maanantai 6. helmikuuta 2012

Mitä vaaleissa tapahtui? - Jälkipuintia Haaviston kannattajalta


Onnea Sauli Niinistölle huikeasta vaalivoitostaan, näin alkuun.

Olen melkoisen kovaa ääntä tässä blogissa pitänyt Haavistosta, ja vaalien aikana blogini näyttökerrat räjähtivät lähes 250 000 tuhanteen. Aikamoista, ja kiitos lukijoille!

Mitkäpä ovat omat fiilikseni näin vaalien jälkeen? Tietenkin olen pettynyt ja harmittaa. Mutta niin pitääkin. Eihän vaaleissa äänestetä sen perusteella, että pelkää pettymystä ja harmia kun omaa ehdokasta ei valita. Vaaleissa äänestetään sen perusteella, kenet haluaa valituksi, ja niin minä tein. Pettymys on vain osoitus siitä mihin oikeasti uskoin ja mitä oikeasti toivoin, eikä minua hävetä se, mihin oikeasti uskoin ja oikeasti toivoin. Ylpeä minä siitä olen.

Toisekseen olen myös erittäin tyytyväinen näihin vaaleihin nimenomaan Haavisto-ilmiön takia. Olen ollut pitkään kansalaisjärjestöhommissa ja Suomessa kansalaisjärjestöillä on kovin usein ongelmana se, etteivät suomalaiset lähde liikkeelle heitä mietityttävien asioiden takia. Suomalaisille demokraattiset oikeudet ovat enemmänkin vain äänestämistä kuin kansalaisaktiivisuutta ja sananvapauden käyttöä. Haaviston kampanja oli valtavan ihana poikkeus siihen mitä olen tottunut näkemään.

Luulen, että yhdessä jos toisessakin suomalaisessa kansalaisjärjestössä nähdään vain utuisia haaveita siitä, että yksityiset suomalaiset ihmiset alkavat omaehtoisesti tuottaa yllin kyllin kampanjamateriaalia, asettaa itse banderolleja omiin ikkunoihinsa, tehdä videoita itse youtubeen ja niin edelleen. Näin kansalaisjärjestöaktiivina voin sanoa, että jokainen presidentinvaaleissa aktivoitunut ansaitsee olla erittäin ylpeä itsestään. Demokratia on muutakin kuin äänestämistä, ja meistä jokaisesta itse kukin laajensi käsitystään mitä demokraattinen vaikuttaminen itse asiassa on.

Kolmannekseen olen eräällä tapaa erittäin innoissani myös Haaviston saamista luvuista. Faktahan on, että Niinistö on saanut osakseen ennennäkemätöntä kansansuosiota presidentiksi jo kolmatta vuotta. (Tässä vaikka muutamia juttuja: Iltalehti 2009, Yle 2009Yle 2010, Wikipedian kokonaiskataus). Joissain gallupeissa spekuloitiin, ettei toista kierrosta edes tarvita, sillä Niinistö voittaa jo ensimmäisellä kierroksella. Syy Haaviston suureen tappioon kakkoskierroksella ei siis selviä katsomalla vain Haavistoa: Niinistö oli jo ennen Haaviston ehdokkuutta erittäin suosittu ehdokas.

Toisin sanoen ei pidä lähteä ajattelemaan, että Haavisto hävisi vain koska on homosivarivihreäkasvissyöjä. Hän hävisi myös koska hänen vastaehdokkaansa oli jo ennestään niin suosittu. Ja siksi mielestäni erityisen siistiä onkin, että kaikista ehdokkaista kakkoskierrokselle Niinistön kanssa pääsi Haavisto.

Ajatelkaa nyt hetki, oikeasti ajatelkaa.

Lipponen on kaksinkertainen pääministeri ja suurpuolueen ehdokas. Väyrynen on myös neljänneksi suurimman puoleen ehdokas ja nelinkertainen ulkoministeri. Soinin puolue sai valtavan suosion viime eduskuntavaaleissa ja on kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtaja. Ja sitten takavasemmalta tulee kirkkoon kuulumaton kasvissyöjähomosivari, vihreäkin vielä, ja vaikka hävisikin Niinistölle, niin jumaliste tämä tyyppi voitti kuitenkin suurempien puolueiden isot pamput.

