ja katsoa rantamaisemia ja illemmalla seikkailla rannoilla ja kallioilla. Goa on tietaakseni Portugalin siirtomaa pitkalle 1900-luvulle, ja se nakyy taalla hyvin hauskalla tavalla. Katolisia kirkkoja on melko paljon, ja tavallisilla kaduilla ja puodeissa on pienia katolisia alttareita ja risteja, joissa on kukkaseppeleita. En ole ikina kaynyt missaan latinalaisen amerikan maassa, mutta Goa, tai ainakin Arambol Pohjois-Goassa vaikuttaa aika paljolti yhdistelmalta latinalaista amerikkaa ja intiaa. Intialaista arkkitehtuuria ei ole missaan, sen sijaan taalla on varikkaita vanhoja lansimaalaistyylisia taloja maalattuna pinkilla, sinisella, keltaisella ja vihrealla.

Ja kaiken taman valissa kasvaa kookospalmuja siella sun taalla huojumassa tuulessa. Tama Arambolin ranta jatkuu silmankantamattomiin etelaan, ja pohjoisessa on suuri kallio, jonka rinteita kiemurtelee pieni polku, jossa kookospalmut, laavakivesta vuollut portaat, kulkukoirat, suitsukkeilta tuoksuvat kojut ja rinteilta auringonlaskuun avautuvat ravintolat muodostavat oman pienen maailmansa. Fiilis on oikeastaan hyvin paljon kuin vanhan ajan merirosvokyla. Mieleeni tulee myos hyvin paljon Monkey Island -sarjan pelit, varsinkin illalla kun meri kuohuaa rantakallioilla lepaavia ravintoloita vasten ja kookospalmuja valaisevat taysikuu ja pienten ravintoloiden varikkaat tuulessa heiluvat valot. Tama kuva ehka osittain vangitsee paikan henkea.

Tanaan joimme juuri nailla kalliorannoilla rommia ja fiilistelimme alla kuohuvaa merta. Istuessamme siina todistimme myos kookospahkinan putoamista! En tieda, onko se tavatonta, mutta tuntui kuitenkin absurdilta nahda, etta kookokset oikeasti kasvavat luonnossa kuin rikkaruohot ja pudottelevat pahkinoita sinne sun tanne. Illemmalla menimme rinteilla ja kallioilla mutkittelevaa polkua pitkin kohti pohjoista, jossa on pieni ranta parilla ravintolalla, ja laguuni rannan takana. Sadekaudella laguunista laskee joki mereen, mutta nyt kuivana kautena laguuni on enemmankin vain lampi. Otimme myos valokuvia tahtitaivaasta, joka nakyy tausikuusta huolimatta hyvin kirkkaana.

Talla hetkella kun kirjoitan tata, kello on kymmenen illalla taalla, ja olen hieman hiprakassa, joten ilmaisuni ei ole valttamatta kovin hienoa, mutta piti paasta kaikesta huolimatta akkia kirjoittamaan tasta.