Okei, aivan taatusti Haaviston tappiolukuihin Niinistöä kohtaan vaikutti ainakin jonkin verran myös homous, sivarius, vihreys jne. seikat, mutta ajatelkaa hetki miten paljon Suomi on kuitenkin muuttunut. Voisimme keskittyä ajattelemaan vain niitä kiviä kengissä ja miten ennakkoluuloja vielä on, mutta itsekin punavihreänä homosivarina minua kyllä ihastuttaa että ylipäänsä on kengät, että ennakkoluuloista huolimatta tuollaiset asiat eivät ole enää niin suuri ongelma, että estäisivät pääsyä pressanvaalien kakkoskierrokselle.

Haluan nyt siis vain muhia siinä tyytyväisyydessä, että paljon ennakkoluuloja on Suomessa kadonnut vuosikymmenten myötä, ja että suomalaiset vaaleissa uskaltautuivat ottamaan kantaa myös vaalikopin ulkopuolella, uskalsivat seistä ajatustensa takana ja uskalsivat kertoa mistä välittävät. Muistimme taas mitä demokratia mahdollistaa.

17 kommenttia:

  1. Loistava kirjoitus taas. Ehkä ensi vaaleissa sitten.

    VastaaPoista
  2. Olen täysin samaa mieltä ja siis edelleen hurmiossa :)

    VastaaPoista
  3. Laitapa tämä Uudensuomen Puheenvuoroon. Siellä persuilla on menossa melkoinen hehkutus Haaviston superhäviöstä. Pelkäävät jo kunnallisvaaleja ja näyttävät aloittaneen jonkinlaisen kampanjan. Jotenkin huvittavaakin tuo.

    VastaaPoista
  4. Topias, kiitos. Tämä kirjoitus oli oivaa balsamia haavoille, ja jos totta puhutaan, niin ei tämä tappio nyt niin kirpaisevalta enää tunnukaan. Häviämisestä on opittava. Se tekee meistä ihmisinä kypsempiä kohtaamaan menetyksiä. Tappiossa on voiton siemen.

    VastaaPoista
  5. Ei syytä sivuuttaa sitä tosiasiaa, että yksi Haaviston menestyksen syistä oli, että hän on "homosivarivihreäkasvissyöjä". Hän "voitti" ja hävisi merkittäviltä osiltaan tästä syystä. Ilman tätä ominaisuutta ehdolla olisi ollut harmaa, sivistynyt keski-ikäinen ja ihan asiallinen mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjoo, mutta luulen Suomessa olevan vielä niin, että homosivarivihreäkasvissyöjä on enemmän taakka kuin etu. Internet-keskusteluiden perusteella se on enemmälti ollut taakka.

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu, vain toinen voi voittaa ja toinen on se toinen ;) Siitä homoudesta vielä, että kyllä se on hämmästyttävällä tavalla ja jatkuvalla syötöllä otettu esille myös median taholta. Oikein piinallista katsottavaa a-studion tämänpäiväinen haastattelu Niinistön kanssa. Uskoakseni se on ihan niinkuin kirjoitit, Niinistön pitkään jatkunut suosio oli yksi syy voittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En A-studiota ole nähnyt, mutta mielestäni ihan hyvä kyllä, että seksuaalisuudesta voi puhua, koska tilanne näissä vaaleissa oli kuitenkin ihan maailmanlaajuisestikin ajatellen melko harvinainen.

      Poista
  7. Niin totta. Niinistö-hype on kestänyt ainakin sen viis vuotta ja Haavistosta löysimme kaikki toivoa kokkaridrakulaa vastaan. Mutta myös, että politikoida voi toisellakin tavalla: Haaviston myönteisyys, diplomatia, rohkeus on jotain joka liikutti minua syvästi. Minulle tuli kyyneleet silmiin kun flashmobbi näytettiin telkkarissa yhteisesti kerätyin varoin: sitä on vaikea selittää, se on helppo leimata "somehypeksi", mutta se on jotakin vastaan sitä, mitä konservatiivien (=myös persujen) älämölö on ollut.

    Mielestäni Halonen on ollut upea presidentti ja nyt on kieltämättä "no niin,ei mitään nähtävää, takaisin homot kaappeihin, naiset keittiöihin, netti sensuuriin" -fiilis, mutta silti. Haavisto teki hienon kampanjan ja oli voittaja niin monella tapaa.

    VastaaPoista
  8. Viisaasti kirjoitettu. Mietin itse ennen ykköskierrosta, että laitan kaikki peliin ja jos jäädään pronssille, niin sitten sapettaa, mutta en sen pettymyksen pelosta jätä kynttilää vakan alle.

    Nopeastipa ovat unohtuneet gallupit ennen kakkoskierrosta, joissa todettiin kampanjan jo ollessa käynnissä, että pahimman vastuksen Niinistölle tarjoaa Haavisto. Ja silloin tämä sivarihomojuttu oli jo esillä. Mutta juurikin Niinistön pitkä kansansuosio teki sen, että ykköskierroksen gallupasetelmista ei enää noustu.

    Väyrynen on ollut Suomen seuraava pressa 30 vuotta. Niinistö oli "vain" 12 vuotta. Kyllä häntä sen verran kovaa kammettiin ehdokkaaksi jo vuoden -00 vaaleihin.

    Mutta konservatiiviympyröissä elävänä ihmettelin kyllä sitä, kuinka yhdessä yössä Haavisto muuttui lutuisesta kivasta maskotista "ei-kiesus-me-nyt-voida-homoa-presidentiksi" -mieheksi. Ekan kierroksen vaalisunnuntaina ketään ei vielä tuntunut kiinnostavan Haaviston fanittamiseni, mutta maanantaina sävy muuttui kertaheitolla.

    VastaaPoista
  9. Puolet tasavallan presidenteistä on ensin tullut hopealle, ja vasta sitten valituiksi. Ensimmäisenä Mannerheim.

    Uskon Haaviston mahdollisuuksiin 2018, Niinistö tuskin haluaa toista kautta - ja jos haluaa, häntä on helppo kritisoida iän vuoksi seuraavassa kampanjassa. Suomessa on nähty presidenttejä jotka mädäntyvät pestiinsä, sitä tuskin kukaan toivoo.

    Kuusi vuotta on myös pitkä aika muuttaa ihmisten käsityksiä homoudesta, kunnes se on yhtä merkityksetön asia kuin vasenkätisyys tai ruskeasilmäisyys. Kuudessa vuodessa myös tulee aika paljon luonnollista poistumaa vanhimmassa väessä joille tämä on vaikein pala niellä.

    VastaaPoista
  10. 12 vuotta sitten Halosta vastustettiin ainakin siksi että hän on nainen, naimaton yksinhuoltaja, ei kuulu kirkkoon, ja lisänä vielä amoinnen SETAn puheenjohtajuus. Eli kyllä asioissa on edistytty, vaikka se hidasta on.

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus (taas) ja kiteyttää melko pitkästi sen, mitä itsekin tästä asiasta ajattelen. Paitsi etten missään vaiheessa uskonut, että Haavisto voisi voittaa Niinistön. Niinistön ylivoimaisuus oli niin taputeltu jo edellisen 6(-12) vuoden vaalityön tuloksena. Se ei kuitenkaan estänyt minua tekemästä vaalityötä, koska tässä asiassa oli paljon enemmän kyseessä kuin pelkästään se, kuka Mäntyniemeen lopulta muuttaa. Haaviston puhui juuri niistä asioista, joista nyt pitääkin puhua. Sivubonuksena tuli mahdollisuus edistää tasa-arvoa.

    Jälkipuintina sen verran, että minun vaalimasennukseni ei johdu äänestysluvuista. Nehän olivat hyvät, hitto vie. Kukaan ei voi väittää, että Suomessa olisi miljoona kalliolaista punavihreää homotaiteilijaa - kyllä Haavisto oli ihan "tavallisen kansan" valinta myös. Ja tosiaan: suomalaisten mielestä Haavisto, kaikkine vihersivarihomouksineen ja equadorilaisine rikosrekisteripuolisoineen, oli silti toisiksi paras johtamaan maata. Wau!

    Minun vaalimasennukseni johtuu nuoriin (ja naisiin, mutta sehän nyt on jo perinne politiikassa) kohdistetusta ylenkatseesta. Koko sen pyöreästi 20 vuotta kun olen poliittista uutisointia millään tasolla seurannut, on valitettu nuorten nihkeästä kiinnostuksesta politiikkaan. Nyt nuoret kiinnostuivat, ja selvisi, että nuorten ei halutakaan kiinnostuvan, jos nuoret eivät kiinnostu keski-ikäisten miesten ehdoilla. Ilmeisesti politiikasta saisi kiinnostua niin, että käy äänestyskopilla tai liittyy siihen puolueeseen, johon isä kuuluu. Ja sitten hiljaisesti äänestää. Jos nuoret toimivat itselleen luontaisella tavalla, siis esimerkiksi somessa (jossa itse hoidan paljon työasioitakin), se on jotenkin halveksittavaa osallistumista ja prostituoi koko demokratian. Jos et pelaa pappasäännöillä, älä pelaa ollenkaan.

    Toinen nuorten hirvittävä synti oli se, että nuoret innostuivat. Politiikasta ei näköjään Suomessa saa innostua, vaan on parempi, että nuorten mielestä edelleen politiikka on tosi kuivaa ja tylsää. Jossain toisessa maassa voitaisiin pitää suorastaan etuna, että johtaja innoittaa kansaa ja saa kansalaiset pitämään hauskaa - Suomessa se tulkittiin merkkinä siitä, että johtaja on pelkkä pelle ja tämän äänestäjät vielä pahempia pellejä. Koska ilmeisesti suomalainen ei kykene yhtä aikaa syömään purkkaa ja kävelemään, tai pitämään hauskaa ja ajattelemaan.

    Nuorten (naisten) ylenkatsomista kuvaa hyvin se, että Haaviston tukijoista puhuttiin yleisesti mielisairauteen liittyvillä termeillä: hysteriaa sai kuulla joka tuutista. Hysteriahan on vanha diagnoosi, jonka pyrittiin laittamaan ei-toivotusti käyttäytyvät (naiset) taas kontrollin alle. Kuinka moni kuuli Perussuomalaisten viimevuotisen vaalitouhun keskellä puhuttavan "hysteriasta"? Minä en, tuskin moni muukaan. Jos työväestön miehet innostuvat ja kokoavat joukkovoimaa yhteisen asian taakse, syy on vanhassa puoluekentässä ja yhteiskunnassa. Jos nuoret (naiset) innostuvat, syy on sekopäisyydessä.

    Suomi ei todellakaan ole tasa-arvoinen maa. Suomi on edelleen vanhojen äijien maa, jossa joko pelaat vanhojen äijien säännöillä tai sinut leimataan arvostelukyvyttömäksi tai hulluksi. En tiennyt olevani näin vihainen feministi ennen kuin ryhdyin seuraamaan vaaleja tarkasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että joku muukin on tämän asian keksinyt. Kyllähän tätä 'homo yäk'-huutelua on kuultu maailman sivu, ja sen osaa pääpiirteittään jättää omaan arvoonsa. Nimenomaan kaikkein eniten on ottanut päähän tämä nyt jo periaatteessa kolmatta päivää jatkunut 'väärin osallistuttu'- raivoaminen. Ihan kuin mm. sosiaalinen media (tunkekoot sen 'somen' sinne minne aurinko ei paista) oli näissä vaaleissa aivan uusi juttu mitä kukaan koskaan ei ole aiemmin hyödyntänyt, vaikka meillä on vähintään yksi kansanedustaja joka sai paikkansa pelkästään nettinäkyvyyden johdosta. Tämän vanhojen setien (netissä) kohkaamisen pointti tuntuu olevan tuhota se kaikki into osallistua, jonka Haaviston kampanja sai aikaan. Toivottavasti mahdollisimman moni kuitenkin jaksaa jatkaa tätä 'väärin' osallistumista, sillä mikään ei muutu ellei näiden setien mielenrauhaa häiritä.
      Äärimmäisen kiehtovaa on muuten ollut mieskolumnistien rutina haavistolaisten oletetuista kahvinjuontitavoista. Joka ainoa on pari viikkoa valittanut että latte sitä ja latte tätä. Suomi nyt kuitenkin on maailman toiseksi suurin kahvinjuojamaa. Ehkä tässäkin oli takana sama ärtyminen. Juotte kahvia meidän tavalla tai ette ollenkaan?

      Poista
  12. Juuri näin! T: Jokseenkin samanlaiseen loppupäätelmään omassa blogissaan tullut :).

    VastaaPoista
  13. Erinomainen kirjoitus, samoin kuin kahden viimeisen anonyymin kommentit "vääränlaisesta" osallistumisesta, samoja juttuja itsekin miettinyt.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi elämääni!